Appelsiini.org

Niinhän sitä sanotaan, että vanhuus ei tule yksin – tämän sain huomata myös omassa perhepiirissäni.

Nyt jo päälle 60-vuotias isäni kaatui lenkkipolulla vuoden alkupuolella ja kun luut eivät ole enää mitä ne aikanaan olivat, niin hänen kätensä murtui kahdeksan ruuvin arvoisesti. Onneksi hoitaja löytyi omasta äidistäni, mutta vain hetkeksi.

Äitini on kärsinyt vatsakivuista viime kesästä lähtien ja vain kolmisen viikkoa sitten hänen haiman/vatsalaukun ympäristöstä löytyikin kasvain joka leikattiin viikko sitten 9,5 tunnin operaatiossa pois. Onneksi etäpesäkkeitä ei löytynyt ja muutoinkin leikkaus sujui ilman ongelmia, vaikka varsin massiivinen operaatio olikin.

Äidilläni on edessä vielä toinen viikko OYS:ssä palautuessa ja pitkä sairasloma, joten kotipuolessa Nivalassa onkin nyt kaksi vaivaista. Ei vanhuus tosiaan siis yksin tule :)

Vaikkakin nämä ovat ikävämpiä tapahtumia, niin kummankin toipuminen on hyvässä vauhdissa ja ainakin itselläni kevät on alkanut vaikuttaan mieleen jo vahvasti ja kaikinpuolin yleisfiilis on mitä erinomaisin.

Juurikin kun luuli, että alkavat jo lääkkeet tehoamaan, niin uudet vaivat iskevät vaivaamaan eloa.

Sunnuntai alkoi suhkot kovalla vatsakivulla ja heikotuksella, mutta toisaalta niinhän moni muukin sunnuntai – takana kun oli perjantain keikka-ilta Nukessa ja lauantain Ykän Pubissa, mutta jo maanantaina tilanne muuttui suorastaan sietämättömäksi ja tiistaina olikin pakko suunnistaa tuttuun ja turvalliseen paikkaan, eli Sepän terveysasemalle. Koskaan aiemmin en ole muista kipua vatsassani kokenut ja oireiden perusteella luulin jo umpilisäkkeen olevan räjähtämäisillään.

Terveyasemalla alkoivatkin uudet kokemukset, kun käteen iskettiin kanyyli ja tipan kautta valumaan niin suoloja, kipulääkettä kuin pahoinvointilääkettä, jota seurasikin jälleen uusi kokemus; kyyditys ambulanssilla OYS:iin lisätutkimuksiin.

Vaikka julkista terveydenhuoltoa yleensä haukutaankin, niin tällä kertaa on pakkoa kehua ainakin sen verran, että nyt tutkittiin lähes kaikkea. Luonnollisestikkaan piikkikammoiselle tämä ei ollut mukava kokemus useiden piikitysten muodossa, mutta toisaalta piikitystä auttoi kestämään se fakta, että pakkohan asiat on selvittää.

Epäilyjä oli aina umpilisäkkeen tulehtumisesta myyräkuumeen kautta sukupuolitauteihin jatkuen suolistotautuien kautta aina syöpäepäilyyn, mutta varsinaisesti mitään ei kuitenkaan selvinnyt. Pitkän päivän päätteeksi lääkäri olisi halunnut ottaa minut vielä yöksi tarkkailuun, mutta kukapa sitä sairaalassa viihtyisi, joten kipulääkeresepti taskussa suunnistin kotiin.

Kipuja ja pahoinvointia on toki vielä jonkin verran, mutta parempaan suuntaan tässä ollaan kaikinpuolin menossa. Toisaalta eniten kiinnostaisi tietää mikä minua todellisuudessa vaivasi, vai oliko tämä vai jonkinlainen lyhytaikainen “häiriö”. Kenties maanantaina tietää taas lisää veriviljelyiden valmistuttua. Toivon mukaan mistään vakavammasta ei ole kyse.

Reilun kuukauden uusi puhelin sitten kestikin, kunnes yks pudottaminen kovalle lattialle riitti, ironisena puolena se, että suojakuoret ovat postissa matkalle tännepäin. Kunhan korjausarvio toivon mukaan saapuu ensi viikolla, niin tietää tarkemmin kuinka vakuutusyhtiö suostuu korvaamaan. Aiemmin on hieman huonoja kokemuksia IF:n korvaushalukkuuesta, sillä entisen autoni käytyä tutustumassa ojarumpuun alkuperäinen korvauspäätös oli varsin mitätön vahinkoon nähden, mutta valitusrumban jälkeen summa onnekksi nousi.

Myöskin sairastelu senkun jatkuu, vaikka antibioottikuuri on jo ohi. Koko kuurin ajan minua vaivannut yleinen heikotus, kuumeilu, päänkipu ja huimaus ja vaikka kuuri on nyt jo ohi, niin oireet ovat jatkuneet, jonka johdosta päätin eilen käydä lääkärissä. Sepän terveysasemalta lähetteellä OYS:iin lisätutkimuksiin ja 7,5 tunnin lääkärinpäivän jälkeen lopputuloksena oli varsin mitäänsanomaton “katsotaan meneekö ohi, mutta jos jatkuu niin tule uudestaan tutkimuksiin”. Hoidoksi kipulääkettä.

Jostain syystä tuli mieleen vuoden takainen vappu. Johtunee paidasta, joka on sama kummassakin kuvassa.

Tässä viestissä on koekäytössä linkitys nimihakuun, bugeista saa ilmoittaa.

Toisen kuin aiemmin arvelin, loppujen lopuksi pääsinkin matkalle kohti Nivalaa, tosin junalla. Miika tuli matkalle mukaan ja matka kohti Ylivieskan juna-asemaa alkoikin. Sattumalta samaan vaunuun tuli myös Kati, joten rattoisa matka ravintovaunun tuotteiden turvin oli taattu. Ylivieskasta Nivalaan pääsimme onneksi Anskun kyydillä ja samantien suunnaksi Rikun kämppä. Pyhänä tarkoituksena oli suunnistaa kyseisenä iltana avattavaa Club 46:en, mutta omalta kohdaltani väsy valtasi minut jo hyvissä ajoin.

Aamulla koinkin peilin edessä varsin mukavat permenttitussi-hitleröinnit, mutta hyväksytetään se, että ne kuuluvat asiaan. Muutaman tunnin kuluttua olikin aika suunnata auton keula kohti Raahea, jossa olivat mm. Callen ja Sarin syntymäpäiväjuhlat. Hauskaa oli kaikilla ja uudestaan voisi ottaa vaikka samantien. Seuraavana päivänä olikin jo aika suunnata takaisin Nivalaa ja pohtia, miten pääsisin takaisin Ouluun. Onneksi sainkin kuulla, että isukkini olisi suunnistamassa Oulun lentokentällä maanantaina, joten kyytiongelma oli historiaa.

Rauhaisaa eloa ei kauaakaan kestänyt, kun koulunlopetushuumassani suunnistimme Anskun kanssa juhlimaan. Tarkoituksena oli tutustua aiemmin käymättömiin baareihin, mutta matkalla tuli törmättyä Olliin ja suunnistimmekin perinteisesti Kantikseen.

Ilta jatkui omalta osaltani aina aamu kahdeksaan ja sen tajusinkin, kun heräsin vasta torstai-iltana, vaikka tarkoituksena oli hoidella virastoasioita. Hienostihan asiat olisi voinut myös perjantaina hoitaa, mutta Niilo saapui Ouluun ja perinteisestihän olimme juhlakannalla Hevimestan suunnassa. Seuraavana päivänä sama jälleen jatkui, tällä kertaa Meijun kämpillä Kaakkurissa.

Tosin ko. Iltaa hieman synkisti se, että äitini oli joutunut OYS:in tarkkailuun, mutta onneksi mitään vakavampaa ei havaittu ja hän pääsi tänään maanantaina jo pois.

Eli tässä jälleen vallan perinteiseiä kuulumisia. Juhlimista ja lompakon keventymistä. Kenties jokin kaunis päivänä tässä tulee vielä rauhoituttua.

Pahoittelen sitä, etten ole pitkään aikaan kirjoitellut mitään, mutta jos suoraan puhutaan, niin merkintöjen kirjoittelu on suorastaan unohtunut.

Jos jälleen tiiviissä paketissa kuulumisia, niin viimeisimmän merkinnän jälkeen elämään on mahtunut niin ylä- kuin alamäkiäkin. Näistä hyvistä kertoilen lisää kenties myöhemmin.

Jos huonoja mainitaan, niin sanotaan se, että koulu ei maita – eihän minua ole koulun penkillä näkynyt muutamaan viikkoon, enkä ole edes jaksanut käydä lopettamassa ko. koulua. Myös viime viikko oli tavallaan synkkä, kun reilu viikko sitten sunnuntaina isäni äiti kaatui ja hänen reitensä murtui, joten ei muutakuin OYS:in leikkaukseen. Jotta sukutapaamiset onnistuisivat, äitini isällä ilmaantui sydänongelmia ja heti seuraavana päivänä hän joutui OYS:in. Hyvä puoli se, että kummatkin ovat jo kotiutettu.

Siinäpä hieman kuulumisia, yritetään tästä lähtien olla taas ahkerampia.

Ps. tilasin viimein uudet housut :)

Aamu, josta en piikkikammoisena nauttinut. Ja muutoinkin, kuka sähköstä pitäisi.

ENMG-tutkimus sisältää sekä lihasten sähköisten ilmiöiden (EMG), että hermopotentiaalien rekisteröinnin (ENG). Tämä on nimenomaan perifeerisen hermoston toimintaa selvittävä tutkimus. Menetelmällä pyritään selvittämään häiriön paikka (primääristi lihassolussa, hermolihasliitoksessa, perifeerisissä hermoissa paikallisesti taikka diffuusisti, pleksusalueella, juurialueella tai hermosolussa)

EMG:ssä käytetään ohutta, lihakseen työnnettävää neulaa. Lihasten biosähköisiä ilmiöitä rekisteröidään erikseen levossa ja eriasteisen lihassupistuksen aikana. Hermojen johtonopeusmittauksissa käytetään sähköärsykkeitä

Lähde epshp.fi

Eli varoituksen sana kaikille: juhannusjuhlinnassa kannattaa olla varovainen. Itsehän loukkasin oikean käteni parisen vuotta sitten ja tässä hieman mitä sen jälkeen on jo tapahtunut tutkimuksien puolesta.

• Lukematon määrä lääkärikäyntejä.
• Fysioterapiaa n. 2kk
• Magneettikuvaus
• Toimintaterapia.

Tämäkö riittää, ehei, tässä tulevaa.

• 1.8.2006 – ENGM-hermoratatutkimus
• 24.8.2006 – Psykologi (wtf, käden takia)
• 31.8.2006 – Fysioterapeutti
• 27.11.2006 – Ammatillinen kuntoutusneuvoja (öh)
• 1.12.2006 – Kuntoutustutkimus / Lääkäri

Pakko olla tyytyväinen, että on hyvät vakuutukset, muutenhan tällainen veisi perikatoon. Ja saa nähdä, että mitä muita kutsuja vielä satelee

Magneettitutkimus
On tutkimus, jossa käytetään hyväksi voimakkaita magneettikenttiä joiden avulla saadaan tarkkoja poikki- ja pystyleikkauskuvia elimistöstä. Magneettikuvausta käytetään paljolti samankaltaisesti kuin tietokonetomografiaa (CT/TT-kuvaus). Eroina tietokonetomografiaan on parempi tarkkuus pehmytkudosten tutkimuksissa, mutta huonompi tarkkuus luiden tutkimuksissa. Magneettikuvauksessa ei myöskään käytetä ionisoivaa säteilyä, joten se ei ole terveydelle vaarallista, mutta silloin tutkimusta ei voida suorittaa jos tutkittavalla on jokin metalliesine (esim. tahdistin tai proteesi). Lähde MTV3 Poliklinikka.

Siellä olin, en pitänyt. Ja nenää kutitti koko 45 minuutin ajan.

Sunnuntai 20.3.2005

Huh, jo olen jo lähes kuukauden asunut yksinään täällä Oulussa ja edellisestä merkinnästäkin on vierähtänyt jo tovi, joten lieneekin aika jälleen kirjoitella tähän rakkaaseen päiväkirjaani.

Nivalassa piipahdin 8.3 kummityttöni Janeten ensimmäisillä syntymäpäivillä ja samalla reissulla hukkasin myös kummatkin avaimet varastoon, mutta onneksi tallella oli yksi irtonainen avain, joten hätä ei ole sen kummempi. En kuitenkaan viihtynyt sen kummempaa kotikulmillani, joten jo seuraavana päivänä palailin takaisin Ouluun ja olikin jälleen aika pitää pippalot, oikeastaan Anskun käskystä. Pippaloimassa olivat siskoni ja Anskun lisäksi uudet tuttavuudet Oulusta, Meiju ja Viki.

Ja kuten arvata saattaa, elämäni on tylsää ja mainitsemisen arvoiset asiat liittyvät pippaloihin, joten kun Miika tuli käymään Nivalasta täällä, niin oli jälleen aika pitää pippalot, tällä kertaa seuraavana lauantaina. Paikalle ilmestyivät myös Miikan veli Jukka ja hänen tyttöystävänsä Ritu, sekä molder, eli Timo ja hänen tyttöystävänsä Anu, eli amalia. Piipahdimme myös lähikuppilassa ja yllättävä kyllä, meitä kaikki yritettiin iskeä siellä. Tosin tämä iskuyritysten laatija oli mies, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Mutta ennen pippaloita paikalla pyörähti myös Maria ja hänen vauvansa Julia. Ihana vauva, joka tykkäsi istutella kaljakorissa ja ryhtyi itkemään, kun hänen käsistään otettiin pois kaljapullot. Lapsessa on ainesta.

Seuraavalla viikolla olikin aika hoitaa jälleen asioita. 1,5 tunnin jonottamisen jälkeen sain vietyä asumistukihakemukseni Kelaan ja perjantaina sain viimein vietyä toimeentulohakemuksen sossuun.

Perjantaina Ansku tuli käymään ja juomaahan siinä sitten ryhdyttiin. Myös ihanainen Salla tuli paikalle, kuin myös Meiju ja jälleen uusi tuttavuus, Nina. Muiden lähdettyä pois, suuntasimme Ninan ja Meijun kanssa Helin kämpille jatkamaan, jossa olivatkin jo valmiina Janne ja Maria.

Lauantaina porukat piipahtivat ja toivat tänne myös kaipaamani nojatuolit, toisen sisälle ja toisen ulos. Ja tänään onkin äitini 52. syntymäpäivät, joten onnittelut hänelle.

Tiistai 29.3.2005

Vuhuu, vihdoinkin on netti tilattuna. Uudeksi yhteydeksi muodostui Saunalahden 1/768-yhteys, joka on tosin 3 seuraavaa kuukautta full-rate, eli 8/1. Jos olisin päivää myöhemmin tilannut, niin yhteys olisi ollut 8/1 koko loppuvuoden, mutta asiakaspalvelun täti ei suostunut leppymään. No, samapa tuo.

Päivät ovat kuluneet tasaiseen tahtiin eteenpäin ja kuten tavallista, kohokohtia ovat olleet möykkäämisreissut. Tiistaina aloittelimme Marin ja Helin kanssa Helin kämpillä, kunnes parin tunnin päästä vaihdoimme osoitteeksi Linnanmaan, eli suunnistimme Timon ja Anun kämpille, josta eksyimmekin vielä pelaamaan biljardia paikalliseen.

Sopivasti krapulan laskettua Niilo saapui perjantaina tänne viettämään pääsiäislomaansa. Ihmisille ei tuntunut olevan oikein intoa möykkäämiseen, joten otimmekin sitten vain neljästään, eli minä, Niilo, Mari ja Heli. Illanpäälle suunnistimme Niilon kanssa Hevimestaan ja tyttöset jäivät värjöttelemään kylmään.

Niilo lähti jo seuraavana päivänä ja sunnuntaina omakin oloni tuntui suhkot kehnolta ja flunssahan sitä taas puhkesi. Sunnuntain ja maanantain välinen yö meni kieriskellessä sängyssä ilman unta ja maanantaina heikko olo vielä jatkui. Ei minulla vieläkään mikään mahtavin olo ole, mutta paranemaan päin jo. Tosin kurkku on uskomattoman kipeä.

Huomenna alkaakin työharjoitteluni Taide- ja mediapaja Wankkurissa ja kieltämättä hieman jännittää, ja toisaalta vituttaa nyt saapuvat aamuherätykset ja kiireiset aamut. Minähän olen sekä aamu- että iltauninen.

Torstai 31.3.2005

Eipä tästä uudesta työurani aloituksesta tullut oikein mitään. Jo muutaman olen tainnut kärsiä ja lopulta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä heräsin pistävänään kipuun korvassani ja siellähän se taas oli – jokavuotinen vieraani korvatulehdus.

Koska keskiviikko oli kuitenkin ensimmäinen työpäivä, niin ajattelin suunnata Wankkuriin, mutta en jaksanut lopulta olla siellä kuin muutaman tunnin , 8:30 – 11:30. Lääkäriajan sain kaksikymmentä yli yhdeksi, mutta sisään sinne pääsin vasta kolmen aikaan ja siellähän oli lääkärin mukaan erittäin paha korvatulehdus. Elikkä jälleen on antibioottikuuri päällä ja sain myös viimein haettua noita joulukuussa määrättyjä kipulääkkeitä, jotka kyllä lievittävät kanssa tätä oloa.

Tälläkin hetkellä istuskelen kotona, vaikka minun pitäisi olla töissä, mutta lääkäri antoi sairaslomaa, joten miksipä en käyttäisi näitä vapaapäiviäni hyväksi.

Lauantai 9.4.2005

Nyt on takana ehjä viikkoa Wankkurilla ja kieltämättä minulla on ollut uskomattoman hauskaa. Ihmiset ovat mukavia, tunnelma on rentoa ja “työ” on mukavaa.

Viime viikko on kulunut lähes kokonaan tehden improja (improvisaatioharjoituksia), mutta perjantai oli poikkeus, kun otimme suunnaksi Sanginjoen leirintäkeskuksen, jossa paistelimme makkaroita ja lättyjä. Ihan mukavaa vaihtelua.

Tänään olin työvuorossa Oulunylioppilasteatterifestareilla 8:30-10:30 lipunmyynnissä ja kohtapuoleen, 13:30 alkaa 19:15 asti kestävä työvuoro Nukun pienen salin salivastaavana, joka oli alunperin Hennan työ, mutta Hennan ollessa sairaana otin tuon työn vapaapäivien takia. Vielä huomenna minulla 9:30-13:00 työvuoro lipunmyynnissä, jonka jälkeen nämä festarit ovatkin osaltani ohi ja tuloksena on ensi tiistaina ja keskiviikkona pidettävät vapaat, sekä tietenkin tuo Hennan vuorosta tuleva yksi ylimääräinen vapaa.

Viikolla kuulin, että mummoni oli jälleen joutunut sairaalaan. Kyseessä oli taas se, että jalasta oli alkanut tulla verta, eikä se tyrehtynyt. Vaikka tuntuu ikävältä sanoa, niin uskoisin, että nämä alkavat olla jo merkkejä elinkaaren lopun lähestymisestä. Ikävää, mutta elämä on tällaista. Viime keskiviikkona mummon sisko Sanni menehtyi ja kun hekin ovat suhkot samanikäisiä….

Pisteet 9516, aika 77