Appelsiini.org

Myönnettävä se on, että kesä alkaa olla ohi ja syksy on todenteolla käsillä ja sen huomaa myös siitä, että perinteinen syyslaiskuus on iskemässä ja kalenteri on huomattavasti tyhjempi kaikesta hauskasta kesäisestä kuin viimeisinä parina kuukautena. Koulut ovat jo monilla tutuillani alkaneet ja osa onkin muuttanut koulujen perässä pois Oulusta, mutta itse jatkan työttömän eloa täällä vain, vaikka hinku töihin tai kouluun olisi kova.

Aiemmin mainitsemani Agentsien roudaus meni varsin mallikkaasti ja vaikka töitä oli aina aamuvarhaisesta yömyöhään, niin tunteja ei silti tullut kovinkaan mainittavasti, sillä nopeasti saimme paikat kuntoon aamulla iltapäivän ollessa odottelua keikan jälkeiseen purkuun. Mutta muutoin elämä onkin kulkenut varsin normia rataa niin pippaloiden kuin välillä aina keikoilla käyden. Eli kaikinpuolin välikuukausi, josta ei riitä pahemmin kerrottavaa jälkipolville, ellei ota huomioon kuukauden lopussa olevaa perinteistä kesänlopetusta Villa Pukkilassa.

Oulun musiikkivideofestivaalit alkavat viimeinkin olla loppusuoralla ja sen kyllä tuntee jo kehossaan. Kuten jo aiemmissa pikamerkinnöissä mainitsin, niin ensimmäinen OMVF-päivä meni normaalisti videoita katsellen, mutta jossain välissä olin päättänyt ilmottautua talkootyöläiseksi.

Ensimmäinen päivä sujui varsin rauhallisesti Torinrannassa lähinnä valmistellen tulevaa seuraavan päivän koitosta, mutta eilinen olikin jo varsin rankka päivä, alkuperäisen suunnitelman mukaan työpäivän keston piti olla 09:00 – 04:00, eli n. 19 tunnin vuoro olisi ollut tiedossa.

Paikalla talkoolaisista oli aamusta lähtien vain minä ja Katja, jonka kanssa jouduimme kahdestaan kantamaan niin trampoliineja, jääkaappeja, aitoja, paineaitoja sekä niiden pystyttämistä ja niin paljon muuta. Viimeinkin kuuden aikaan saapui lisää yksi talkoolainen, yhdeksän aikaan illalla seuraava ja noin klo 23 seuraava. Muutoin tämä ei olisi ollut ongelma, mutta koska kahdestaan olimme tehneet jo valtavasti työtä, niin alkoi tuntua varsin epäreilulta, että olisimme joutuneet myös alueen purkutöihin, joten viimein puolen yön aikaan oli aika sanoa herra isoherralle, että nyt ei enää jalat kanna ja kädet ovat maitohapoilla, että voimmeko lähteä pois – onneksi tämä sopi myös hänelle. Ja nyt kyllä tuntee raajoissa eilisen.

Tavallaan hauska tapaus sattui eilen paineaitojen pystyttämisen ohessa. Olimme pystyttämässä aitoja kun yhtäkkiä hieman aiemmin avuksi saapunut toiminnanjohtaja yhtäkkiä lopetti auttamisen ja siirtyi keskustelemaan muutaman ihmisen kanssa. Aikani katseltuani päätin siirtyä joukon luo kun yhtäkkiä eräs keskustelijoista ojentaa kätensä mielessään kättely. Aluksi en tajunnut homman nimeä, kunnes viimein hehkulamppu syttyi pääni päällä ja tajusin, että Anna Puuhan se siinä yrittää kätellä. Olin kuitenkin pystyttänyt em. paineautoja jo pitkään ilman käsineitä, joten kädet olivat uskomattoman likaiset ja ruosteiset, joten kädet pystyyn ja tokaisu, että oletkos nyt ihan varma asiasta. Ei enää ollutkaan, vaan pieni pakomatka ja kaukokättely.

Anna Puun roudauksen ja keikan jälkeen olikin vuorossa Ilmakitaransoiton MM-kisat ja varsin hyvä tunnelma tuntui porukalla olevan backstagella niin ennen kisaa kuin sen aikana ja myös sen jälkeen. Mestaruuden ratkeamisen jälkeen pikainen lavan siivous serpentiinistä sun muusta ja aika roudata DJBB ja viimeinkin oli kotiinlähdön aika.

Täysin varma en vielä ole, että tarvitaanko minua Pumpeligaalan viimeistelyssä, mutta jokseenkin veikkaan, että taidan jättää tämän kysymyksen leijumaan ilmaan ja hieman parannella jumiutuneita lihaksi. Huomenna on onneksi OMVF:n karonkka ja ilmaista viinaa.