Appelsiini.org

Alkoholin käyttöä vesien läheisyydessä rajoitettava siten, että 100 m rannasta pätee 0,5 promillen raja. Erityisin juoppopelastusliivein varustettu saa mennä 5 m päähän rannasta vartioituna, kunhan allekirjoittaa paperin, että mahdollinen hukkumiskuolema on omalla vastuulla.

Alkoholijuomiin lisättävä pitkät listat erilaisista riskeistä mitä sen nauttija ottaa avattuaan pullon. Lista on allekirjoitettava käyttäjäsopimuksena jo kaupassa.

Jos alkoholia nautitaan siten, että promillet kohoavat yli 0,5:n, tulee nauttijan istua rullatuolissa kypärä päässä jonkun selvinpäin olevan henkilön valvonnassa.

Alkoholia nauttineita ei saa päästää 2 m toisiaan lähemmäksi, jotta vältettäisiin väkivaltaiset tilanteet ja hallitsematon perheenlisäys. Tätä suojelutoimenpidettä tehostetaan ravintoloissa siten, että kukin nauttija eristetään omaan koppiinsa.

Kaikenlainen kokoontuminen, jossa nautitaan alkoholia, edellyttää viranomaisten lupaa.

Jos nautintatilanteeseen kokoontuu enemmän kuin kaksi henkilöä, on paikalle varattava ambulanssi ja pelastuspalvelu henkilöstöineen.

Nimimerkki Kohtuutta HS.fi:n Kaljakelluntaa koskevan uutisen kommenteissa

Ja näinhän asia menee, Suomessa yritetään perinteiseen tapaan estää kaikki hauskanpito ja virallisena linjana on se, että Isoveli tietää paremmin kuin ihminen itse, että miten tulee käyttäytyä.

Erikoista on vaan se, että samaan syssyyn kun poliisit valittavat määrärahojensa puutetta, niin on aika tutkia ja viedä asia syyttäjälle myös tällaisissa järjettömissä asioissa, joissa ihmiset vain pitävät vain hauskaa.

Asemies tunkeutui Sampo Pankin Tuiran konttoriin

Eli äksöniä ihan muutaman sadan metrin päässä ja näköjään laittoivat vartiointia myös tänne asti, kuten kuvasta näkyy. Ilmeisesti ko. henkilö on päässyt pakenemaan joten tilanne taitaa olla jo ohi eikä toivomaani rätätämeinkiä tapahtunutkaan.

Muutoin elo on sujunut jälleen varsin rattoisasti. Viime viikolla pyörähdimme jälleen kaveriporukalla mökillä Iissä ja ensi viikolla on vuorossa perinteiset viikonlopunvietot Villa Pukkilassa.

Viime viikolla kävin työhaastattelussa kaupungin hommiin ja nyt onkin vain odottelua, että milloin ja missä tarkalleen sitä tulee aloitettua jälleen työt. Eikä enään niin paljoa vituta, vaikka jokunen viikko sitten kadotin lompakkoni menettäen rahani ja kaikki kortit.

Vanha suomalainen sananlaskukin sen sanoo; “Poliisi on ystävä”. Ja näin se tuli jälleen kerran todistettua eilettäin.

Poliisilain mukaan poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen.

Henkilökohtaisesti olen tarvinnut ja soittanut poliisin apuun kahteen otteeseen, eikä kummallakaan kertaa kokemukset ole olleet niitä parhaimpia.

• Ensimmäisen, jo pari vuotta sitten tapahtuneen tapauksen yksityiskohtia en kerro sen tarkemmin julkisuuteen, koska juttuun liittyy sen verran useampi useampi henkilö. Sanotaan, että huomattavasti heikompi henkilö kohtasi väkivaltaa huomattavasti vahvemmalta henkilöltä. Saimme tilanteen jotakuinkin rauhoitettua ja henkilön poistettua asunnosta. Soitimme poliisille ja kerroimme tilanteen. Hälytyskeskus kuuli huudot ja oven hakkaamiseen – yksikkö/yksiköitä luvattiin lähettää paikalle. Ja he saapuivatkin, n. 9 tuntia soiton jälkeen.
• Toinen kerta tapahtui viime syksynä itselleni. Baari-illan jälkeen olin kävelemässä kotia, kun takaani hyökkää varoittamatta täysin tuntematon ihminen (narkkari todennäköisesti). Rytäkässä leukaani tulee hiusmurtuma ja hampaasta lähtee palanen. Soitan samantien hälytyskeskukseen, koska yksiköitä partioi alueella muutenkin sinä iltana useita. Mutta yhtään ei herunut selvittämään tapahtunutta, vaikka tiesin suurinpiirtein mihin ko. henkilö oli poistunut. Ymmärrettävää, onhan tärkeämpää valvoa, ettei teineillä vain satu olemaan yhtä siideripulloa laukussaan.

Tämä päivä alkoi jälleen turruttamaan paatunutta mieltäni. Olin matkalla kuulemaan magneettikuvauksen tuloksia, mutta koska sairaalaan on matkaa sen verran paljon, päätin hypätä bussin kyytiin. Aikaa oli vielä reilusti, kun aloin lähestyä bussipysäkkiä. Mieltä ihmetytti poliisien suuri määrä alueella.

Istahdin odottamaan bussia ja poliisien määrä vain lisääntyi ja liikenne pysäytettiin täysin. Aikani lääkäriin läheni jatkuvasti eikä bussiani näkynyt, vaikka sen piti olla jo paikalla. Aikani kuluksi päätin jutella muiden odottajien kanssa siitä, että mikäs liikennettä noin kamalasti pidättelee ja mistä tämä poliisien suuri määrä johtuu. Pian sainkin tietää, että Venäjän pääministeri Mihail Fradkov ja pääministeri Matti Vanhanen olisivat piakkoin ajamassa saattueineen paikan ohi.

Aikaa kului. Aikaa kului lisää. Viimeinkin, mersusaattua ja tilataksit tummennettuine laseineen kaasuttivat ohi jenkkityyliin ja viimeinkin liikenne alkoi jälleen sujua. Matkalla kuulin, että myös rajavartiolaitos olisi ollut paikalla mukana. Viimein, OYS:n ovella ja vain hieman myöhässä sovittuun tapaamiseen (ja joita kiinnostaa, niin lisätytkimuksia edessä, EMG jne)

Kirjoitukseni pääpointti oli se, että kun apua todella tarvitaan, niin sitä ei saada. Mutta jos kyseessä on sikariportaan edustaja, niin yksiköitä ja hienostelua kyllä riittää, vaikka sitä ei tarvittaisi näissä meidän pohjoisen oloissa. Benropen sanoin, ahdistaa.

Ja jottei kirjoitus olisi pelkkää paapomista, niin suosittelua näköradion puolelta.

Prison Break on osoittautunut varsin koukuttavaksi ja erilaiseksi sarjaksi. Kun monesti valitetaan, että televiosta ei tule yhtään mitään, niin nyt voin ainakin omalta kohdaltani perua sen kaiken, kun meillä on Prison Breakin lisäksi mm. Lost, Deadwood, The Shield ja lukuisat monet muut loistavat sarjat.

Täällä Nivalassa olen tottunut siihen, että paikalliset lainvalvojat eivät puutu pikkurikkeisiin, mutta toisin on edes hieman isommissa paikoissa, kuten naapurikunnassa Ylivieskassa.

Illanpäälle päädyin kuskiksi muutamalle kaverille ja suuntasimme juuri em. Ylivieskaa kohti. Jonkin aikaa ajeltuamme Suomen valtion tarjoama valoshow kehotti meitä pysähtymään, jonka myös teimmekin. Syynä tähän oli se, että olin unohtanut laittaa valot päälle (eihän sitä keskustassa aina muista), mutta onneksi pääsin tälläkin kertaa kirjallisella huomautuksella.

Onneksi myös Google AdSense muisti minua pienoisella avustuksella, joten kyllä se elämä välillä loistaakin. Ja mikä parasta, myös puolustusvoimat muistivat minua juuri ennen joulua saapuneella kirjeellään:

Palveluskelpoisuutenne on jätetty ratkaisematta LTO:n kohdan S63 nojalla, ja teidän on saavuttava uudelleen tarkastettavaksi 12.12.2005 jälkitarkastukseen.

Hjyva, hjyva. Kunpa vielä onnistuisin hankkimaan sen asunnon Oulusta, niin kaikki olisi täydellisesti.

Kuten aiemmista merkinnöistä on voinut huomata, tämä viikonloppu vierähti Oulussa Pohjois-Suomen suurimmilla rockfestareilla, eli Qstockissa.

Perjantai alkoi suuntamaalla luotettavan rokkiautomme, eli minun Ooppelin, keula kohti Saran kämppää, josta matkaan tuli Saran lisäksi Mirva ja ihanainen Killi, eli pienen pieni kissanpentu. Seuraavaksi hakemaan Anne ja Killi hoitoon, jonka jälkeen vielä Marika kyytiin ja matka olikin valmis alkamaan.

Matka sujui leppoisasti ajellen liikkuvia poliiseja vastaan 140 km/h 80 km/h -alueella, josta onneksi selvittiin vain kehoituksella rauhoittaa ajoa, ja kyllä tämä lupaus pidettiin, sillä minulla ei ole kovin suuria haluja menettää ajokorttiani. Perillä Helin kämpillä Tuirassa olimme kello kymmenen aikoihan ja pippalot olivat valmiit alkamaan.

Pitkin iltaa kämpille saapui lisää väkeä ja tunnelma kohosi sitä mukaa, ja koska olen niin hemmetin puhelias ihminen, kännykkään alkoi tulla taas uusien tuttavien numeroita – mikäpä sen mukavampaa. Tietyssä vaiheessa olikin aika suunnata kohti Qstockin lähiympäristöä, jossa tapasin vanhan luokkakaverini Heinin ja hänen pikkusiskonsa Suvin, joita en ole nähnyt yli viiteen vuoteen. Oli kieltämättä aivan mahtava jutella ja vaihtaa kuulumisia heidän kanssaan. Hieman myöhemmin törmäsin vielä Anskuun, jota en ole nähnyt yli puoleen vuoteen, joten ilta sujui vanhojen ja uusien tuttujen kanssa. Ja mukavaa oli.

Menon hiljennettyä alueella suuntasimme kämpille, jossa iski päälle tylsyys, joten suuntasimme Annen ja Marikan kanssa kohti Qstockkiä, jossa oli todellakin vielä tylsempää sillä hetkellä, mutta tapasimme parkkialueella kaksi mahtavaa ihmistä. Pahoitteluni teille, mutta en saa teidän nimeänne sitten millään mieleen ja kännykässäkin lukee vain Janina Anderson :)

Lauantaina suuntasimme heti aamupäivästä alueelle, jossa tulikin vastaan varsin nopeasti eilen tapaamiamme ihmisiä, joten päivä alkoi mukavasti ja mikä parasta, se sujui erittäin rattoisissa merkeissä. Päivä kuluikin uskomattoman nopeasti ja ainoat bändit jotka tuli nähtyä, olivat PMMP, Kotiteollisuus ja Impaled Nazarene. Keikkojen jälkeen suuntasin uusien tuttujeni kanssa kohti keskustaa, josta monta tuntia myöhemmin löysin kuin ihmeen kaupalla takaisin Tuiraan.

Kotimatkalle suuntasimme neljän aikaan ja tämä päivä on mennyt lepäillessä. Ja jälleen kerran harvinaisen sekavaa kirjoitusta… sujuvia lauseita on joskus niin vaikea muodostaa.