Appelsiini.org

Ota viesti vastaan,
Jo kaukomaa kutsuu.
Me laivaan noustaan,
Ja huolet karkoittuu.
Sä tiedät silloin,
On aika matkailun.
Seikkailuun!

Karkkiautomaatti – Seikkailuun

Hevossaaren nuotiopaikkaa Teron kuvaamana

Vaikka kesä alkaakin kohta olla jo ohi, niin seikkailut eivät ainakaan vielä ota loppuakseen.

Viikko alkoin normaaliin tapaan Kiikelissä istuskellen ja nauttien seurasta, mutta seikkailut alkoivat jälleen tiistaina, kun suuntasin tapamaan muutamia tuttuja Teatterin luo. Hetken istuskelun jälkeen saimme, tai paremminkin Mikko sai idean, että meidän täytyy lähteä seikkailemaan jonnekkin. Ideoita heitettiin ilmaan matkasta Tampereelle ja ties mihin muuhun, mutta lopulta päädyimme tuttuun ja turvalliseen ideaan matkata Raaheen.

Suunta siis kohti bussiasemaa ja keula kohti Raahea, jossa tapasimme aluksi Mikon tutun Tuomon, jonka luona alkoikin illanistunta niissä normaaleissa merkeissä käyden välistä Manussa luikauttamassa karaokea muiden ihmisten kauhuksi.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän olisi ollut tarkoitus tulla seuraavana päivänä jo takaisin, mutta makoisten loipparien ohessa päädyimme lopputulokseen jatkaa vielä seuraava samalla linjalla päästen takaisin Ouluun vasta torstaina, jossa ilta jatkui Kiikelissä.

Perjantaina olikin viikon pääsuunnitelman toteuttamisen aika, eli kumiveneillä lähtö terminaalin kautta valloittamaan Hevossaarta. Paikka on siis asumaton saari, mutta ilmeisesti vieresen tehtaan työntekijät olivat pystyttäneet paikalle lähes kaiken tarvittan grillausmahdollisuudesta aina minigolf-radan kautta telttasaunaan.

Ilta kuluikin jälleen rattoisissa merkeissä kunnes kylmä alkoi ylivaltaa itsestäni, joten suunnistimme Niinan, Nooran ja Heidin kanssa Heinäkenkään laulamaan karaokea kopaten matkalla mukaan myös Paavot, jonka kanssa suunnistinkin valomerkin tultua vielä Tuiran Park 57:aan muutamalle.

Lauantai alkoikin hieman väsyneissä merkeissä ja tietyssä vitutuksessa siitä, että olisi pääsemässä illan Tehosekoittimen keikalle Raksilaan. Viimeinkin kuitenkin sain itseni ylös ja Paavon kämpän kautta olikin aika suunnistaa jälleen Hevossaareen, jossa olikin jo juomingit käynnissä.

Illan saatossa sainkin puhelun Niinalta Tehosoittimen keikalta ja olisihan tuo ollut mahtavaa olla itsekkin katsomassa ja lauleskelemassa Asfaltti polttaa, mutta todellisuus iski silti päin naamaa ja “jouduin” vain valloittamaan saarta. Kylmän noustessa suunnistimmekin Jaakon kanssa Peten ja Merjan kämpän kautta takaisin Tuiraan ottamaan arki vastaan :I

Viime lauantaina olinkin elämäni ensimmäistä kertaa mukana polttareissa, kun Jukka on vihdoinkin päättänyt astella avioliiton satamaan Ritun kanssa ensi lauantaina.

Polttarit oli alunperin tarkoitus järjestää jo edellisenä lauantaina, mutta muut esteet tekivät tämän mahdottomaksi, joten jouduimme loupumaan varsin mukavan kuuloisesta suunnitelma A:sta ja siirtymään suunnitelma B:n kimppuun, eli perinteistä mikroautoajelua sekä matka Raaheen mokeltamaan ja bändejä katsomaan.

Luonnollisestikkaan sunnuntain paluu ei ollut odotetun helppo, vaan ilta jatkui perinteiseen tapaan pubissä loiventavien parissa.

Kuten Junski asian ilmaisi:

Saunottiin, juotiin kaljaa ja tottakai sitä piti painiakkin yöllä. Paikat on nyt kippeenä, mutta tulipahan selätettyä viis tyyppiä :O Hannulla taisi mennä kylkiluu poikki, en oo ihan varma, mutta kyllä se valitteli sitä kovasti. Todella harmillista! Ei pitäisi kyllä kännissä rueta painiskelemaan!

Eli todellakin tuli Raahessa jälleen käytyä kotifestareilla ja jälleen onnistuin hökälehtimään itseäni hajalle, huomenna pitäisi käydä TK:ssa ellei ala jo rauhoittumaan tuo kipu.

Mutta ei se mitään, hauskaa oli. Muutoinkin viimeiset pari viikkoa ovat olleet melkolailla yhtäjaksoista hökälehtämistä, kun pitää ottaa kaikki irti viimeisistä vapaista ennen koulua.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin Luhtaselan poika on jälleen työelämässä. Nykyään machoilen en-niin-raksahommissa eli Oulun Kaupunginsairaalan arkistossa. Työ ei ehkä mitään miehekkäintä, mutta raha on <3

Viime perjantaina suunnistimme Jukan ja Ritun kanssa Raahessa käymään ja uskomattoman mukavaltahan se tuntuu aina päästä hetkeksi pois samoista ympyröistä. Lauantaina mokelsimme porukalla jälleen ympäri Oulua ja yritimmepä etsiä myös Kissojen Metsää, varmaa sen löytymisestä en ole – muistikuvat rajoittuvatkin lähinnä junan alittamiseen paikassa X.

Ja tiiviissä paketissa vielä: Juhannus meni jälleen kaupunkijuhannuksen merkeissä, niin Ainolassa kuin Soffalla, jossa onnistuin hökälehtimään polven jälleen varsin kipeään kuntoon. Ja eipä sitä edes provinssiinkaan tullut lähdettyä :(

Vaikka edellinen merkintä olisi hienoutensa takia riittänyt minulle vuoden viimeiseksi merkinnäksi, niin kerratkaamme vielä hieman viime aikojen elämää.

Lauantaina 2.12 suunnistimme porukalla Raaheen viettämään Jauhiksen pikkujouluja. Mahtava meininki ja karaoke raikasi, mutta illan pilasi se, että en saanut talvitakkiani baarin narikasta enään pois. Olimme siis kaverin kanssa laittaneet samaan narikkaan takin, mutta hän lähti jo aiemmin pois, niin hän oli samalla antanut narikkalapun takaisin. Vaikka kuinka yritin kertoa tuntomerkkejä, takki jäi saamatta ja on siellä edelleenkiin. Harmi, ainoa talvitakkini.

Sunnuntaina matkasimmekin takaisin tänne Ouluun ja yllätyshän ei ollut suuri, että maha kaipasi hieman sapuskaa. Varsin tavallista, mutta seuraavat tapahtumat ovat itselleni vieläkin hieman hämärän peitossa. Nousin sohvalta lautanen, puukko ja haarukka kädessä ilmeisesti jotenkin huonosti, sillä palatessani olohuoneeseen, aloin ihmettelemään miksi housuni tuntuvat niin mahdottoman märiltä. Lahjetta ylös ja verenpeitossahan koko jalka. Pyyhkeillä äkkiä sitomaan ja puhdistamaan, mutta varsin teurastukselta täällä silti näytti. Haava ei tosiaankaan ole iso, mutta ilmeisesti osui verisuoneen, sillä sen verran ahkerasti verta jaksoi valua. Lääkärissä en ole vieläkään käynyt, mutta kenties pitäisi, sillä jalalla ei pysty kunnolla astumaan ja aina laastarinvaihdon yhteydessä tulee huomattua, että vertahan haava on taas vuotanut.

En anna pienten haavojen haitata menoa, joten muutaman tunnin kuluttua olinkin jo matkalla vierailulle Nivalaan. Tiistaina suuntasinkin jo Riinan ylioppilasjuhliin, joten onnittelut vielä kerran. Ja jatkot luonnollisesti baarissa, samoin iso osa rahoistani :(

Seuraavat päivät sujuivatkin varsin rauhalliseen tahtiin leväten ja syöden hyvin, kunnes jälleen koitti perjantai ja lauantai, juhlaa juhlan perään ja matka sunnuntaina takaisin Ouluun ei ollut kovinkaan kiva päähäni pesiytyneiden kääpiöiden takia.

Tässä viestissä on koekäytössä linkitys nimihakuun, bugeista saa ilmoittaa.

Toisen kuin aiemmin arvelin, loppujen lopuksi pääsinkin matkalle kohti Nivalaa, tosin junalla. Miika tuli matkalle mukaan ja matka kohti Ylivieskan juna-asemaa alkoikin. Sattumalta samaan vaunuun tuli myös Kati, joten rattoisa matka ravintovaunun tuotteiden turvin oli taattu. Ylivieskasta Nivalaan pääsimme onneksi Anskun kyydillä ja samantien suunnaksi Rikun kämppä. Pyhänä tarkoituksena oli suunnistaa kyseisenä iltana avattavaa Club 46:en, mutta omalta kohdaltani väsy valtasi minut jo hyvissä ajoin.

Aamulla koinkin peilin edessä varsin mukavat permenttitussi-hitleröinnit, mutta hyväksytetään se, että ne kuuluvat asiaan. Muutaman tunnin kuluttua olikin aika suunnata auton keula kohti Raahea, jossa olivat mm. Callen ja Sarin syntymäpäiväjuhlat. Hauskaa oli kaikilla ja uudestaan voisi ottaa vaikka samantien. Seuraavana päivänä olikin jo aika suunnata takaisin Nivalaa ja pohtia, miten pääsisin takaisin Ouluun. Onneksi sainkin kuulla, että isukkini olisi suunnistamassa Oulun lentokentällä maanantaina, joten kyytiongelma oli historiaa.

Rauhaisaa eloa ei kauaakaan kestänyt, kun koulunlopetushuumassani suunnistimme Anskun kanssa juhlimaan. Tarkoituksena oli tutustua aiemmin käymättömiin baareihin, mutta matkalla tuli törmättyä Olliin ja suunnistimmekin perinteisesti Kantikseen.

Ilta jatkui omalta osaltani aina aamu kahdeksaan ja sen tajusinkin, kun heräsin vasta torstai-iltana, vaikka tarkoituksena oli hoidella virastoasioita. Hienostihan asiat olisi voinut myös perjantaina hoitaa, mutta Niilo saapui Ouluun ja perinteisestihän olimme juhlakannalla Hevimestan suunnassa. Seuraavana päivänä sama jälleen jatkui, tällä kertaa Meijun kämpillä Kaakkurissa.

Tosin ko. Iltaa hieman synkisti se, että äitini oli joutunut OYS:in tarkkailuun, mutta onneksi mitään vakavampaa ei havaittu ja hän pääsi tänään maanantaina jo pois.

Eli tässä jälleen vallan perinteiseiä kuulumisia. Juhlimista ja lompakon keventymistä. Kenties jokin kaunis päivänä tässä tulee vielä rauhoituttua.

Nykyään aika tuntuu suorastaan lentävän eikä aika millään riitä tämän päiväkirjan ylläpitoon. Joten, jälleen suurpiirteinen kuvaus viime ajoista.

Viime viikonloppuna suuntasimme Jukan ja Ritun kanssa jälleen Raaheen pippaloimaan. Matkan alkuperäinen tarkoitus oli promokuvien otto heidän bändiä varten, mutta kameraongelmien takia tämä jäi, mutta emmehän me hyviä pippaloita halunneet perua. Alkuilta sujui perinteisesti Callella ja Hapolla, jonka jälkeen suuntasimmekin baareilemaan ja lopulta jatkoille Juniorin asunnolle.

Työviikko sujuikin jo paremmissa merkeissä, kun näytelmän harjoitukset alkoivat ja aika onkin kulunut käsiksen ja harjoitusten parissa. Viikon aikana on tullut myös pyörittyä Oulun musiikkivideofestivaaleilla, joiden aikana on tullut bongattua mm. Kotiteollisuuden Hynynen ja MTV Nordicin Axl Smith.

Perjantaina oli vuorossa torihaipakka ja varsin hieno ilotulitus. Rahapulan takia lauantai-ilta menikin ihan kämpillä istuskellen ja katsellen jälleen kerran ilotulitusta.

Ah tätä Suomen säätä, sillä muutaman päivän aikana on satanut lunta, ollut uskomattoman kuumaa sekä satanut Saharan vuotuisen sademäärän verran vettä. Mutta ei tämä ilmajen ainainen vaihtelu haittaa, kun mielessä pyörii ajatus lähenevästä kestohelteestä (ok, dream on…).

Perjantaina otimme Ritun kanssa suunnaksi Raahen ja siellä odottavan Murder by the Dollsin keikan Rytmikellarissa. Pojat vetivät uskomattoman hienon setin ja pitänee pitää peukkuja pystyssä, jotta he pääsisivät vielä esim. Lentävään Lautaseen soittamaan.

Maanantai kului mustavalkokuvauksen parissa ja illalle otimmekin suunnaksi jälleen kerran Oulun Kaupunginteatterin, jossa pyöri
Katariina Lahden ohjaama Arkkienkeli Oulussa. Vaikka harjoittelun ja kovan työn jälki näkyi tässäkin teoksessa, minua tämä ei vakuuttanut – kiitos flunssan, en nukahtanut katsomoon.

Mutta jotain hyvääkin, sillä onnistuin saamaan harjoittelupaikan eräästä mainostoimistosta kesäkuuksi, joten ei tästäkään tarvi enään murehtia. Muuten päivät ovat kuluneet valokuvauksen parissa ja kuvia kehitellen, tosin tämän ja huomisen päivän suorittelen Ensiapu I -kurssia ja viikon päästä onkin aika suorittaa Ensiapu II -kurssi. Uskokaa siis henkenne minun käsiini.

Tällä hetkellä aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, joten tulee suorastaan huono omatunto istua tässä koneen ääressä. Siispä sanoista tekoihin ja kiertelemään kaupungille. Ja huomenna onkin sitten Miss Farkku-Suomi -teatteriesityksen aika Nukulla.

Ellen ole ihan väärässä, niin nyt on jälleen se aika viikosta, jolloin tarinoitsen viikonlopun riennoista.

Viikonlopun viettäminen alkoi periaatteessa jo torstaina, jolloin päätimme Saran ja Miikan kanssa lähteä seuraavana päivänä käymään Raahessa Miikan bänditreeneissä. Asia lukkoon ja lähden käymään kaupassa ja ulostullessani huomaan, että nainen on liukastunut maahan eikä pääse itse ylös – eikä kukaan edes pysähdy hänen kohdalleen. Ajan hieman lähemmäksi ja samalla hetkellä paikalle tulee myös erään kaverini isä, jonka kanssa päätämme soittaa ambulanssi tälle naiselle, koska hän valitteli kipuja jaloissaan. Eli näin tuli tehtyä päivän hyvä työ.

Perjantaina pääsimme matkaan kahden aikoihin, jonka jälkeen suunnistimme Miikan bändikavereiden kanssa heidän treeneihin, jossa vierähtikin seuraavat pari tuntia, jonka jälkeen otimme suunnaksi Miikan serkun ja hänen tyttöystävänsä asunnon, jossa olimmekin loppuillan. Porukkaa oli paljon ja uskoisin, että kaikilla oli erittäin hauskaa. Illan päälle baariin jatkamaan hauskanpitoa.

Lauantaiaamu alkaa useilla tasoittavilla ja pienoisella suuttumuksella, koska olin luvannut Saralle, että minä ajan takaisin, mutta minkäs sille voi, kun mies tarvii *köh köh* muutaman tasoittavan. Nivalaan päästyämme suuntaamme perinteisesti Rio Grandeen, jossa näkyilikin rutkasti armeijasta ensimmäisille lomilleen päässeitä tuttavia.

Eilen illalla, noin puoli yhdentoista aikaan Olli soittaa ja kyselee kyytiä Kajaaniin sotimaan, koska hän oli luullut, että bussilla pääsisi, mutta kyseinen vuoro olikin peruttu ja perillä tulisi olla 1,5 tunnin päästä. No, eihän siinä mikään muukaan auttanut, joten auto käyntiin ja matkaan. Onneksi ilma ei ollut niinkään paha kuin olin uumoillut, joten pääsimme varsin hyvää tahtia ajamaan.

Ja siinä oli jälleen kerran tiiviissä paketissa tämä viikonloppu.