Viikot vierivät jälleen
Vaikka edellinen merkintä olisi hienoutensa takia riittänyt minulle vuoden viimeiseksi merkinnäksi, niin kerratkaamme vielä hieman viime aikojen elämää.
Lauantaina 2.12 suunnistimme porukalla Raaheen viettämään Jauhiksen pikkujouluja. Mahtava meininki ja karaoke raikasi, mutta illan pilasi se, että en saanut talvitakkiani baarin narikasta enään pois. Olimme siis kaverin kanssa laittaneet samaan narikkaan takin, mutta hän lähti jo aiemmin pois, niin hän oli samalla antanut narikkalapun takaisin. Vaikka kuinka yritin kertoa tuntomerkkejä, takki jäi saamatta ja on siellä edelleenkiin. Harmi, ainoa talvitakkini.
Sunnuntaina matkasimmekin takaisin tänne Ouluun ja yllätyshän ei ollut suuri, että maha kaipasi hieman sapuskaa. Varsin tavallista, mutta seuraavat tapahtumat ovat itselleni vieläkin hieman hämärän peitossa. Nousin sohvalta lautanen, puukko ja haarukka kädessä ilmeisesti jotenkin huonosti, sillä palatessani olohuoneeseen, aloin ihmettelemään miksi housuni tuntuvat niin mahdottoman märiltä. Lahjetta ylös ja verenpeitossahan koko jalka. Pyyhkeillä äkkiä sitomaan ja puhdistamaan, mutta varsin teurastukselta täällä silti näytti. Haava ei tosiaankaan ole iso, mutta ilmeisesti osui verisuoneen, sillä sen verran ahkerasti verta jaksoi valua. Lääkärissä en ole vieläkään käynyt, mutta kenties pitäisi, sillä jalalla ei pysty kunnolla astumaan ja aina laastarinvaihdon yhteydessä tulee huomattua, että vertahan haava on taas vuotanut.
En anna pienten haavojen haitata menoa, joten muutaman tunnin kuluttua olinkin jo matkalla vierailulle Nivalaan. Tiistaina suuntasinkin jo Riinan ylioppilasjuhliin, joten onnittelut vielä kerran. Ja jatkot luonnollisesti baarissa, samoin iso osa rahoistani :(
Seuraavat päivät sujuivatkin varsin rauhalliseen tahtiin leväten ja syöden hyvin, kunnes jälleen koitti perjantai ja lauantai, juhlaa juhlan perään ja matka sunnuntaina takaisin Ouluun ei ollut kovinkaan kiva päähäni pesiytyneiden kääpiöiden takia.
