Appelsiini.org

Ota viesti vastaan,
Jo kaukomaa kutsuu.
Me laivaan noustaan,
Ja huolet karkoittuu.
Sä tiedät silloin,
On aika matkailun.
Seikkailuun!

Karkkiautomaatti – Seikkailuun

Hevossaaren nuotiopaikkaa Teron kuvaamana

Vaikka kesä alkaakin kohta olla jo ohi, niin seikkailut eivät ainakaan vielä ota loppuakseen.

Viikko alkoin normaaliin tapaan Kiikelissä istuskellen ja nauttien seurasta, mutta seikkailut alkoivat jälleen tiistaina, kun suuntasin tapamaan muutamia tuttuja Teatterin luo. Hetken istuskelun jälkeen saimme, tai paremminkin Mikko sai idean, että meidän täytyy lähteä seikkailemaan jonnekkin. Ideoita heitettiin ilmaan matkasta Tampereelle ja ties mihin muuhun, mutta lopulta päädyimme tuttuun ja turvalliseen ideaan matkata Raaheen.

Suunta siis kohti bussiasemaa ja keula kohti Raahea, jossa tapasimme aluksi Mikon tutun Tuomon, jonka luona alkoikin illanistunta niissä normaaleissa merkeissä käyden välistä Manussa luikauttamassa karaokea muiden ihmisten kauhuksi.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän olisi ollut tarkoitus tulla seuraavana päivänä jo takaisin, mutta makoisten loipparien ohessa päädyimme lopputulokseen jatkaa vielä seuraava samalla linjalla päästen takaisin Ouluun vasta torstaina, jossa ilta jatkui Kiikelissä.

Perjantaina olikin viikon pääsuunnitelman toteuttamisen aika, eli kumiveneillä lähtö terminaalin kautta valloittamaan Hevossaarta. Paikka on siis asumaton saari, mutta ilmeisesti vieresen tehtaan työntekijät olivat pystyttäneet paikalle lähes kaiken tarvittan grillausmahdollisuudesta aina minigolf-radan kautta telttasaunaan.

Ilta kuluikin jälleen rattoisissa merkeissä kunnes kylmä alkoi ylivaltaa itsestäni, joten suunnistimme Niinan, Nooran ja Heidin kanssa Heinäkenkään laulamaan karaokea kopaten matkalla mukaan myös Paavot, jonka kanssa suunnistinkin valomerkin tultua vielä Tuiran Park 57:aan muutamalle.

Lauantai alkoikin hieman väsyneissä merkeissä ja tietyssä vitutuksessa siitä, että olisi pääsemässä illan Tehosekoittimen keikalle Raksilaan. Viimeinkin kuitenkin sain itseni ylös ja Paavon kämpän kautta olikin aika suunnistaa jälleen Hevossaareen, jossa olikin jo juomingit käynnissä.

Illan saatossa sainkin puhelun Niinalta Tehosoittimen keikalta ja olisihan tuo ollut mahtavaa olla itsekkin katsomassa ja lauleskelemassa Asfaltti polttaa, mutta todellisuus iski silti päin naamaa ja “jouduin” vain valloittamaan saarta. Kylmän noustessa suunnistimmekin Jaakon kanssa Peten ja Merjan kämpän kautta takaisin Tuiraan ottamaan arki vastaan :I

Syntymäpäiväjuhlat on jälleen juhlittu – itseasiassa neljän päivän juhliksi juhlat jälleen venyivät, mutta kiitokset tosiaan kaikille onnittelijoille niin täällä, naamakirjassa kuin viestein. Jottei arkeen palaaminen olisi liian heppoista, niin oli jälleen aika seikkailla. Kun muutamat tutut lähtivät merille purjeveneellä, niin meille muille jäikin auto käyttö, joten luonnollisesti sen “hyötykäyttö” oli välttämätöntä ja ilman sen kummempia suunnitelmia lähdimme Niinan, Samin, Minnan ja Ruottiksen kanssa jälleen matkaan.   Aluksi donitsikahvit kämpilläni, jonka jälkeen suunnistimme kiikelin puolelle tutkailemaan Koitelin koskea sekä uimaan, tosin vain yksi pääsi veteen asti. Sekalaisen suunnistelun jälkeen Kempeleen “esittelyä” ja iltaolunen Night Trainissä. Eli kuten sanottu, ei mitään suunnitelmaa, mutta kyllä ilta sujuu näin mukavasti kavereiden kera. Ja jälleen keskiviikkona uudestaan.

Lämpimän kesäyön kunniaksi sain viimeinkin aikaiseksi lähteä tutkimaan Saaran työpaikkaa, eli Oulun Holiday Inniä ja mukaan tarttui myös Niinamari ja Joonas.

Ilmaiset karkit, kierros “kummitastalossa“, pussillinen yllä olevassa kuvassa näkyviä hotellitarvikkeita sekä yleinen kesäöinen seikkailu – ei sitä muuta tarvitakkaan, kun vaihtoehtona on istua kotona.

Pakko se on viimeinkin alkaa uskomaan siihen, että joku pitkäkyntinen varastaa päiviä viikoista, sillä niin nopeasti ne tuntuvat vierähtävän eteenpäin.

Viime viikonloppuna oli aika jälleen pyörähtää kotonani Nivalassa ja varsin kiirettä pitikin, kun tuttuja, joita en ollut taaskaan nähnyt aikoihin, oli aivan liikaa ja tähän päälle vielä se, että lukuisat tuttavani pääsivät pois armeijasta joko perjantaina tai lauantaina.

Perjantaina tuli käytyä useilla tutuillani ja ilta jatkuikin jälleen kerran Miikan kämpillä, jonka jälkeen otimme suunnaksi Riion, jossa oli jälleen uusi lössi tuttuja paikalla. Kyllähän sitä juteltavaa riitti, harmi vain, että omalta kohdaltani ilta loppui jo liian aikaisin “väsähtämisen” vuoksi.

Lauantaina piti jälleen pomppia paikasta toiseen ja iltapäivällä otinkin suunnaksi Haapajärven, jossa näin yli puolen vuoden tauon jälkeen myös Heidit. Juteltavaa riitti ja uskoisin, että saimme välimme jälleen edes jonkinlaisiksi, sillä aiemmin emme puhuneet toisillemme. Tai jos puhuimme, eivät keskustelut olleet niitä mukavimpia. Illalla tulin takaisin Nivalaan ja jatkoin suorilta teiltä kohti TJ0-juhlia viettävää Rikua. Jälleen kerran ilta sujui rattoisasti, mutta tällä kertaa Riku väsähti aiemmin ja suunnistinkin yksin kylälle, jossa oli jälleen kerran lössi uutta, pitkiin aikoihin näkemätöntä kaveripiiriä. Tavan mukaan suunnistimme Riioon ja paikallehan osui myös lastillinen IRC-tuttujani, joista osaa en ollut aiemmin edes tavannut.

Sunnuntai-iltana olikin aika suunnistaa jälleen takaisin kohti Oulua ja odottaa alkavaa viikonloppua.

Kuten jo aiemmin olen kirjoitellut, reilu viikko sitten otimme Anskun, Pekan ja Lauran kanssa suunnaksemme Oulusta 400 kilometrin päässä sijaitsevan Naruskan, eli tuon pienen kylän Itä-Lapissa.

Perjantaista maanantaihin vietetyn loman aikani tuli juotua, syötyä, kalastettua, saunottua ja hieman jopa vaellettua pitkän ajan tarpeisiin. Reissu oli varsin mukava ja poroja riitti vaikka muille jakaa. Ainoa vika oli hieman reistaileva auto, mutta onneksi selvisimme myös tämänkin ongelman yli.

Säät suosivat meitä koko viikonlopun yli ja mittari näytti lähes jatkuvasti varjolämpötilaksi liki +30C. Ja siitä on todisteena mukavasti ruskettunut ihoni.