Appelsiini.org

Ja taas tuttavapiirissäni sattuu ja tapahtuu.

Vuosiluku vaihtui jälleen ja onkin parasta suorittaa katsaus kulunuseen vuoteen ja sen tapahtumiin. Sekä kirjoittaa muistakin viime aikojen tapahtumista.

Vuoden merkittävin tapahtuma itselleni oli muutto pois kotoa yli 160 kilometrin päähän Ouluun vailla tietoa siitä, onnistuisinko hankkimaan itselleni töitä tai koulutusta. Parin viikon etsimisen jälkeen sopiva yksiö löytyikin ja helmikuun toiseksi viimeisenä päivänä tavarani olivatkin jo uudessa asunnossani.

Kahden viikon asumisen jälkeen olikin vuorossa ensimmäinen työhaastattelu ja kyseistä kautta onnistuinkin hankkimaan ensimmäisen työpaikkani Oulusta, eli puolen vuoden työjakso Taide- ja mediapaja Wankkurissa..

Vaihtelu virkistää ja kesäkuussa suuntasimmekin isolla porukalla Seinäjoelle Provinssirockiin. Musiikki, seura ja sää olivat loistavia ja paluu takaisin arkeen ei ollut kovinkaan mieluisa.

Kesä vieri omaa tahtiaan eteenpäin ja Qstockin kajahtaessa soimaan täytin minäkin viimein 20 vuotta. Ja Alkon kauttahan sitä piti rynniä festaroimaan-

Kesä vaihtui syksyksi ja vähitellen puolen vuoden urakka Wankkurissa alkoi olla ohi. Töiden loppumista suurempi asia minulle oli se, että 2.10.2005 kuljetimme tyttöystäväni tavarat Haapajärveltä minun kämppääni Ouluun. Uuden asunnon etsiminen alkoikin samantien, sillä yksiö alkoi käydä varsin ahtaaksi kahdelle ihmiselle ja kissalle.

Yhteiselon alkua varjosti vain se, että eräs vanha tuttuni oli juuri noihin aikoihin tehnyt itsemurhan. En olisi hänestä uskonut eikä mikään viitannut siihen, että hän tekisi jotain sellaista.

Uusi asunto löytyikin parin sadan metrin päässä entisestä ja lokakuun viimeisten päivien kolkutellessa ovella muutimme tähän kaksioon. Muutto pieneltä paikkakunnalta suurehkoon kaupunkiin ja ystävien jääminen entiseen kotikuntaan on joillekki ylitsepääsemätön este eikä marraskuu ollut mitään ruusuilla tanssimista joten marraskuun lopussa hän päätti lähteä takaisin kotikuntaansa.

Olin jo pitkään pohtinut kissanpennun hommaamista ja kun tyttöystävä vei kissansa mukanaan, asunto tarvitsi kirjaimellisesti pientä vipeltäjää nurkkiin. Noin viikkoa ennen joulua hainkin kissanpennun eräältä tuttavaltani, jonka kissa oli sattumoisin juuri pöyräyttänyt viisi pientä karvakasaa. Suloinen kissa, mutta mielessä oli silti selvittämättömät riidat (ex-?)tyttöystäväni kanssa. Viimein aatonaattona näimme jälleen toisemme ja saimme kumpikin hieman kertoa näkökulmiaan vallitsevaan tilanteeseen ja hetken vaikuttikin, että tilanne voisi vielä korjaantua. Joulunajan vietimmekin yhdessä, mutta lähdönhetken koittaessa tilanne oli vielä liikaa auki ja kumpikin tuntui tarvitsevan vielä aikaa miettiä vallitsevaa tillannetta ja hän jäi vielä kotikuntaansa. Kenties jo parin päivän sisällä tiedän itsekkin paremmin, mihin suuntaan elämä kuljettaa minua.

Eräs kaveri sen sijaan tuli käymään Oulussa pippaloinnin merkeissä ja uusivuosi vierähtikin hänen veljensä asunnolla syöden ja juoden. Mutta kuten tavallista, juhlatunnelmaa latisti uutinen siitä, että eräs puolituttuni kotikunnastani oli joutunut työpaikallaan työtapaturman uhriksi ja menehtynyt.

Vuoteen on mahtunut paljon iloisia hetkiä, mutta myös paljon surullisia asioita. Ja niinhän se on, ne huonot tahtovat jäädä mieleen.

Kun ei ole lippuja ruumiinvalvojaisiin eikä hautajaisiin, niin pitää tyytyä teinihelvettiin. Eli Sentenced Nivalan Tuiskulassa. Takaisin Maanantaina tai tiistaina.

Vielä ollaan elossa, vaikka viime viikonloppu vierähti jälleen kerran Nivalassa.

Perjantaina oli vuorossa Saran tuparit, jonne suuntasin Miikan kämpän kautta. Liikaa väkeä, liikaa melua, joten emme viihtyneet siellä kovinkaan kauaa, vaan vaihdoimme Mirvan kämpille, jossa vierähtikin loppuilta.

Launtaina olivat vuorossa Rikun ja Katin pippalot sekä perinteinen iltama Rio Grandessa. Eli varsin tavanomainen kotivierailu jälleen kerran.

Viimeinkin eräs projektinikin on alkanut jälleen elää uuden inspiraation ansiosta. PHP-koodia on syntynyt satoja rivejä ja ulkoasukin alkaa jo hieman hahmottua. Taitanee olla yksi suurimmista projekteistani, sillä kyseinen sivusto käsittää sisällönhallintajärjestelmän, jonka ansiosta ylläpito voi vaikuttaa lähes jokaiseen sivustolla esiintyvään asiaan. Ja vielä on paljon työtä edessä.

Pakko se on viimeinkin alkaa uskomaan siihen, että joku pitkäkyntinen varastaa päiviä viikoista, sillä niin nopeasti ne tuntuvat vierähtävän eteenpäin.

Viime viikonloppuna oli aika jälleen pyörähtää kotonani Nivalassa ja varsin kiirettä pitikin, kun tuttuja, joita en ollut taaskaan nähnyt aikoihin, oli aivan liikaa ja tähän päälle vielä se, että lukuisat tuttavani pääsivät pois armeijasta joko perjantaina tai lauantaina.

Perjantaina tuli käytyä useilla tutuillani ja ilta jatkuikin jälleen kerran Miikan kämpillä, jonka jälkeen otimme suunnaksi Riion, jossa oli jälleen uusi lössi tuttuja paikalla. Kyllähän sitä juteltavaa riitti, harmi vain, että omalta kohdaltani ilta loppui jo liian aikaisin “väsähtämisen” vuoksi.

Lauantaina piti jälleen pomppia paikasta toiseen ja iltapäivällä otinkin suunnaksi Haapajärven, jossa näin yli puolen vuoden tauon jälkeen myös Heidit. Juteltavaa riitti ja uskoisin, että saimme välimme jälleen edes jonkinlaisiksi, sillä aiemmin emme puhuneet toisillemme. Tai jos puhuimme, eivät keskustelut olleet niitä mukavimpia. Illalla tulin takaisin Nivalaan ja jatkoin suorilta teiltä kohti TJ0-juhlia viettävää Rikua. Jälleen kerran ilta sujui rattoisasti, mutta tällä kertaa Riku väsähti aiemmin ja suunnistinkin yksin kylälle, jossa oli jälleen kerran lössi uutta, pitkiin aikoihin näkemätöntä kaveripiiriä. Tavan mukaan suunnistimme Riioon ja paikallehan osui myös lastillinen IRC-tuttujani, joista osaa en ollut aiemmin edes tavannut.

Sunnuntai-iltana olikin aika suunnistaa jälleen takaisin kohti Oulua ja odottaa alkavaa viikonloppua.

Kuten jo aiemmin olen kirjoitellut, reilu viikko sitten otimme Anskun, Pekan ja Lauran kanssa suunnaksemme Oulusta 400 kilometrin päässä sijaitsevan Naruskan, eli tuon pienen kylän Itä-Lapissa.

Perjantaista maanantaihin vietetyn loman aikani tuli juotua, syötyä, kalastettua, saunottua ja hieman jopa vaellettua pitkän ajan tarpeisiin. Reissu oli varsin mukava ja poroja riitti vaikka muille jakaa. Ainoa vika oli hieman reistaileva auto, mutta onneksi selvisimme myös tämänkin ongelman yli.

Säät suosivat meitä koko viikonlopun yli ja mittari näytti lähes jatkuvasti varjolämpötilaksi liki +30C. Ja siitä on todisteena mukavasti ruskettunut ihoni.

Huolesttuvaa, sillä jälleen on viikko vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Minun tulisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja panostaa myös tämän päiväkirjan ylläpitoon.

Kuten arvelinkin, niin perjantaina suunnistin käymään kotiseudullani Nivalassa. Viikonloppu vierähti perinteiseen tapaan kavereiden kanssa ja aivan viikonloppu vierähtikin aivan liian nopeasti ja oli jälleen aika ottaa suunnaksi Oulu.

Maanantai jatkuivat jälleen työt, mutta hieman kesäisemmissä tunnelmissa, sillä kävimme tutustumassa Ylen Oulun toimitukseen, jonka jälkeen kävimme tutustumassa Oulun kaupunginteatterin kulissien takaiseen toimintaan. Ja näin stressaava työpäivä oli jälleen ohi. Käykö kateeksi.

Tiistai oli ilmoiltaan aivan mahtava ja mikä olisikaan ollut parempi tapa viettää sitä, kuin futiksen ja frisbiinheittelyn parissa vietetyt tunnit. Hauskaa, mutta hikistä hommaa.

Eilen minulla alkoi 2,5 viikon mittainen työharjoittelu eräässä Oululaisessa mainostoimistossa. Työnkuvaani kuuluu valokuvaus ympäri Oulua sekä erinäisten PHP-ohjelmistojen vääntäminen yrityksen asiakkaalle. Työajat ovat varsin joustavat, joten mitään valittamista ei ole, eli kesä on alkanut kaikinpuolin hyvin.

Tosin heristän sormeani Opel Vectra AGL-XXX:n kuskille. Opettele liikennesäännöt. Kolari oli todella lähellä, kiitos sinun. Alla hieman kuvaa tapahtumasta.

Eli minä olen sininen autoilija ja AGL:n kuski tuo keltainen. Olen ryhmittynyt suoraan ajavien kaistalle ja hän on kääntymässä oikealle. Liikennevalojen vaihtuessa lähden liikkeelle ja kaarran hieman oikealle, koska risteys ei ole kohtisuoraan minusta. Luonnollisesti oletan, että AGL:n kuski kääntyy vasemmalle, kuten oli ryhmittynyt. Mutta kaikkea muuta. Hän päättää ajaa suoraan ja joudun lähestulkaan väistämään häntä liikennejakajaan. Kirottua!

Niinhän sitä sanotaan, että pitää takoa kun rauta on kuumaa, mutta miksi kaikkien hommien pitää kasaantua aina päällekkäin.

Työn alla on mm. erään yhdistyksen verkkosivujen uusi ulkoasu ja täydellinen hallintapaneeli ja pakko sanoa, että en ole koskaan rakentanut mitään näin laajaa kokonaisuutta. Hommaa siis riittää. Myös erään yrityksen verkosivuille pitäisi rakentaa hallintapaneeli ja töitä riittää myös Photoshopin ääressä. Mutta kaikenkaikkiaan, tällä hetkellä minua vaivaa inspiksen puute, joten pieni tauko on siis paikallaan.

Mutta viikonloppu häämöttää viimein edessä ja tarkoituksenani olisi lähteä käymään kotonani Nivalassa. Toivottavasti säät suosivat myös silloin, sillä ainakin tällä hetkellä täällä Oulussa on helle.

Ps. Huomenna minulla on kädessäni Ensiapu II -kortti :). Varokaa vain, pitänee joskus baarissa tarkistaa pulssia sun muuta, toivottovasti myös elvyttää suusta suuhun -menetelmällä.

Terveiset Oulusta, uudesta kotikaupungistani.

Viime viikon maanantaina otin suunnakseni Oulun ja tällä hetkellä kaikki rullaakin jo omaa tahtiaan eteenpäin. Kavereita on käynyt tasaiseen tahtiin, joten tylsistymään en ole päässyt, paperisota eri virastojen välillä on käynnissä (vihaan Kelaa) ja kämppä alkaa tuntua jo kodikkaalta.

Otin myös läjän kuvia kämpästäni, mutta luonnollisesti unohdin kameran sinne ja vain täällä kotipuolessa Nivalassa on toimiva netti, joten kyseiset kuvat jäävät julkaisematta ainakin tällä kertaa.

Kummitytölläni Janetella oli tosiaan tänään ensimmäiset syntymäpäivänsä, joten luonnollisesti minun oli tultava täällä käymään. Huomenna hieman ostoksia, muutamien kavereiden tapaamista, jonka jälkeen pitäneekin suunnata takaisin Ouluun.

Täältä tähän, kunhan saan raha-asiat kuntoon, niin voin tilata myös kämpillekkin kunnollisen laajakaistan.

Jo viime kesästä lähtien minua on kirjaimellisesti ahdistanut asua täällä kotona vanhempieni luona ja päivä päivältä paineet muuttaa omaan kämppään ovat kasvaneet.

Olen päättänyt, että nyt viimein hankin sen oman asuntoni, mutta uudeksi ongelmaksi on muodostunut se, että mistä. Haluanko pysyä tutussa ja turvallisessa, mutta erittäin tylsässä Nivalassa, vaiko muuttaa vieraaseen, mutta menevämpään kaupunkiin. Oulua houkuttulisi, mutta toisaalta minua vetää Tampereelle H:n puheet sinne muutosta.

Aihe on kumminkin ajankohtainen, joten päätöksiä pitää tehdä. Ajattelin huomenna hankkia ensimmäisiä huonekaluja, sillä työssäkäynti huonekalutehtaalla takaa tiettyjä etuja hintoihin.