Appelsiini.org

Vuosiluku vaihtui jälleen ja onkin parasta suorittaa katsaus kulunuseen vuoteen ja sen tapahtumiin. Sekä kirjoittaa muistakin viime aikojen tapahtumista.

Vuoden merkittävin tapahtuma itselleni oli muutto pois kotoa yli 160 kilometrin päähän Ouluun vailla tietoa siitä, onnistuisinko hankkimaan itselleni töitä tai koulutusta. Parin viikon etsimisen jälkeen sopiva yksiö löytyikin ja helmikuun toiseksi viimeisenä päivänä tavarani olivatkin jo uudessa asunnossani.

Kahden viikon asumisen jälkeen olikin vuorossa ensimmäinen työhaastattelu ja kyseistä kautta onnistuinkin hankkimaan ensimmäisen työpaikkani Oulusta, eli puolen vuoden työjakso Taide- ja mediapaja Wankkurissa..

Vaihtelu virkistää ja kesäkuussa suuntasimmekin isolla porukalla Seinäjoelle Provinssirockiin. Musiikki, seura ja sää olivat loistavia ja paluu takaisin arkeen ei ollut kovinkaan mieluisa.

Kesä vieri omaa tahtiaan eteenpäin ja Qstockin kajahtaessa soimaan täytin minäkin viimein 20 vuotta. Ja Alkon kauttahan sitä piti rynniä festaroimaan-

Kesä vaihtui syksyksi ja vähitellen puolen vuoden urakka Wankkurissa alkoi olla ohi. Töiden loppumista suurempi asia minulle oli se, että 2.10.2005 kuljetimme tyttöystäväni tavarat Haapajärveltä minun kämppääni Ouluun. Uuden asunnon etsiminen alkoikin samantien, sillä yksiö alkoi käydä varsin ahtaaksi kahdelle ihmiselle ja kissalle.

Yhteiselon alkua varjosti vain se, että eräs vanha tuttuni oli juuri noihin aikoihin tehnyt itsemurhan. En olisi hänestä uskonut eikä mikään viitannut siihen, että hän tekisi jotain sellaista.

Uusi asunto löytyikin parin sadan metrin päässä entisestä ja lokakuun viimeisten päivien kolkutellessa ovella muutimme tähän kaksioon. Muutto pieneltä paikkakunnalta suurehkoon kaupunkiin ja ystävien jääminen entiseen kotikuntaan on joillekki ylitsepääsemätön este eikä marraskuu ollut mitään ruusuilla tanssimista joten marraskuun lopussa hän päätti lähteä takaisin kotikuntaansa.

Olin jo pitkään pohtinut kissanpennun hommaamista ja kun tyttöystävä vei kissansa mukanaan, asunto tarvitsi kirjaimellisesti pientä vipeltäjää nurkkiin. Noin viikkoa ennen joulua hainkin kissanpennun eräältä tuttavaltani, jonka kissa oli sattumoisin juuri pöyräyttänyt viisi pientä karvakasaa. Suloinen kissa, mutta mielessä oli silti selvittämättömät riidat (ex-?)tyttöystäväni kanssa. Viimein aatonaattona näimme jälleen toisemme ja saimme kumpikin hieman kertoa näkökulmiaan vallitsevaan tilanteeseen ja hetken vaikuttikin, että tilanne voisi vielä korjaantua. Joulunajan vietimmekin yhdessä, mutta lähdönhetken koittaessa tilanne oli vielä liikaa auki ja kumpikin tuntui tarvitsevan vielä aikaa miettiä vallitsevaa tillannetta ja hän jäi vielä kotikuntaansa. Kenties jo parin päivän sisällä tiedän itsekkin paremmin, mihin suuntaan elämä kuljettaa minua.

Eräs kaveri sen sijaan tuli käymään Oulussa pippaloinnin merkeissä ja uusivuosi vierähtikin hänen veljensä asunnolla syöden ja juoden. Mutta kuten tavallista, juhlatunnelmaa latisti uutinen siitä, että eräs puolituttuni kotikunnastani oli joutunut työpaikallaan työtapaturman uhriksi ja menehtynyt.

Vuoteen on mahtunut paljon iloisia hetkiä, mutta myös paljon surullisia asioita. Ja niinhän se on, ne huonot tahtovat jäädä mieleen.

Toinen päivä työttömänä alkaa olla takanapäin. Tylsyys.

Eli 6 kuukauden putki Wankkurissa päättyi tiistaina viimeisen Sleepy Hollow esityksen myötä. Yhdessä työporukan kanssa sitten suuntasimmekin vielä Snookkeriin “yhdelle” ja eräänlainen haikeus ainakin itselläni oli, sillä väkisinkin porukka hajoaa nyt eikä näitä hyviä tyyppejä tule enään bongattua yhtä usein.

Tarkoitus oli kirjoittaa kunnon vuodatus, mutta Xboxin GTA: San Andreas houkuttelee minua juuri nyt enemmän. Kuulemisiin.

Ensi-ilta oli, ensi-ilta meni. Onneksi siellä oli pullaa. Vielä pitäisi jaksaa seuraavat 16 esitystä.

Ja autovahvistimeni sanoi työsopimuksensa tänään irti. Kirottua.

Nykyään aika tuntuu suorastaan lentävän eikä aika millään riitä tämän päiväkirjan ylläpitoon. Joten, jälleen suurpiirteinen kuvaus viime ajoista.

Viime viikonloppuna suuntasimme Jukan ja Ritun kanssa jälleen Raaheen pippaloimaan. Matkan alkuperäinen tarkoitus oli promokuvien otto heidän bändiä varten, mutta kameraongelmien takia tämä jäi, mutta emmehän me hyviä pippaloita halunneet perua. Alkuilta sujui perinteisesti Callella ja Hapolla, jonka jälkeen suuntasimmekin baareilemaan ja lopulta jatkoille Juniorin asunnolle.

Työviikko sujuikin jo paremmissa merkeissä, kun näytelmän harjoitukset alkoivat ja aika onkin kulunut käsiksen ja harjoitusten parissa. Viikon aikana on tullut myös pyörittyä Oulun musiikkivideofestivaaleilla, joiden aikana on tullut bongattua mm. Kotiteollisuuden Hynynen ja MTV Nordicin Axl Smith.

Perjantaina oli vuorossa torihaipakka ja varsin hieno ilotulitus. Rahapulan takia lauantai-ilta menikin ihan kämpillä istuskellen ja katsellen jälleen kerran ilotulitusta.

Summa Summarum, on aika kerrata tapahtumia viikonloputata.

Perjantai 29.7

Syntymäpäiväni ja vuosia ehti kertyä mittariin 20. Noin 3,5 tunnin työpäivän jälkeen suunnistin kämpille ja olikin aika korkata ensimmäinen olut. Jukka liittyi seuraan hetken päästä ja muutaman tunnin päästä Nivalasta eksyivät paikalle myös Miika, Anne ja Marika, hieman myöhemmin myös Heli. Illanpäälle suunnistimme Qstockin piha-alueelle, mutta vahvan humalatilan vuoksi en voikkaan kertoa tästä päivästä enempää.

Lauantai 30.7

Herätys päänkivun saattelemana. Miika suunnisti heti aamusta Jukalle ja itse aloin valmistautua työvuorooni Qstockin lipunmyynnissä. Ehdin olla vain reilut 30 minuuttia kyseissä hommassa, kun saapui käsky siirtyä auttamaan kaaoksessa olevaa narikkaa. Ja sitä se myös oli. Järjestys oli aivan sekaisin, ihmiset vittuilivat minkä ehtivät eikä minläänlaista jonoa ollut havaittavissa. Myös kuuten tunnin työvuoro ilman taukoja tai vettä erittäin kuumassa teltassa oli varsin erikoinen kokemus, jota en haluaisi kokea toiste. Muistakaa ihmiset, emme me talkoolaiset ole vastuussa, jos järjestylyt pettävät hieman. Kuusisaari ei ole koskaan aikaisemmin ottanut vastaan yli 17 000 festavaalivierasta ja tämä kesä oli Qstockin historiassa vasta kolmas, joten emme me ole konkareita syntyessämme.

Työvuoron loputtua pikainen suihku ja olut auki. Eikä olut olekkaan ikinä ennen maistunut niin hyvältä. Alkuillasta tapasin myös Tomit sekä aivan liian monta vanhaa tuttua lueteltavaksi asti. Kaikinpuolin hauska ilta kruunautui aamusaunaan Jukan kämpillä.

Sunnuntai 31.7

Festavaalit ohi :/ Perinteiseen tapaan pizzaa, kahvia ja tupakkia kului, kuten lähes aina krapulapäivinä.

Huolesttuvaa, sillä jälleen on viikko vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Minun tulisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja panostaa myös tämän päiväkirjan ylläpitoon.

Kuten arvelinkin, niin perjantaina suunnistin käymään kotiseudullani Nivalassa. Viikonloppu vierähti perinteiseen tapaan kavereiden kanssa ja aivan viikonloppu vierähtikin aivan liian nopeasti ja oli jälleen aika ottaa suunnaksi Oulu.

Maanantai jatkuivat jälleen työt, mutta hieman kesäisemmissä tunnelmissa, sillä kävimme tutustumassa Ylen Oulun toimitukseen, jonka jälkeen kävimme tutustumassa Oulun kaupunginteatterin kulissien takaiseen toimintaan. Ja näin stressaava työpäivä oli jälleen ohi. Käykö kateeksi.

Tiistai oli ilmoiltaan aivan mahtava ja mikä olisikaan ollut parempi tapa viettää sitä, kuin futiksen ja frisbiinheittelyn parissa vietetyt tunnit. Hauskaa, mutta hikistä hommaa.

Eilen minulla alkoi 2,5 viikon mittainen työharjoittelu eräässä Oululaisessa mainostoimistossa. Työnkuvaani kuuluu valokuvaus ympäri Oulua sekä erinäisten PHP-ohjelmistojen vääntäminen yrityksen asiakkaalle. Työajat ovat varsin joustavat, joten mitään valittamista ei ole, eli kesä on alkanut kaikinpuolin hyvin.

Tosin heristän sormeani Opel Vectra AGL-XXX:n kuskille. Opettele liikennesäännöt. Kolari oli todella lähellä, kiitos sinun. Alla hieman kuvaa tapahtumasta.

Eli minä olen sininen autoilija ja AGL:n kuski tuo keltainen. Olen ryhmittynyt suoraan ajavien kaistalle ja hän on kääntymässä oikealle. Liikennevalojen vaihtuessa lähden liikkeelle ja kaarran hieman oikealle, koska risteys ei ole kohtisuoraan minusta. Luonnollisesti oletan, että AGL:n kuski kääntyy vasemmalle, kuten oli ryhmittynyt. Mutta kaikkea muuta. Hän päättää ajaa suoraan ja joudun lähestulkaan väistämään häntä liikennejakajaan. Kirottua!

Toissapäivänä saimme valmiiksi ensimmäisen lyhytelokuvamme – Harhaako vain – kuvaukset ja onneksi kaikki sujui aurinkoisissa maisemissa. Yhtä hyvä tuuri ei ollut vielä nimeättömän toisen elokuvamme kuvauksissa, jossa on runsaasti ulkokuvauksia. Sää täällä pohjoisessa on ollut kylmä ja sateinen, mutta mitäpä emme tekisi “taiteen eteen”

Itse olin Harhaako vain -leffan taustapuolella ja tässä toisessa leffassa olen itsekkin mukana kameran etupuolella, joten mitään suurta ja mahtavaa ette tule näkemään. No.. Pieni mahdollisuus, että tulisitte muutenkaan näkemään noita elokuvia.

Muutenkin viimeajat ovat olleet kulttuuripainotteisia. Viime viikolla kävimme katsomassa Nukketeatteri Akseli Klonkin esityksen Takuumiehet, joka oli näin ennen nukketeatteri vain lastenhommina pitäneelle ihmisille mieluisa yllätys: tämähän oli suorastaan viihdyttävää katsottavaa. Voisin mennä uudemmakin kerran.

Mitä sinä teit! Minun muistot… ei se ollut kuva, se oli muisto… tuhosit meidän merihämähäkin… mitä meille jää jos ei ole muistoja!

Myös tämä päivä oli kulttuuripainotteinen. Kuvaukset kestivät vain puolisen päivää ja hiukset esiintymisstailissa suunnistimme Oulun Kaupunginteatteriin katsomaan absurdia komediaa, eli Turistin paluuta. Myös teatteri on minulle suhkot vierasta, mutta kyllä oli naurulihakset (mitä? lihaksia minulla? se oli vain vertauskuvallinen ilmaisu) kovilla ja pakkohan se on viimein uskoa: teatteri voi olla/on viihdyttävämpää ajanvietettä kuin elokuvat. Seuraavat teatterinäytökset, joihin minun on tarkoitus suunnistaa, ovat Arkkienkeli Oulussa sekä uusinkierrokselle pyrähtävä Miss Farkku-Suomi

Tämän toimminnantäytteisen päivän päätteeksi tarkoituksenani oli lähteä Tiinan kanssa Lentävään Lautaseen katsomaan lätkää isolta screenilta (jukolauta, siellähän ne suomi-pojat rökittää svedupellen), mutta tämä todennäköisesti kariutui, koska teatteri lähtiessämme unohdimme vaihtaa numeroita ja tiedämme vain suunnilleen toistemme asuinpaikan. Kirottua.

Huomenia, olen jälleen kehissä. Nyt alla on Saunalahden 8/1Mbit ADSL ja kämppäkin on alkanut muovautua omaan muotoonsa, tosin akuutti huonekalupula vaivaa vieläkin.

Ja lyhyesti kuulumisia. Olen ollut 30.3 lähtien töissä taide-ja mediapaja Wankkurissa ja erittäin rattoisaa on ollut ja mikä parasta, siitä hommastahan saa vielä rahaakin.

Kirjoittelen lähipäivinä lisää, sillä tänään on aika suunnistaa keskustaan juhlimaan Kärppien mestaruutta.

Sunnuntai 20.3.2005

Huh, jo olen jo lähes kuukauden asunut yksinään täällä Oulussa ja edellisestä merkinnästäkin on vierähtänyt jo tovi, joten lieneekin aika jälleen kirjoitella tähän rakkaaseen päiväkirjaani.

Nivalassa piipahdin 8.3 kummityttöni Janeten ensimmäisillä syntymäpäivillä ja samalla reissulla hukkasin myös kummatkin avaimet varastoon, mutta onneksi tallella oli yksi irtonainen avain, joten hätä ei ole sen kummempi. En kuitenkaan viihtynyt sen kummempaa kotikulmillani, joten jo seuraavana päivänä palailin takaisin Ouluun ja olikin jälleen aika pitää pippalot, oikeastaan Anskun käskystä. Pippaloimassa olivat siskoni ja Anskun lisäksi uudet tuttavuudet Oulusta, Meiju ja Viki.

Ja kuten arvata saattaa, elämäni on tylsää ja mainitsemisen arvoiset asiat liittyvät pippaloihin, joten kun Miika tuli käymään Nivalasta täällä, niin oli jälleen aika pitää pippalot, tällä kertaa seuraavana lauantaina. Paikalle ilmestyivät myös Miikan veli Jukka ja hänen tyttöystävänsä Ritu, sekä molder, eli Timo ja hänen tyttöystävänsä Anu, eli amalia. Piipahdimme myös lähikuppilassa ja yllättävä kyllä, meitä kaikki yritettiin iskeä siellä. Tosin tämä iskuyritysten laatija oli mies, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Mutta ennen pippaloita paikalla pyörähti myös Maria ja hänen vauvansa Julia. Ihana vauva, joka tykkäsi istutella kaljakorissa ja ryhtyi itkemään, kun hänen käsistään otettiin pois kaljapullot. Lapsessa on ainesta.

Seuraavalla viikolla olikin aika hoitaa jälleen asioita. 1,5 tunnin jonottamisen jälkeen sain vietyä asumistukihakemukseni Kelaan ja perjantaina sain viimein vietyä toimeentulohakemuksen sossuun.

Perjantaina Ansku tuli käymään ja juomaahan siinä sitten ryhdyttiin. Myös ihanainen Salla tuli paikalle, kuin myös Meiju ja jälleen uusi tuttavuus, Nina. Muiden lähdettyä pois, suuntasimme Ninan ja Meijun kanssa Helin kämpille jatkamaan, jossa olivatkin jo valmiina Janne ja Maria.

Lauantaina porukat piipahtivat ja toivat tänne myös kaipaamani nojatuolit, toisen sisälle ja toisen ulos. Ja tänään onkin äitini 52. syntymäpäivät, joten onnittelut hänelle.

Tiistai 29.3.2005

Vuhuu, vihdoinkin on netti tilattuna. Uudeksi yhteydeksi muodostui Saunalahden 1/768-yhteys, joka on tosin 3 seuraavaa kuukautta full-rate, eli 8/1. Jos olisin päivää myöhemmin tilannut, niin yhteys olisi ollut 8/1 koko loppuvuoden, mutta asiakaspalvelun täti ei suostunut leppymään. No, samapa tuo.

Päivät ovat kuluneet tasaiseen tahtiin eteenpäin ja kuten tavallista, kohokohtia ovat olleet möykkäämisreissut. Tiistaina aloittelimme Marin ja Helin kanssa Helin kämpillä, kunnes parin tunnin päästä vaihdoimme osoitteeksi Linnanmaan, eli suunnistimme Timon ja Anun kämpille, josta eksyimmekin vielä pelaamaan biljardia paikalliseen.

Sopivasti krapulan laskettua Niilo saapui perjantaina tänne viettämään pääsiäislomaansa. Ihmisille ei tuntunut olevan oikein intoa möykkäämiseen, joten otimmekin sitten vain neljästään, eli minä, Niilo, Mari ja Heli. Illanpäälle suunnistimme Niilon kanssa Hevimestaan ja tyttöset jäivät värjöttelemään kylmään.

Niilo lähti jo seuraavana päivänä ja sunnuntaina omakin oloni tuntui suhkot kehnolta ja flunssahan sitä taas puhkesi. Sunnuntain ja maanantain välinen yö meni kieriskellessä sängyssä ilman unta ja maanantaina heikko olo vielä jatkui. Ei minulla vieläkään mikään mahtavin olo ole, mutta paranemaan päin jo. Tosin kurkku on uskomattoman kipeä.

Huomenna alkaakin työharjoitteluni Taide- ja mediapaja Wankkurissa ja kieltämättä hieman jännittää, ja toisaalta vituttaa nyt saapuvat aamuherätykset ja kiireiset aamut. Minähän olen sekä aamu- että iltauninen.

Torstai 31.3.2005

Eipä tästä uudesta työurani aloituksesta tullut oikein mitään. Jo muutaman olen tainnut kärsiä ja lopulta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä heräsin pistävänään kipuun korvassani ja siellähän se taas oli – jokavuotinen vieraani korvatulehdus.

Koska keskiviikko oli kuitenkin ensimmäinen työpäivä, niin ajattelin suunnata Wankkuriin, mutta en jaksanut lopulta olla siellä kuin muutaman tunnin , 8:30 – 11:30. Lääkäriajan sain kaksikymmentä yli yhdeksi, mutta sisään sinne pääsin vasta kolmen aikaan ja siellähän oli lääkärin mukaan erittäin paha korvatulehdus. Elikkä jälleen on antibioottikuuri päällä ja sain myös viimein haettua noita joulukuussa määrättyjä kipulääkkeitä, jotka kyllä lievittävät kanssa tätä oloa.

Tälläkin hetkellä istuskelen kotona, vaikka minun pitäisi olla töissä, mutta lääkäri antoi sairaslomaa, joten miksipä en käyttäisi näitä vapaapäiviäni hyväksi.

Lauantai 9.4.2005

Nyt on takana ehjä viikkoa Wankkurilla ja kieltämättä minulla on ollut uskomattoman hauskaa. Ihmiset ovat mukavia, tunnelma on rentoa ja “työ” on mukavaa.

Viime viikko on kulunut lähes kokonaan tehden improja (improvisaatioharjoituksia), mutta perjantai oli poikkeus, kun otimme suunnaksi Sanginjoen leirintäkeskuksen, jossa paistelimme makkaroita ja lättyjä. Ihan mukavaa vaihtelua.

Tänään olin työvuorossa Oulunylioppilasteatterifestareilla 8:30-10:30 lipunmyynnissä ja kohtapuoleen, 13:30 alkaa 19:15 asti kestävä työvuoro Nukun pienen salin salivastaavana, joka oli alunperin Hennan työ, mutta Hennan ollessa sairaana otin tuon työn vapaapäivien takia. Vielä huomenna minulla 9:30-13:00 työvuoro lipunmyynnissä, jonka jälkeen nämä festarit ovatkin osaltani ohi ja tuloksena on ensi tiistaina ja keskiviikkona pidettävät vapaat, sekä tietenkin tuo Hennan vuorosta tuleva yksi ylimääräinen vapaa.

Viikolla kuulin, että mummoni oli jälleen joutunut sairaalaan. Kyseessä oli taas se, että jalasta oli alkanut tulla verta, eikä se tyrehtynyt. Vaikka tuntuu ikävältä sanoa, niin uskoisin, että nämä alkavat olla jo merkkejä elinkaaren lopun lähestymisestä. Ikävää, mutta elämä on tällaista. Viime keskiviikkona mummon sisko Sanni menehtyi ja kun hekin ovat suhkot samanikäisiä….

Pisteet 9516, aika 77