Appelsiini.org

Kuukausi siinä viereähti, mutta viimein se saapui käsiini: HTC -Desire -älypuhelin, juuri sopivasti entisen hajottua. Päivän käytön jälkeen en voi olla liikaa kehumatta puhelimen erinomaista toimivuutta ja nopeutta, unohtamatta tietenkään Android Marketia, josta löytyy niin maksullisia kuin ilmaisia ohjelmia pilvin pimein.

Ja jottei teknologiahöpinä katkeaisi pelkästään tähän, niin kesäkuun puolella satuin voittamaan Digikohinan kilpailusta Logitech S315i -matkakaiuttimet. Pääasiallisesti kaiuttimet ovat suunnattu iPhonelle/iPodille, mutta AUX-liitännän ansiosta myös muiden soittolähteiden liittäminen onnistuu laitteeseen.

Mutta ei kesä todellakaan ole pelkästään teknologiahöpinää. Sateisen alkukesän jälkeen helteet ovat jälleen palanneet ja kesätoimet ovat “käynnissä”, siispä hieman tiivistelmää:

• Vaikkakin minulla oli jo lippu hallussani Provinssirockia varten, niin hieman ennen festareita päätin myydä lipun lähinnä kyytiongelmien takia. Luonnollisesti festareiden käymättä jättäminen harmitti, mutta kyllähän viikonloppu rattoisasti myös  Oulussa vierähti.
• Juhannuksen vietimme perinteiseen tapaan Tiinan mökillä, taitanee olla kolmas tai neljäs peräkkäinen juhannus jonka siellä vietämme isolla porukalla. Tämän vuoden “erikoisuutena” olivat kaksi espanjalaista vaihto-oppilasta mukana meiningissä.
• Viime viikonloppuna olikin vuorossa Jounin pottarit, jotka täytyy mainita kaikinpuolin onnistuneita ainakin omasta mielestäni. Mökin vuokrasimme hietasaaresta ja ohjelmassa oli suhkot urheilupainottaisia (!) aktiviteetteja ilman ahdistavaa polttarisankarin nolausta.

Muilta osin kesää onkin kulutettu niin Ainolassa, Kiikelissä kuin Holliskassa. Myös lentokoneita on käyty bongailemassa ja kuvailemassa Oulunsalon lentäkentällä unohtamatta tietenkään seikkailua Haukiputaalla vanhassa hylätyssä tehtaassa, josta myös yllä oleva kuva on peräisin.

Eli kesä on sujunut siis kaikinpuolin hyvissä merkeissä, tosin tänään olisin toivonut saavani hieman erilaisen kirjeen, sillä OAMK:lta saapuivat pääsykokeiden tulokset, mutta itse en ollut hyväksyttyjen listalla. 9.6. Kävin siis pääsykokeissa kuvalliseen viestintään, mutta varasija oli parasta mihin tällä kertaa pystyin. Mutta toisaalta, aina voi elätellä toivoa noususta varasijalta sisäänpäässeiden listalle.

Vuosi 2010 on lähtenyt jälleen mallikkaasti käyntiin ja muutoksia on jälleen edessä.

Vuosi vaihtui edellisvuoden tapaan juhlien sitä Jounin ja Pian luona ja muutaman päivän rauhoittumisen jälkeen luokseni saapuikin noin viikoksi vierailemaan nykyään Kuopiossa asuva entinen naapurini tyttöystävineen ja juhlintaa riitti, mutta kun arki jälleen saapui, niin saapui myös stressi uuden asunnon hankkimisesta, sillä kuten sanottua, tämän asunnon tulee olla tyhjä 31.3.2010 mennessä.

Jostain syystä henkilökohtaisesti tykkään enemmälti asua yhtiöiden vuokra-asunnoissa, kuin yksityisillä – kenties sen takia, että jos vuokra sattuu myöhästymään päivän tai pari, niin asiaa ei koeta henkilökohtaisesti, joten hakemukset Oulun Sivakalle, VVO:lle sekä Vuokraovi.com:n satunnaista selailua, kunnes VVO:lta ilmoitettiin vapaasti kaksiosta Länsi-Tuirasta. Loppujen lopuksi ko. asunto oli liian kallis ja entisten asukkaiden jäljiltä ei ehkä missään parhaassa kunnossa, joten koin parhaimmaksi sivuuttaa ko. asunnon ja jatkaa etsimistä.

Toissapäivänä asunnonetsintä liikahti jälleen eteenpäin, kun kaverini ilmoitti, että hänen entiseen asuntoonsa olisi mahdollista muuttaa ja luonnollisesti tästä seurasi itselleni innostus keskusta-asumiseen, sillä ko. asunto sijaitsee lähes ydinkeskustassa, miinuksena tosin parvekkeen uupuminen.

Mutta kuten tavallista, asiat tapahtuvat aina yhtä aikaa ja eilen sain puhelun Sivakalta, että Myllytullista olisi tarjolla hieman suurempi asunto parvekkeella, joten pieni vierailukierros asuntoon ja tänään varasin lopullisesti kyseisen asunnon.

Nyt on siis enää reilu kuukausi muuttoon ja täytyy myöntää, että jään kaipaamaan tätä asuntoa, sillä muutto 20 neliötä pienempää asuntoon vaatii varmasti totuttelemista, mutta pakkohan se on myöntää, että tämä asunto oli pitkään jo liiankin halpa ja hyvä ollakseen totta :) Liki 4,5 vuotta ehdin tässä asua, joten nähtäväksi jaa kuinka kauan seuraavassa viihdyn, sillä en ole erityisemmin muuttojen ystävä.

Appelsiini.org on jälleen palannut linjoille tietoturvaongelmien jälkeen, toivottavasti tällä kertaa järjestelmä toimii toivotulla tavalla.

Kesäihminen kun olen, niin joulukuu on sujunut suhkot pitkäveteisesti odottaen ensi kesää, mutta mukaan on mahtunut niin isäni 60-vuotiasjuhlat, Jukan ja Saanan muuttoapuna oleminen Imatralle, useammat pikkujoulut sekä kavereiden tuparit.

Tämän jouluaaton vietin poikkeuksellisesti omissa oloissani täällä Oulussa, sillä miellän lähinnä ahdistavaksi “pakollisen” yhdessäolon perheen kanssa sekä holtittoman rahantuhlauksen. Varsin tylsää ja ahdistavaa oli, mutta niin se olisi ollut myös kotonani Nivalassa, tosin sillä erotuksella, että nyt olisi suuri hinku päästä takaisin tänne Ouluun.

Nyt kun blogi on jälleen linjoilla, niin kirjoitustahti kiivastukoon jälleen vielä ennen vuodenvaihdetta :)

Vuosiluku vaihtui jälleen ja onkin parasta suorittaa katsaus kulunuseen vuoteen ja sen tapahtumiin. Sekä kirjoittaa muistakin viime aikojen tapahtumista.

Vuoden merkittävin tapahtuma itselleni oli muutto pois kotoa yli 160 kilometrin päähän Ouluun vailla tietoa siitä, onnistuisinko hankkimaan itselleni töitä tai koulutusta. Parin viikon etsimisen jälkeen sopiva yksiö löytyikin ja helmikuun toiseksi viimeisenä päivänä tavarani olivatkin jo uudessa asunnossani.

Kahden viikon asumisen jälkeen olikin vuorossa ensimmäinen työhaastattelu ja kyseistä kautta onnistuinkin hankkimaan ensimmäisen työpaikkani Oulusta, eli puolen vuoden työjakso Taide- ja mediapaja Wankkurissa..

Vaihtelu virkistää ja kesäkuussa suuntasimmekin isolla porukalla Seinäjoelle Provinssirockiin. Musiikki, seura ja sää olivat loistavia ja paluu takaisin arkeen ei ollut kovinkaan mieluisa.

Kesä vieri omaa tahtiaan eteenpäin ja Qstockin kajahtaessa soimaan täytin minäkin viimein 20 vuotta. Ja Alkon kauttahan sitä piti rynniä festaroimaan-

Kesä vaihtui syksyksi ja vähitellen puolen vuoden urakka Wankkurissa alkoi olla ohi. Töiden loppumista suurempi asia minulle oli se, että 2.10.2005 kuljetimme tyttöystäväni tavarat Haapajärveltä minun kämppääni Ouluun. Uuden asunnon etsiminen alkoikin samantien, sillä yksiö alkoi käydä varsin ahtaaksi kahdelle ihmiselle ja kissalle.

Yhteiselon alkua varjosti vain se, että eräs vanha tuttuni oli juuri noihin aikoihin tehnyt itsemurhan. En olisi hänestä uskonut eikä mikään viitannut siihen, että hän tekisi jotain sellaista.

Uusi asunto löytyikin parin sadan metrin päässä entisestä ja lokakuun viimeisten päivien kolkutellessa ovella muutimme tähän kaksioon. Muutto pieneltä paikkakunnalta suurehkoon kaupunkiin ja ystävien jääminen entiseen kotikuntaan on joillekki ylitsepääsemätön este eikä marraskuu ollut mitään ruusuilla tanssimista joten marraskuun lopussa hän päätti lähteä takaisin kotikuntaansa.

Olin jo pitkään pohtinut kissanpennun hommaamista ja kun tyttöystävä vei kissansa mukanaan, asunto tarvitsi kirjaimellisesti pientä vipeltäjää nurkkiin. Noin viikkoa ennen joulua hainkin kissanpennun eräältä tuttavaltani, jonka kissa oli sattumoisin juuri pöyräyttänyt viisi pientä karvakasaa. Suloinen kissa, mutta mielessä oli silti selvittämättömät riidat (ex-?)tyttöystäväni kanssa. Viimein aatonaattona näimme jälleen toisemme ja saimme kumpikin hieman kertoa näkökulmiaan vallitsevaan tilanteeseen ja hetken vaikuttikin, että tilanne voisi vielä korjaantua. Joulunajan vietimmekin yhdessä, mutta lähdönhetken koittaessa tilanne oli vielä liikaa auki ja kumpikin tuntui tarvitsevan vielä aikaa miettiä vallitsevaa tillannetta ja hän jäi vielä kotikuntaansa. Kenties jo parin päivän sisällä tiedän itsekkin paremmin, mihin suuntaan elämä kuljettaa minua.

Eräs kaveri sen sijaan tuli käymään Oulussa pippaloinnin merkeissä ja uusivuosi vierähtikin hänen veljensä asunnolla syöden ja juoden. Mutta kuten tavallista, juhlatunnelmaa latisti uutinen siitä, että eräs puolituttuni kotikunnastani oli joutunut työpaikallaan työtapaturman uhriksi ja menehtynyt.

Vuoteen on mahtunut paljon iloisia hetkiä, mutta myös paljon surullisia asioita. Ja niinhän se on, ne huonot tahtovat jäädä mieleen.

Terveiset Oulusta, uudesta kotikaupungistani.

Viime viikon maanantaina otin suunnakseni Oulun ja tällä hetkellä kaikki rullaakin jo omaa tahtiaan eteenpäin. Kavereita on käynyt tasaiseen tahtiin, joten tylsistymään en ole päässyt, paperisota eri virastojen välillä on käynnissä (vihaan Kelaa) ja kämppä alkaa tuntua jo kodikkaalta.

Otin myös läjän kuvia kämpästäni, mutta luonnollisesti unohdin kameran sinne ja vain täällä kotipuolessa Nivalassa on toimiva netti, joten kyseiset kuvat jäävät julkaisematta ainakin tällä kertaa.

Kummitytölläni Janetella oli tosiaan tänään ensimmäiset syntymäpäivänsä, joten luonnollisesti minun oli tultava täällä käymään. Huomenna hieman ostoksia, muutamien kavereiden tapaamista, jonka jälkeen pitäneekin suunnata takaisin Ouluun.

Täältä tähän, kunhan saan raha-asiat kuntoon, niin voin tilata myös kämpillekkin kunnollisen laajakaistan.

Huomenna lähtee kone ja loputkin tavarat kohti Oulua ja itse menen sinne vasta perässä muutaman päivän päästä maanantaina.

Niinpä tännekkin tulee pienoinen päivityskatkos, sillä en ole vielä tilannut uutta liittymää kämpille, mutta kokeillaan kirjoitella kuulumisia, jos vapaita koneita löytyy jostain päin. Tuki on aina mukavaa *vink vink*

Ja ihan vielä hieman tuosta paljon jauhamastani käsikivusta. Eilen alkoi hahmottua hieman lisää, eli kipu johtuu todennäköisesti vammasta kaularangasta – rikkinäisen jänteen lisäksi. Kyllä elämä on mukavaa.

Olen aina luullut, että minulla on verrattain vähän tavaraa ja vaatteita. Kuinka väärässä olenkaan ollut.

Vuokraisännän luvalla olen vienyt jo yhden lastin (takakontti täynnä + takapenkillä lasti) tavaraa tulevaan kämppääni ja nyt olen pakkaillut lisää tavaraa, niin voin vain huokaista tuskasta. Laatikoita ja pusseja kuluu, mutta kaapit/hyllyt eivät tyhjene sitten millään. Ja tähän lukuun en ole vielä edes ottanut tietokonetta, televisiota ja sen oheislaitteita saatika sitten stereoita oheislaitteineen. Ja muutenkin, karsinta on ollut rankkaa ja turhat tavarat ovat lentäneet roskikseen tai jääneet tänne kotiini kaappiin.

Useita tavaranviemisreissuja on siis tiedossa, mutta muutoin asiat alkavat olla hollillaan. Kelan ja sossun paperit ovat valmiina, maistraattiin ja postiin on ilmoitettu, tänään irtisanon ADSL-liittymän kotoa ja tilaan OPOY:ltä uuden (Kirottua, nykyään 2M/512 31e/kk, tuleva on 512/512 25e/kk) jne. Mitähän olenkaan unohtanut.

Se on sitten nyt varmaa, että minulla on muutto edessä. Kävin eilen Oulussa kirjoittamassa vuokrasopimuksen ja muutan kyseiseen kämppään 1.3.2005. Tervetuloa sumpille.

Vuokrasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suuntasimmekin siskoni kanssa Marian ja Jannen kämpille ja yllätys yllätys – nautiskelemaan taas vaihteeksi miestä väkevämpää. Hauskaa oli ja rahat meni, mutta sitä se elämä on.

“Surutun nuoruusaika”, näinhän vanha kunnon Irwin Goodman aikoinaan lauloi. Ja niinhän se on, hauskaa pitää olla, kun on siihen mahdollisuus.

Alunperin minun oli tarkoitus mennä perjantaina katsomaan asuntoa Ouluun, mutta lopulta jätin sen välistä fysioterapian takia, joten suunnitelmaksi muodostoi lähtö Pyhäjärvelle Tuijan kanssa. Tämä taaseen kaatui rahapulaani, joten perjantai-ilta vierähti kotikulmilla, tosin joskus yöllä käppäilin autoon unohtuneeni viinipönikän kanssa lähistölle asustelevalle Antille.

Eilen K soitteli ja sanoi, että hän on tulossa Nivalassa käymään, joten juhlathan olivat paikalla. Alkuillan olimme Miikan kämpillä, jonka jälkeen suunnaksi muodostoi perinteisesti Rio Grande. Valomerkin tultua jälleen niin aikaisin, oli aika pohtia miten edetä, eikä ollut muuta mahdollisuutta kuin tulla kotiini, koska minkäänsortin jatkojakaan ei enään löytynyt.

Pitkästä aikaa oli mukavaa herätä jonkun ihmisen vierestä, joten oli jokseenkin haikeaa, kun tässä illemmalla kävin heittämässä K:t takaisin Pyhäsalmeen. Saisihan hän tulla useammin pyörimään Nivalassa, viimeksihän näimme monta kuukautta sitten.

Terveisiä Oulusta, jossa piipahdimme Mirvan kanssa siskoni synttäripippaloissa. Paikalla oli vanhat tuttuni Mari aka nättityttö, Salla aka vielä-yksi-pusu sekä iso kourallinen muita ihmisiä, joiden nimiä en saa sitten millään päähäni. Monen miehen unelma, sillä paikalla oli tosiaan minun lisäksi 11 kaunista Oululaista tyttöstä. Voisiko muuta toivoa :).

Lisäraportti myöhemmin, kunhan eräs näistä paikalla olleista hieman oudommista ihmisistä saa lähetettyä lisää kuvia.