Mar 30 2011

Vuosi 2011 on jo pitkällä

Vuosi 2011 on ehtinyt jo pitkälle, mutta Appelsiini.org ei ole täyttynyt ei ole täyttynyt uusista merkinnöistä. Aina välillä vain tulee kausia, jolloin koko blogi eräällä tavalla unohtuu, eikä asioita koe kirjoittamisen arvoisiksi kuten ennen. Joten jälleen tähän väliin voisi tokaista: nyt otetaan itseä niskasta kiinni ja väännetään päivitysvipu kaakkoon.

Muutoin elämä on rullaillut normaalia tahtia. Viime vuoden loppu oli synkähkö ajanjakso elämässäni, mutta vuosi on sen sijaan alkanut paremmin, sillä työt jatkuvat ainakin ensi syksyyn asti ja luonnollisesti talouden turvaaminen kohentaa mielialaa. Kesäfestarit sen sijaan taitanevat jäädä juurikin edellä mainitusta syystä välistä.


Sep 14 2009

Syksy saapuu jälleen

Myönnettävä se on, että kesä alkaa olla ohi ja syksy on todenteolla käsillä ja sen huomaa myös siitä, että perinteinen syyslaiskuus on iskemässä ja kalenteri on huomattavasti tyhjempi kaikesta hauskasta kesäisestä kuin viimeisinä parina kuukautena. Koulut ovat jo monilla tutuillani alkaneet ja osa onkin muuttanut koulujen perässä pois Oulusta, mutta itse jatkan työttömän eloa täällä vain, vaikka hinku töihin tai kouluun olisi kova.

Aiemmin mainitsemani Agentsien roudaus meni varsin mallikkaasti ja vaikka töitä oli aina aamuvarhaisesta yömyöhään, niin tunteja ei silti tullut kovinkaan mainittavasti, sillä nopeasti saimme paikat kuntoon aamulla iltapäivän ollessa odottelua keikan jälkeiseen purkuun. Mutta muutoin elämä onkin kulkenut varsin normia rataa niin pippaloiden kuin välillä aina keikoilla käyden. Eli kaikinpuolin välikuukausi, josta ei riitä pahemmin kerrottavaa jälkipolville, ellei ota huomioon kuukauden lopussa olevaa perinteistä kesänlopetusta Villa Pukkilassa.


Aug 2 2007

Mikä laulaen tulee

..se viheltäen menee

Tämän työn ensimmäinen palkkapäivä oli tiistaina ja jo nyt tili näyttää uhkaavalta. Kun on vähän rahaa, osaa elää sen mukaan, mutta kun on enemmän rahaa käytössä, rahaa on silti kuun lopussa saman verran kuin pienemmillä tuloilla, eli lähes nolla.

Minut on vallannut kauhea ostobuumi, on tullut ostettua mm.

Ja paljon muuta. Olisi hienoa osata elää säästeliäästi ja laittaa pennosen tai pari säästöön.

Tänään sattui myös se, mitä olen aina pelännyt. Töiden jälkeen suuntasin marketeille tutkailemaan uusia kenkiä. En kuitenkaan vielä ostanut niitä, vaan suuntasin keskustaan optikolle suoristamaan varsin vinoiksi päässeet silmälasit. Odotellessa iski ajatus päähän, että kyllä se nyt on pakko ostaa ne kengät, koska edellisissä kengissä pohja oli kiinni periaatteessa ainoastaan kärjestä.

Lasit takaisin saatuani suunta takaisin marketeille ja Prismaan. Kaikki Oululaiset luonnollisesti tietävät Prisman pyörivät ovet ja itse ajatuksissani kävelen tuhatta sataa suoraan lasiin. *Pum*, kauhea hävetys ja lasit jälleen vinossa.

Ps. 22 ikävuotta tuli täyteen viime sunnuntaina, rahalahjoituksia otan edelleen mielelläni vastaan.


Jul 3 2007

Työtä ja juhlimista

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin Luhtaselan poika on jälleen työelämässä. Nykyään machoilen en-niin-raksahommissa eli Oulun Kaupunginsairaalan arkistossa. Työ ei ehkä mitään miehekkäintä, mutta raha on <3

Viime perjantaina suunnistimme Jukan ja Ritun kanssa Raahessa käymään ja uskomattoman mukavaltahan se tuntuu aina päästä hetkeksi pois samoista ympyröistä. Lauantaina mokelsimme porukalla jälleen ympäri Oulua ja yritimmepä etsiä myös Kissojen Metsää, varmaa sen löytymisestä en ole – muistikuvat rajoittuvatkin lähinnä junan alittamiseen paikassa X.

Ja tiiviissä paketissa vielä: Juhannus meni jälleen kaupunkijuhannuksen merkeissä, niin Ainolassa kuin Soffalla, jossa onnistuin hökälehtimään polven jälleen varsin kipeään kuntoon. Ja eipä sitä edes provinssiinkaan tullut lähdettyä :(


Apr 19 2005

Merkintöjä

Sunnuntai 20.3.2005

Huh, jo olen jo lähes kuukauden asunut yksinään täällä Oulussa ja edellisestä merkinnästäkin on vierähtänyt jo tovi, joten lieneekin aika jälleen kirjoitella tähän rakkaaseen päiväkirjaani.

Nivalassa piipahdin 8.3 kummityttöni Janeten ensimmäisillä syntymäpäivillä ja samalla reissulla hukkasin myös kummatkin avaimet varastoon, mutta onneksi tallella oli yksi irtonainen avain, joten hätä ei ole sen kummempi. En kuitenkaan viihtynyt sen kummempaa kotikulmillani, joten jo seuraavana päivänä palailin takaisin Ouluun ja olikin jälleen aika pitää pippalot, oikeastaan Anskun käskystä. Pippaloimassa olivat siskoni ja Anskun lisäksi uudet tuttavuudet Oulusta, Meiju ja Viki.

Ja kuten arvata saattaa, elämäni on tylsää ja mainitsemisen arvoiset asiat liittyvät pippaloihin, joten kun Miika tuli käymään Nivalasta täällä, niin oli jälleen aika pitää pippalot, tällä kertaa seuraavana lauantaina. Paikalle ilmestyivät myös Miikan veli Jukka ja hänen tyttöystävänsä Ritu, sekä molder, eli Timo ja hänen tyttöystävänsä Anu, eli amalia. Piipahdimme myös lähikuppilassa ja yllättävä kyllä, meitä kaikki yritettiin iskeä siellä. Tosin tämä iskuyritysten laatija oli mies, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Mutta ennen pippaloita paikalla pyörähti myös Maria ja hänen vauvansa Julia. Ihana vauva, joka tykkäsi istutella kaljakorissa ja ryhtyi itkemään, kun hänen käsistään otettiin pois kaljapullot. Lapsessa on ainesta.

Seuraavalla viikolla olikin aika hoitaa jälleen asioita. 1,5 tunnin jonottamisen jälkeen sain vietyä asumistukihakemukseni Kelaan ja perjantaina sain viimein vietyä toimeentulohakemuksen sossuun.

Perjantaina Ansku tuli käymään ja juomaahan siinä sitten ryhdyttiin. Myös ihanainen Salla tuli paikalle, kuin myös Meiju ja jälleen uusi tuttavuus, Nina. Muiden lähdettyä pois, suuntasimme Ninan ja Meijun kanssa Helin kämpille jatkamaan, jossa olivatkin jo valmiina Janne ja Maria.

Lauantaina porukat piipahtivat ja toivat tänne myös kaipaamani nojatuolit, toisen sisälle ja toisen ulos. Ja tänään onkin äitini 52. syntymäpäivät, joten onnittelut hänelle.

Tiistai 29.3.2005

Vuhuu, vihdoinkin on netti tilattuna. Uudeksi yhteydeksi muodostui Saunalahden 1/768-yhteys, joka on tosin 3 seuraavaa kuukautta full-rate, eli 8/1. Jos olisin päivää myöhemmin tilannut, niin yhteys olisi ollut 8/1 koko loppuvuoden, mutta asiakaspalvelun täti ei suostunut leppymään. No, samapa tuo.

Päivät ovat kuluneet tasaiseen tahtiin eteenpäin ja kuten tavallista, kohokohtia ovat olleet möykkäämisreissut. Tiistaina aloittelimme Marin ja Helin kanssa Helin kämpillä, kunnes parin tunnin päästä vaihdoimme osoitteeksi Linnanmaan, eli suunnistimme Timon ja Anun kämpille, josta eksyimmekin vielä pelaamaan biljardia paikalliseen.

Sopivasti krapulan laskettua Niilo saapui perjantaina tänne viettämään pääsiäislomaansa. Ihmisille ei tuntunut olevan oikein intoa möykkäämiseen, joten otimmekin sitten vain neljästään, eli minä, Niilo, Mari ja Heli. Illanpäälle suunnistimme Niilon kanssa Hevimestaan ja tyttöset jäivät värjöttelemään kylmään.

Niilo lähti jo seuraavana päivänä ja sunnuntaina omakin oloni tuntui suhkot kehnolta ja flunssahan sitä taas puhkesi. Sunnuntain ja maanantain välinen yö meni kieriskellessä sängyssä ilman unta ja maanantaina heikko olo vielä jatkui. Ei minulla vieläkään mikään mahtavin olo ole, mutta paranemaan päin jo. Tosin kurkku on uskomattoman kipeä.

Huomenna alkaakin työharjoitteluni Taide- ja mediapaja Wankkurissa ja kieltämättä hieman jännittää, ja toisaalta vituttaa nyt saapuvat aamuherätykset ja kiireiset aamut. Minähän olen sekä aamu- että iltauninen.

Torstai 31.3.2005

Eipä tästä uudesta työurani aloituksesta tullut oikein mitään. Jo muutaman olen tainnut kärsiä ja lopulta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä heräsin pistävänään kipuun korvassani ja siellähän se taas oli – jokavuotinen vieraani korvatulehdus.

Koska keskiviikko oli kuitenkin ensimmäinen työpäivä, niin ajattelin suunnata Wankkuriin, mutta en jaksanut lopulta olla siellä kuin muutaman tunnin , 8:30 – 11:30. Lääkäriajan sain kaksikymmentä yli yhdeksi, mutta sisään sinne pääsin vasta kolmen aikaan ja siellähän oli lääkärin mukaan erittäin paha korvatulehdus. Elikkä jälleen on antibioottikuuri päällä ja sain myös viimein haettua noita joulukuussa määrättyjä kipulääkkeitä, jotka kyllä lievittävät kanssa tätä oloa.

Tälläkin hetkellä istuskelen kotona, vaikka minun pitäisi olla töissä, mutta lääkäri antoi sairaslomaa, joten miksipä en käyttäisi näitä vapaapäiviäni hyväksi.

Lauantai 9.4.2005

Nyt on takana ehjä viikkoa Wankkurilla ja kieltämättä minulla on ollut uskomattoman hauskaa. Ihmiset ovat mukavia, tunnelma on rentoa ja “työ” on mukavaa.

Viime viikko on kulunut lähes kokonaan tehden improja (improvisaatioharjoituksia), mutta perjantai oli poikkeus, kun otimme suunnaksi Sanginjoen leirintäkeskuksen, jossa paistelimme makkaroita ja lättyjä. Ihan mukavaa vaihtelua.

Tänään olin työvuorossa Oulunylioppilasteatterifestareilla 8:30-10:30 lipunmyynnissä ja kohtapuoleen, 13:30 alkaa 19:15 asti kestävä työvuoro Nukun pienen salin salivastaavana, joka oli alunperin Hennan työ, mutta Hennan ollessa sairaana otin tuon työn vapaapäivien takia. Vielä huomenna minulla 9:30-13:00 työvuoro lipunmyynnissä, jonka jälkeen nämä festarit ovatkin osaltani ohi ja tuloksena on ensi tiistaina ja keskiviikkona pidettävät vapaat, sekä tietenkin tuo Hennan vuorosta tuleva yksi ylimääräinen vapaa.

Viikolla kuulin, että mummoni oli jälleen joutunut sairaalaan. Kyseessä oli taas se, että jalasta oli alkanut tulla verta, eikä se tyrehtynyt. Vaikka tuntuu ikävältä sanoa, niin uskoisin, että nämä alkavat olla jo merkkejä elinkaaren lopun lähestymisestä. Ikävää, mutta elämä on tällaista. Viime keskiviikkona mummon sisko Sanni menehtyi ja kun hekin ovat suhkot samanikäisiä….

Pisteet 9516, aika 77


Nov 25 2004

Lasinsiruja

Lähipäivinä taidan päättää erään antoisan ja erittäin mahtavan ajanjakson elämästäni. Siedän paljon, mutta en kaikkea. Enkä puhua nyt huomenna loppuvasta työpestistä, josta otin loparit terveydellisistä syistä. Mutta ei siitä lisää julkisesti. Masentaa hieman, mutta elämä jatkuu.


Nov 20 2004

Väsymys

Kello kahdeksan ylös ja lekurin pakeille näyttämään kättä, mutta tämä tulevaisuuden toivo ei osannut sanoa juuta eikä jaata käteni tilaan – kehoitti käymään uudestaan ensi viikolla, kun paikalla ovat ammattitaitoiset lääkärit. Vitutti.

Turhan terveyskeskusvisiitin jälkeen oli sopivasti aikaa nauttia Kummeli – Kylä lähtee -dvd:stä, jonka jälkeen suunnistimme Jeren kanssa töihin, jossa ilmeisesti jatkamme myös ensi viikolla.

Turha merkintä? Kyllä, mutta ajattelin vain ilmoittaa, että edelleen ollaan hengissä, tosin väsyneenä. Jo 22,5 tuntia hereillä, eikä edes väsytä. Eikä kurkusta ole mennyt alas pisaraakaan alkoholia, vaikka onkin perjantai. Hyvä minä, ehkä opin jotain siitä kahden kuukauden ryyppyputkesta. No, ainakin sen, että se vei rahaa.


Jul 9 2004

TJ 0

Ei suinkaan koskien armeijaa, kuten varmaan useimmilla, vaan töistä. Reilun kuukauden huki YIT meni varsin mukavasti mukavan työilmapiirin ja mukavien työkaverien ansiosta.

Lähtöä tehdessäni esimies vihjaisi, että jos syksyllä on tekemisen puutetta, olen aina tervetullut heille töihin, joten varsin mukavassi tunnelmissa poistuin alueelta. Ja tuo kutsu tulikin tarpeeseen, sillä kuuden kuukauden tekemättömyys ennen armeijaa voi olla kieltämättä aika tuskallista.


Jun 20 2004

Ain laulain työtäs tee

Väsyttää, nälkä, vituttaa – voi tätä ihanaa työelämää. Pari kuukautta kirjoitusten jälkeen elin tyhjänpanttina ja pohdin, että eipä tämä lomailu nyt niin mahtavaa ole. Ja tällä hetkellä pohdin, että ei tämä työntekokaan niin mahtavaa ole ja odotankin vain seuraavaa viikonloppua. Tylsää! Onneksi kello on kohta neljä, voisi harkita kohtapuoliin kotia lähtemistä ja tappelemista vahvistimen kanssa.