Appelsiini.org

Viime perjantaina suuntasin siskoni kanssa Madetojan salille tarkastamaan Ismo Leikolan ja Pekka Jalavan stadnup-esityksen Kadonneen naurun metsästys ja täytyy myöntää, että oli lippu hintansa arvoinen. Johtuneeko perjantain prestoista vaiko hyvästä esityksestä, mutta nauruhermot olivat herkällä – joiltakin se vain moinen standup sujuu ja joiltakin ei.

Muutamaa viikkoa aiemmin kävin katsomassa myös Ookko nää nauranu -standupin, mutta esityksiä on vaikia verrata keskenään, sillä nyt parin tunnin shown aikana huomio keskittyi vain kahteen esiintyjään, kun taas Ookko nää nauranut -standupissa esiintyjiä oli neljä ja heidän tyylinsä vaihteli suuresti keskenään. Mutta kumpaakin esitystä voin suositella täydellä sydämellä.

Kadonneen naurun jälkeen olikin jälleen aika suunnata Jaakkotiinalaan juhlimaan perjantaita preston parissa ja kuin huomaamatta olikin jo lauantai.

Olin jo aiemmin luvannut hoitaa Hennan kanit hänen Englannin matkansa ajan, joten alkuillasta ohjelmassa olikin kanien ruokkiminen, jonka jälkeen suunnaksi Caritan kämppä ja juhlintaa siellä, josta illan päälle suunnaksi PSK Kaupunni.

Jossain vaiheessa kotimatkaa olin ilmeisesti onnistunut kaatumaan pyörälläni tai jotain vastaavaa, sillä jalkahan oli verissä ja suoraan silmiin tuijotti suhkot syvä hyvä. Tosimieshän ei lääkäriin mene pienten asioiden takia, joten annoin asian olla.

Viikon alkupuoli kuluikin käymällä ruokkimassa kaneja ja kiroillen jatkuvasti kipeytyvää jalkaa, joten viimein tänään olikin aika ottaa suunnaksi terveysasema ja käydä näyttämässä haavaa. No, vastoin ennakko-odotuksia kuulinkin, että olisihan haava ollut parempi tikata samantien useammalla tikillä, mutta nyt oli jo liian myöhäistä moiseen hommaan, joten ainoaksi hoitokeinoksi jäikin haavan puhdistus ja suojaaminen ja kuten näkyy hetki sitten otetussa kuvassa, niin kyllähän mokoma vieläkin verta vuotaa. Eli särkylääkettä naamariin ja kiroillen kohti uusia seikkailuja.

“Ohhoh, onpas syvä, mutta sileäreunainen haava” – Hoitaja TK:ssa

Perhosia mahassa asteen verran liikaa. Vielä noin 40 minuuttia, jonka jälkeen onkin tarkastus siitä ja päätös siitä, mitä teen seuraavat 6-12kk.

Onneksi lääkäri antoi mukaan noin 10 sivua paperia, jonka mukaan vapaus voisi vielä jatkua, mutta eihän näistä yhden ainoan Oikean mielipiteen omaajista ikinä tiedä.

Päätös

“Palveluskelpoisuutenne on jätetty ratkaisematta terveydentilanne takia”

Tätä odotinkin, on se käsi sen verran pipi. Eli jälleen vuoden päästä tapaamme :)

Sunnuntai 20.3.2005

Huh, jo olen jo lähes kuukauden asunut yksinään täällä Oulussa ja edellisestä merkinnästäkin on vierähtänyt jo tovi, joten lieneekin aika jälleen kirjoitella tähän rakkaaseen päiväkirjaani.

Nivalassa piipahdin 8.3 kummityttöni Janeten ensimmäisillä syntymäpäivillä ja samalla reissulla hukkasin myös kummatkin avaimet varastoon, mutta onneksi tallella oli yksi irtonainen avain, joten hätä ei ole sen kummempi. En kuitenkaan viihtynyt sen kummempaa kotikulmillani, joten jo seuraavana päivänä palailin takaisin Ouluun ja olikin jälleen aika pitää pippalot, oikeastaan Anskun käskystä. Pippaloimassa olivat siskoni ja Anskun lisäksi uudet tuttavuudet Oulusta, Meiju ja Viki.

Ja kuten arvata saattaa, elämäni on tylsää ja mainitsemisen arvoiset asiat liittyvät pippaloihin, joten kun Miika tuli käymään Nivalasta täällä, niin oli jälleen aika pitää pippalot, tällä kertaa seuraavana lauantaina. Paikalle ilmestyivät myös Miikan veli Jukka ja hänen tyttöystävänsä Ritu, sekä molder, eli Timo ja hänen tyttöystävänsä Anu, eli amalia. Piipahdimme myös lähikuppilassa ja yllättävä kyllä, meitä kaikki yritettiin iskeä siellä. Tosin tämä iskuyritysten laatija oli mies, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Mutta ennen pippaloita paikalla pyörähti myös Maria ja hänen vauvansa Julia. Ihana vauva, joka tykkäsi istutella kaljakorissa ja ryhtyi itkemään, kun hänen käsistään otettiin pois kaljapullot. Lapsessa on ainesta.

Seuraavalla viikolla olikin aika hoitaa jälleen asioita. 1,5 tunnin jonottamisen jälkeen sain vietyä asumistukihakemukseni Kelaan ja perjantaina sain viimein vietyä toimeentulohakemuksen sossuun.

Perjantaina Ansku tuli käymään ja juomaahan siinä sitten ryhdyttiin. Myös ihanainen Salla tuli paikalle, kuin myös Meiju ja jälleen uusi tuttavuus, Nina. Muiden lähdettyä pois, suuntasimme Ninan ja Meijun kanssa Helin kämpille jatkamaan, jossa olivatkin jo valmiina Janne ja Maria.

Lauantaina porukat piipahtivat ja toivat tänne myös kaipaamani nojatuolit, toisen sisälle ja toisen ulos. Ja tänään onkin äitini 52. syntymäpäivät, joten onnittelut hänelle.

Tiistai 29.3.2005

Vuhuu, vihdoinkin on netti tilattuna. Uudeksi yhteydeksi muodostui Saunalahden 1/768-yhteys, joka on tosin 3 seuraavaa kuukautta full-rate, eli 8/1. Jos olisin päivää myöhemmin tilannut, niin yhteys olisi ollut 8/1 koko loppuvuoden, mutta asiakaspalvelun täti ei suostunut leppymään. No, samapa tuo.

Päivät ovat kuluneet tasaiseen tahtiin eteenpäin ja kuten tavallista, kohokohtia ovat olleet möykkäämisreissut. Tiistaina aloittelimme Marin ja Helin kanssa Helin kämpillä, kunnes parin tunnin päästä vaihdoimme osoitteeksi Linnanmaan, eli suunnistimme Timon ja Anun kämpille, josta eksyimmekin vielä pelaamaan biljardia paikalliseen.

Sopivasti krapulan laskettua Niilo saapui perjantaina tänne viettämään pääsiäislomaansa. Ihmisille ei tuntunut olevan oikein intoa möykkäämiseen, joten otimmekin sitten vain neljästään, eli minä, Niilo, Mari ja Heli. Illanpäälle suunnistimme Niilon kanssa Hevimestaan ja tyttöset jäivät värjöttelemään kylmään.

Niilo lähti jo seuraavana päivänä ja sunnuntaina omakin oloni tuntui suhkot kehnolta ja flunssahan sitä taas puhkesi. Sunnuntain ja maanantain välinen yö meni kieriskellessä sängyssä ilman unta ja maanantaina heikko olo vielä jatkui. Ei minulla vieläkään mikään mahtavin olo ole, mutta paranemaan päin jo. Tosin kurkku on uskomattoman kipeä.

Huomenna alkaakin työharjoitteluni Taide- ja mediapaja Wankkurissa ja kieltämättä hieman jännittää, ja toisaalta vituttaa nyt saapuvat aamuherätykset ja kiireiset aamut. Minähän olen sekä aamu- että iltauninen.

Torstai 31.3.2005

Eipä tästä uudesta työurani aloituksesta tullut oikein mitään. Jo muutaman olen tainnut kärsiä ja lopulta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä heräsin pistävänään kipuun korvassani ja siellähän se taas oli – jokavuotinen vieraani korvatulehdus.

Koska keskiviikko oli kuitenkin ensimmäinen työpäivä, niin ajattelin suunnata Wankkuriin, mutta en jaksanut lopulta olla siellä kuin muutaman tunnin , 8:30 – 11:30. Lääkäriajan sain kaksikymmentä yli yhdeksi, mutta sisään sinne pääsin vasta kolmen aikaan ja siellähän oli lääkärin mukaan erittäin paha korvatulehdus. Elikkä jälleen on antibioottikuuri päällä ja sain myös viimein haettua noita joulukuussa määrättyjä kipulääkkeitä, jotka kyllä lievittävät kanssa tätä oloa.

Tälläkin hetkellä istuskelen kotona, vaikka minun pitäisi olla töissä, mutta lääkäri antoi sairaslomaa, joten miksipä en käyttäisi näitä vapaapäiviäni hyväksi.

Lauantai 9.4.2005

Nyt on takana ehjä viikkoa Wankkurilla ja kieltämättä minulla on ollut uskomattoman hauskaa. Ihmiset ovat mukavia, tunnelma on rentoa ja “työ” on mukavaa.

Viime viikko on kulunut lähes kokonaan tehden improja (improvisaatioharjoituksia), mutta perjantai oli poikkeus, kun otimme suunnaksi Sanginjoen leirintäkeskuksen, jossa paistelimme makkaroita ja lättyjä. Ihan mukavaa vaihtelua.

Tänään olin työvuorossa Oulunylioppilasteatterifestareilla 8:30-10:30 lipunmyynnissä ja kohtapuoleen, 13:30 alkaa 19:15 asti kestävä työvuoro Nukun pienen salin salivastaavana, joka oli alunperin Hennan työ, mutta Hennan ollessa sairaana otin tuon työn vapaapäivien takia. Vielä huomenna minulla 9:30-13:00 työvuoro lipunmyynnissä, jonka jälkeen nämä festarit ovatkin osaltani ohi ja tuloksena on ensi tiistaina ja keskiviikkona pidettävät vapaat, sekä tietenkin tuo Hennan vuorosta tuleva yksi ylimääräinen vapaa.

Viikolla kuulin, että mummoni oli jälleen joutunut sairaalaan. Kyseessä oli taas se, että jalasta oli alkanut tulla verta, eikä se tyrehtynyt. Vaikka tuntuu ikävältä sanoa, niin uskoisin, että nämä alkavat olla jo merkkejä elinkaaren lopun lähestymisestä. Ikävää, mutta elämä on tällaista. Viime keskiviikkona mummon sisko Sanni menehtyi ja kun hekin ovat suhkot samanikäisiä….

Pisteet 9516, aika 77