Appelsiini.org

Tässä viestissä on koekäytössä linkitys nimihakuun, bugeista saa ilmoittaa.

Toisen kuin aiemmin arvelin, loppujen lopuksi pääsinkin matkalle kohti Nivalaa, tosin junalla. Miika tuli matkalle mukaan ja matka kohti Ylivieskan juna-asemaa alkoikin. Sattumalta samaan vaunuun tuli myös Kati, joten rattoisa matka ravintovaunun tuotteiden turvin oli taattu. Ylivieskasta Nivalaan pääsimme onneksi Anskun kyydillä ja samantien suunnaksi Rikun kämppä. Pyhänä tarkoituksena oli suunnistaa kyseisenä iltana avattavaa Club 46:en, mutta omalta kohdaltani väsy valtasi minut jo hyvissä ajoin.

Aamulla koinkin peilin edessä varsin mukavat permenttitussi-hitleröinnit, mutta hyväksytetään se, että ne kuuluvat asiaan. Muutaman tunnin kuluttua olikin aika suunnata auton keula kohti Raahea, jossa olivat mm. Callen ja Sarin syntymäpäiväjuhlat. Hauskaa oli kaikilla ja uudestaan voisi ottaa vaikka samantien. Seuraavana päivänä olikin jo aika suunnata takaisin Nivalaa ja pohtia, miten pääsisin takaisin Ouluun. Onneksi sainkin kuulla, että isukkini olisi suunnistamassa Oulun lentokentällä maanantaina, joten kyytiongelma oli historiaa.

Rauhaisaa eloa ei kauaakaan kestänyt, kun koulunlopetushuumassani suunnistimme Anskun kanssa juhlimaan. Tarkoituksena oli tutustua aiemmin käymättömiin baareihin, mutta matkalla tuli törmättyä Olliin ja suunnistimmekin perinteisesti Kantikseen.

Ilta jatkui omalta osaltani aina aamu kahdeksaan ja sen tajusinkin, kun heräsin vasta torstai-iltana, vaikka tarkoituksena oli hoidella virastoasioita. Hienostihan asiat olisi voinut myös perjantaina hoitaa, mutta Niilo saapui Ouluun ja perinteisestihän olimme juhlakannalla Hevimestan suunnassa. Seuraavana päivänä sama jälleen jatkui, tällä kertaa Meijun kämpillä Kaakkurissa.

Tosin ko. Iltaa hieman synkisti se, että äitini oli joutunut OYS:in tarkkailuun, mutta onneksi mitään vakavampaa ei havaittu ja hän pääsi tänään maanantaina jo pois.

Eli tässä jälleen vallan perinteiseiä kuulumisia. Juhlimista ja lompakon keventymistä. Kenties jokin kaunis päivänä tässä tulee vielä rauhoituttua.

Elämäni toistaa itseään viikosta viikkoon samanlaisten rutiinien ketjuna. Tähän on pakko saada muutos!

Torstai vierähti ohi uskomattoman nopeasti pyöriskellen Ylivieskassa ja Haapajärvellä Heidin kanssa, mutta varsinaisesti mitään raportoitavaa tästä päivästä ei kertynyt. Perjantaina sen sijaan armeijassa valtion täysihoitolomalla oleskeleva Olli piipahti käymään, tai no jos tarkkoja ollaan, niin minä siellä kävin ensin. Ollin kanssa kävimmekin sitten tutustumassa Riston ja Tuijan uuteen rivitalokämppään. Oli muuten huomattavasi isompi, kuin heidän entinen kerrostaloasuntonsa.

Lauantaina pääsinkin itse asiaan, eli kaupan kylmähyllyille nostelemaan syliini ruskeita pulloja onnelaa. Ilta alkoi monen mutkan kautta Heidin kämpällä, minun, Nikon ja Sinin ollessa paikalla. Nopeasti kumminkin muutimme suunnaksemme Mirvan kämpän, jossa olikin Sara ja liuta ihmisiä, joiden henkilöllisyydestä minulla ei ollut mitään tietoa. Myös Miika ja Anne yksyivät pippalopaikalla, ja heidän kanssaan suunnistinkin jälleen kohti onnelaamme, baaria nimeltä Rio Grande.

Minun pitäisi oppia sulkemaan puhelin yön ajaksi, sillä vihaan yli kaiken heräämistä puhelimen hälytykseen. Soittaja oli Sini, joka oli eksynyt jonnekkin päin Sieviä mökkeilemään. Kello oli vasta yhdeksän, joten epämääräistä mutinaa ja takaisin nukkumaan. Kahden aikaan suunnistin lopulta hakemaan Sinit takaisin Nivalaan.

Eilen oli aika juhlia Miikan 22vee-synttäreitä perinteisen porukkamme voimin: minä, Miika, Sara ja Anne. Myöhemmin mukaan liittyi myös Mirva.

Ilta alkoi Miikan kämpillä, mutta nopeasti paikaanoleminen alkoi pitkästyttämään, joten Antti kuskiksi ja baanalle. Ja kuin ihmeen kaupalle, olimme jälleen tutustumassa Ylivieskan ihmeelliseen maailmaan, tällä kertaa ravintola Empun kautta.

Vartioiden valituksia, englantia puhuvia juoppoja ja tanssia lukion pihalla – siinäpä iltamme pääpiirteittäin. Tänään Heidi on pyydellyt mukaan pippaloimaan, mutta tällä kertaa oli pakko kieltäytyä, kun yksinkertaisesti ei jaksa. Pienet päiväunet voisivatkin olla siis paikallaan.

Kuten otsikkokin sen jo sanoo, viime päivä ovat olleet menoa paikasta toiseen, vaikkakin rennolla otteella. Joten, kröh kröh, rakas päiväkirjani, tässä on kuulumisia viime päivien tapahtumista.

Torstaina Heidi osti itselleen auton, mutta koska ohän on vielä kortiton, minä jouduin/pääsin kuskiksi autonhakureissulle. Iltapäivä vierähti säätäessä auton kimpussa ja siinä ohessa lupauduin kuskiksi Haapajärvelle, jonne suunnistimmekin illalla. Paikka alkoi käydä nopeasti tylsäksi, joten päätimme suunnistaa Ylivieskaan katsomaan paljon puhuttuja tulvia, mutta ilmeisesti palokunta oli hoitanut työnsä, sillä tulvista ei näkynyt jälkeäkään.

Perjantai vierähti jälleen Nikon ja Heidin kanssa oleskelleen kylällä ja rannalla, mutta illanpäälle suunnistimme Niilon, Matin ja Antin kanssa asuntoautolla kohti Kalajoen leirintäaluetta, jossa oli aika nauttia helteistä.

Ilta oli hauska, vaikka mitään sen kummempaa ei tapahtunut. Muutaman kerran yritimme rupatella viereisen asuntoauton saksalaisille turisteille, mutta heidän kielitaitonsa rajoittui vain heidän omaan äidinkieleensä, joten mitään kovin syviä keskusteluita ei päässyt syntymään.

Lauantaina vierähti uskomattoman nopeaa tahtia kohti iltaa, joten pikaisen vierailun jälkeen Topin kämpillä suunnistin jälleen Haapajärvelle hakemaan Nikot ja Heidit takaisin Nivalaan. Onnistuin pitämään pääni suhkot raittiina, mikä oli varsin loistava suoritus, sillä tänään vierailin serkkuni rippijuhlissa, eikä tunnetustikkaan ole erityisen ylentävää mussuttaa kermakakkua krapulakeijun makoillessa pääni sisällä.

Ja perään suositus: Nick Cave feat. Kylie Minogue – Where the Wild Roses Grow on yksinkertaisesti aivan loistavaa veisausta.

Tässä on käymässä juuri niin, kuinka pelkäsinkin – jään ilman lippuja Qstockiin. No, Ouluun mennä joka tapauksessa.

Jos minulla olisi vähänkin enemmän järkeä, olisin hommannut liput jo aikoja sitten, mutta kun sitä järkeä ei ole, niin kaikki tahtoo mennä viime tippaan. Koska lippujen nettimyynti on jo loppunut, niin ainoa toivo ovat levykaupat, joissa on lippuja vielä myynnissä, mutta lähin lippuja myyvä levykauppa taitaa olla juuri Oulussa. Oulussa asuva siskoni ei suostu jostain syystä hakemaan niitä, Ulla ei vastaa puhelimeen ja Mari on seikkailemassa jossain päin Suomea, joten siihen loppuivat minun tuttuni, jotka olisivat voineet liput hommata. No, aina voin toivoa, että lippuja saa myös portilta.

Epätoivon lisäksi tämä päivä on lähennellyt tylsyyden multihuipennusta, ei mitään raportoimisen arvoista. No, kävinhän minä tosin Saran kanssa Ylivieskassa nestetankkauksella em. Oulun reissua varten. Heh, tosiaan, teimme eräälle vanhalle juopolle kivan kepposen. Oli veikkonen sammunut tienposkeen, jotan mehän reippaina nuorukaisina soitimma kissalanpojat paikalle. Kylläpä tuli hyvä mieli – ja vitutus tälle vanhalle viininmaistalle. Ja kesän ensimmäinen jäätelö, tai tarkemmin sanoen pehmis, on nyt kumottu. Kettu kuittaa

Kuten otsikkokin kertoo, minulla on tylsä elämä ja meno rajoittuu lähinnä viikonloppuihin, joten kerrotaanpa jälleen viikonlopun tapahtumista.

Perjantai alkoi vierailulla Ylivieskassa Rikun kanssa, jonka jälkeen alkoivatkin kotibileet Rikulla. Perinteisesti hauskaa, kunnes paikalle saapuvat kuokkavieraat ja meininki hyytyy rikotun cd-soittimen ja pullojen muodossa. Onneksi ikävät asiat unohtuvat nopeasti ja ilta jatkui jälleen kerran Rio Grandessa.

Valomerkin jälkeen yksyin Villen, Maken ja Jaakon kanssa ajelemaan pitkin legandaarista pilistelyreittiä, mutta meno alkoi käydä varsin nopeasti tylsäksi, joten Jaakon lähdettyä kotia, suuntasimme kohti Ylivieskaa paremmin menon toivossa, mutta paikka oli autiompi kuin Nivala. Mielessä kävi ja ajatus kotiinlähdössä, mutta kiitos nuoren ja raittiin mieleen, joka sai ideaksi ottaa suunta kohti yli 350 kilometrin päässä sijaitsevaa Joensuuta.

Olimme perille noin kymmenen aikaan aamulla ja tutustuminen paikkaan alkoi. Niilo oli veljensä kanssa Ilosaaressa festaroimassa, mutta kiitos tiukkojen turvajärjestelyn ja loppuunmyytyjen lippuja, tapaaminen Niilon kanssa jäi vain “haaveeksi”, mutta hauskanpito jatkui silti.

Illemmalle, Maken kiireiden vuoksi suuntasimme auton keulan takaisin Nivalaan ja nyt täällä ollaan taas, väsyneenä kuin vastasynnyttänyt äiti. Pitäisi varmaan ottaa nokoset. Kiitos ja kuulemiin.

minun olisi tarkoitus Saran kanssa lähteä. Tiedän, että kohta saan kuulla sen ihanan lausahduksen: “Qstock on loppuunmyyty”