Appelsiini.org

“Surutun nuoruusaika”, näinhän vanha kunnon Irwin Goodman aikoinaan lauloi. Ja niinhän se on, hauskaa pitää olla, kun on siihen mahdollisuus.

Alunperin minun oli tarkoitus mennä perjantaina katsomaan asuntoa Ouluun, mutta lopulta jätin sen välistä fysioterapian takia, joten suunnitelmaksi muodostoi lähtö Pyhäjärvelle Tuijan kanssa. Tämä taaseen kaatui rahapulaani, joten perjantai-ilta vierähti kotikulmilla, tosin joskus yöllä käppäilin autoon unohtuneeni viinipönikän kanssa lähistölle asustelevalle Antille.

Eilen K soitteli ja sanoi, että hän on tulossa Nivalassa käymään, joten juhlathan olivat paikalla. Alkuillan olimme Miikan kämpillä, jonka jälkeen suunnaksi muodostoi perinteisesti Rio Grande. Valomerkin tultua jälleen niin aikaisin, oli aika pohtia miten edetä, eikä ollut muuta mahdollisuutta kuin tulla kotiini, koska minkäänsortin jatkojakaan ei enään löytynyt.

Pitkästä aikaa oli mukavaa herätä jonkun ihmisen vierestä, joten oli jokseenkin haikeaa, kun tässä illemmalla kävin heittämässä K:t takaisin Pyhäsalmeen. Saisihan hän tulla useammin pyörimään Nivalassa, viimeksihän näimme monta kuukautta sitten.

Mökkeily ihan yksinään on silloin tällöin mitä parasta ajanvietettä. Suosittelen.

Tunnetusti mikään ei suju ikinä suunnitelmien mukaan. Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, tarkoituksena olisi ollut lähteä perjantaina Katrin luo käymään & tutustua Lonkkufestareiden tarjontaan, mutta kuten arvata voi, ei lähdöstä tullut mitään. Perjantai-ilta vierähti Niilon talossa örveltäen sen raskaamman kaavan mukaan. Onneksi paikalle saapuivat Laura, Elina, Janita ja Maarit, sillä iltaa ei ole mukavaa viettää kolmen äijän kesken. Myöhemmin paikalle saapuivat vielä Juho ja Niko.

Herätys vierähti lauantaina puoli neljän nurkille ja samantien pitikin suunnata kohti Oulua. Kamat Helin kämpille ja samantien kävelemään kohti Ullan kämppää ja bishee koneeseen. Nivalan kaltaisessa pienessä kaupungissa kuviot ja ihmiset ovat aina samoja, joten oli todella mahtavaa olla välillä hieman erilaisessa seurassa. Möykkäämässä olivat siis minun lisäksi siskoni Heli, Ulla, Salla ja Mari, jonka kanssa tulikin jutustelua astetta syvällisempiä juttuja, mikä sekin oli mukavaa vaihtelua.

Tarkoituksenani oli kirjoittaa sivistynyt ja kaunokielinen merkintä, mutta väsymys vei voiton – tämä merkintä saa jäädä raakileeksi.