Appelsiini.org

Kuukausi siinä viereähti, mutta viimein se saapui käsiini: HTC -Desire -älypuhelin, juuri sopivasti entisen hajottua. Päivän käytön jälkeen en voi olla liikaa kehumatta puhelimen erinomaista toimivuutta ja nopeutta, unohtamatta tietenkään Android Marketia, josta löytyy niin maksullisia kuin ilmaisia ohjelmia pilvin pimein.

Ja jottei teknologiahöpinä katkeaisi pelkästään tähän, niin kesäkuun puolella satuin voittamaan Digikohinan kilpailusta Logitech S315i -matkakaiuttimet. Pääasiallisesti kaiuttimet ovat suunnattu iPhonelle/iPodille, mutta AUX-liitännän ansiosta myös muiden soittolähteiden liittäminen onnistuu laitteeseen.

Mutta ei kesä todellakaan ole pelkästään teknologiahöpinää. Sateisen alkukesän jälkeen helteet ovat jälleen palanneet ja kesätoimet ovat “käynnissä”, siispä hieman tiivistelmää:

• Vaikkakin minulla oli jo lippu hallussani Provinssirockia varten, niin hieman ennen festareita päätin myydä lipun lähinnä kyytiongelmien takia. Luonnollisesti festareiden käymättä jättäminen harmitti, mutta kyllähän viikonloppu rattoisasti myös  Oulussa vierähti.
• Juhannuksen vietimme perinteiseen tapaan Tiinan mökillä, taitanee olla kolmas tai neljäs peräkkäinen juhannus jonka siellä vietämme isolla porukalla. Tämän vuoden “erikoisuutena” olivat kaksi espanjalaista vaihto-oppilasta mukana meiningissä.
• Viime viikonloppuna olikin vuorossa Jounin pottarit, jotka täytyy mainita kaikinpuolin onnistuneita ainakin omasta mielestäni. Mökin vuokrasimme hietasaaresta ja ohjelmassa oli suhkot urheilupainottaisia (!) aktiviteetteja ilman ahdistavaa polttarisankarin nolausta.

Muilta osin kesää onkin kulutettu niin Ainolassa, Kiikelissä kuin Holliskassa. Myös lentokoneita on käyty bongailemassa ja kuvailemassa Oulunsalon lentäkentällä unohtamatta tietenkään seikkailua Haukiputaalla vanhassa hylätyssä tehtaassa, josta myös yllä oleva kuva on peräisin.

Eli kesä on sujunut siis kaikinpuolin hyvissä merkeissä, tosin tänään olisin toivonut saavani hieman erilaisen kirjeen, sillä OAMK:lta saapuivat pääsykokeiden tulokset, mutta itse en ollut hyväksyttyjen listalla. 9.6. Kävin siis pääsykokeissa kuvalliseen viestintään, mutta varasija oli parasta mihin tällä kertaa pystyin. Mutta toisaalta, aina voi elätellä toivoa noususta varasijalta sisäänpäässeiden listalle.

(Alkuperäinen, muista myös osa #2)

Pitkästä aikaa pieni valokuvakärpänen on jälleen päässyt puremaan ja nyt on tullut parina iltana käytyä Sampon kanssa iltakävelyillä ulkoiluttamassa Canoneitamme. Ja kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, niin olisi todellakin pitänyt muistaa heti alkuun käyttää kaukolaukaisinta, eikä mennä ajatustyylillä “Ei tämä tästä mihinkään tärähdä”. Myös vakaampi alusta tripodille olisi ollut luksusta.

Mutta mikä parasta, tänään kilahti postiluukusta kolmen päivän lippu Provinssirockiin! Jokohan sitä saisi mennä pystyttämään telttansa Törnävälle.

Reilut 20 päivää on jo täällä uudessa asunnossa tullut vietettyä, joten on pikkuhiljaa aika kirjoittaa pienoinen tilannepäivitys.

Päätimme samaan aikaan muuttavan kaverini kanssa vuokrata puoliksi pakettiauton ja vuokrauksen teimmekin hyvissä ajoin, liki 3 viikkoa ennen aiottua muuttopäivää, mutta kuten tavallista, asiat eivät suju suunnitellusti, sillä paria päivää ennen muuttoa soitin vuokraajalle kysyäkseni tarkempia tietoja auton luovutusajankohdasta, jolloin puhelimesta kajahti lausahdus, jota ei mielellään kuule hetkeä ennen muuttoa: “Luulin ettet tarvitsekkaan autoa, joten sovin edellisen vuokraajan kanssa vuokra-ajan pidentämisestä”.  Muutaman valikoidun lauseen jälkeen olikin aika ryhtyä kiivaasti etsimään uutta pakettiautoa ja onneksi moinen löytyikin suhkot vaivattomasti vaikka varoitusaika oli lyhyt ja kuunvaihde tunnetusti vilkasta muuttoaikaa, joten helpotus oli suuri.

Kuten jo aiemmin olen täälläkin sanonut, niin tämä uusi asunto on huomattavasti pienempi kuin entinen joten jo ennen muutoa kotiväkeni vieraili Oulussa peräkärryn kanssa jonka avulla osan ylimääräisistä tavaroista sain kaatopaikalle ja osa lähtikin kotipuoleeni Nivalaan, mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että eikö tavaraa olisi ollut runsaasti.

Helmikuun viimeisenä päivänä olikin sitten aika ryhtyä muuttamaan jolloin ensin hoidimme yhden kuormaa tavaraa hänen uuteen osoitteeseensa ja jonka jälkeen olikin aika ryhtyä muuttamaan minua. Vaikka aluksi aamulla säikähdin, että saanko sittenkään lähestulkoon ollenkaan muuttoapua niin kaikki kääntyi oikeinpäin ja muuttoapua riitti yllinkyllin ja kaikille muuttoon osallistuneille erittäin suuri kiitos.

Muuton jälkeinen alkukaaos oli luonnollisesti kauhea ja hetken jo pohin, että tuleeko tästä mitään, mutta kärsivällisyydellä ja pienellä sovittelulla tavarat alkoivat löytää paikkaansa ja itseasiassa asunto alkaakin näyttämään nykyisellään jo lähestulkoon itselleni sopivalta. Ja kuten kuvastakin näkyy, niin pienemmän takia tiettyjä kompromisseja on täytynyt ainakin näin alkuun tehdä, sillä entinen ylisuuri ATK-pöytäni ei sopinut mihinkään järkevään paikkaan, joten nettisurffailu sujukoon ainakin väliaikaisesti sohvalta käsin.

Näin kaikinpuolin elämä on silti jatkunut entisillä raiteillaan, juhlien sekä töitä ja opiskelupaikkoja etsien, onpa muutama uusi tuttavuuskin sattunut jo reitille.

Mutta tämän päivän luonnollinen kohokohta oli kolmen päivän lippujen tilaaminen Provinssirockiin, johan tätä on jälleen melkein vuosi jo odotettu.

Tämän kertaisesta matkasta Provinssirockkiin tulikin melkoinen seikailu, joten paras aloittaa ihan alusta.

Minullahan oli hyvissä ajoin ostettu lippu tapahtumaan, mutta rahapulassa päätin myydä lipun pois. Lievässä surutilassa paria päivää ennen provinssia olimme kavereiden kanssa mokeltamassa ja seuraavan aamun olotilassa saimmekin päähän sen loistoidean “Noorallahan on lippu myynnissä, eiköhän lähdetä provinssiin sittenkin”.

Matka käynnistyi ja pääsimme perille keskiviikkona iltasella ja vastassa oli jo aiemmin paikalle saapuneita tuttuja ja päivät kuluivat mokeltaen ja bändejä kuunnellen ja jossain välissä olin myös varpaanikin onnistunut hajottamaan, jolloin suunnaksi ensi-aputeltta ja kipulääkkeet.

Provinssi meni tapansa mukaan aivan liian nopeaa ja maanantaina oli aika lähteä kotia. Vai oliko? Koska lähdin matkaan hetken mielijohteesta, niin eihän minulla ollut ollenkaan paluukyytiä, joten suunnaksi Seinäjoen rautatieasema. Mutta jotta reissu ei olisi ollut niin helppo, niin pankki oli ystävällisesti tyhjentänyt tilini opintolainan takaisinmaksurahoista (ennakkoilmoitus tästä saapui 19.6, rahat lähtivät 15.6) .

Rahaa toki saa aina lainaan, mutta perillä rautatieasemalla, noin klo 11 aamulla, minulle selvisi, että VR on lakossa aina ma-ti väliseen yöhön kello kolmeen. Aikani kiroiltua tajusin, että on onneksi olemassa myös bussit, joten muiden festari-ihmisten kanssa jonottamaan tikettiä, mutta mitä vielä – Seinäjoelta bussit olisivat kulkeneet vain Vaasaan asti.

Lopputuloksena päädyin olemaan hereillä ja krapulassa Seinäjoen rautatieasemalla noin 22 tuntia, kunnes viimein raidebussi vei Kokkolaan, josta viimein takaisin Ouluun. Täytyy sanoa, että ei ole pitkään aikaan tuntunut niin hyvältä päästä takaisin kotia :D

Näin kesän tullen on jälleen hyvä avata sanaisa arkku yli puolen vuoden kahvitauon jälkeen.

Vuosi on vaihtunut ja elämä on jatkunut omalla painollaan eteenpäin – turha kaikkea tapahtunutta on eritellä tässä :)

Työttömyys jatkuu silti edelleen eikä koulupaikkojakaan tunnu aukeavan, joten ainoa varma asia tulevaisuudessa on ensi kesän Provinssirock sekä mökkeilyt.

Mutta sen pidemmittä puheitta lopetan tämän comebackin ja yritän palata mahdollisimman usein jälleen asiaan.

Kun muut matkasivat kohti Provinssirockkia, emme me jäljelle jääneet voineet vain jäädä nielemään katkeria kyyneliä, vaan päätimme järjestää oman Varjoprovinssin.

Viikonloppu alkoi luonnollisesti aloitteluklubilla, eli Snuukkerin häppäreillä, jonka jälkeen perinteistä pussikaljaa Teatterin takana. Hauskaa oli siihen saakka, kunnes yön aikana tajusin, että olin kadottanut Nokia N80 -puhelimeni. Vieläkin mokoma on kadoksissa ja seuraava askel lieneekin tutkailla käydyt paikat hatarien muistikuvien perusteella. Ja jos ei löydy, niin johan ko. puhelin minulla melkein vuoden kesti.

Lauantai vierähtikin sitten Varjoprovinssin parissa Sonnisaaressa ja asiaankuuluvasti matkassa oli festarielämää ajatellen myös teltta. Ja eihän tämäkään ilta täysin onnistuneesti sujunut, sillä illan mittaan onnistuin kadottamaan avaimeni, jotka onneksi eräs tuttuni poimi myöhemmin talteen.  Kesä, kärpäset, feissarit ja hihhulit – ei ihminen saa edes mokeltaa nykyään rauhassa.

Kesä lähestyy, samoin festarit. Suunnitelmissa on eksyä Provinssirockin ja Ilosaarirockin viheriöille, mutta löytyy juhlia myös lähempää.

Qstock sijaitsee vain reilun kilometrin päässä kämpiltäni ja kiitos Tomin vihjaisun, huomasin, että myös kotikuntani yrittää kantaa kortensa juhlahumuun Tuiskurockin muodossa – ja matkaakin kertyy kotitaloltani huimat 1500 metriä (ahem, ei 500m). Tiedossa on siis juhlimista yleisömeressä pitkin kesää.

Mahtavaa oli! Rahaa meni ja väsy tuli, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.

Tätä onkin jo odotettu ja nyt se on jo käsillä – Provinssirock

Vielä mutka työpaikan kautta, jonka jälkeen suuntaankin Nivalaan, jossa vietän vielä yhden yön, jonka jälkeen suunnataan kohti Seinäjokea. Kihelmöin.