Appelsiini.org

Kun rahattoman ihmisen kouraan lyödään 50e siitä, että lähtisi perjantai-illan kuskiksi, niin lopputulos ei ole yllättävä.

50e rikkaampana lähdimme siis pyörähtämään Kokkolassa ja tutustumassa kyseisen paikan baaritarjontaan. Suhkot hauskaa oli selvinkin päin ja porukkamme lensi vain kahdesta baarista ulos, mutta hei, sellaista sattuu, mutta kieltämättä olin tyytyväinen, kun viimeinen aamun jo sarastaessa pääsimme suunnistamaan kohti kotipuolta.

Lauantai kului yrittäessä säätää autoani jälleen ajokuntoon, mutta turhaa yritystä se vain oli. Illan lähestyessä otin jälleen suunnaksi Miikan kämpän, jossa aloittelin Miikan ja Annen kanssa. Myöhemmin paikalla saapui myös Pikku-Anne ja pari minulle oudoksi jäänyttä tyyppiä. Porukalle sitten suunnistimmekin Puustelliin katsomaan kertakaikkiaan loistavan keikan vetäissyttä Indicaa. Ah, rakastan kyseistä bändiä aina vain enemmän.

Eilen oli aika juhlia Miikan 22vee-synttäreitä perinteisen porukkamme voimin: minä, Miika, Sara ja Anne. Myöhemmin mukaan liittyi myös Mirva.

Ilta alkoi Miikan kämpillä, mutta nopeasti paikaanoleminen alkoi pitkästyttämään, joten Antti kuskiksi ja baanalle. Ja kuin ihmeen kaupalle, olimme jälleen tutustumassa Ylivieskan ihmeelliseen maailmaan, tällä kertaa ravintola Empun kautta.

Vartioiden valituksia, englantia puhuvia juoppoja ja tanssia lukion pihalla – siinäpä iltamme pääpiirteittäin. Tänään Heidi on pyydellyt mukaan pippaloimaan, mutta tällä kertaa oli pakko kieltäytyä, kun yksinkertaisesti ei jaksa. Pienet päiväunet voisivatkin olla siis paikallaan.

Kuten otsikkokin sen jo sanoo, viime päivä ovat olleet menoa paikasta toiseen, vaikkakin rennolla otteella. Joten, kröh kröh, rakas päiväkirjani, tässä on kuulumisia viime päivien tapahtumista.

Torstaina Heidi osti itselleen auton, mutta koska ohän on vielä kortiton, minä jouduin/pääsin kuskiksi autonhakureissulle. Iltapäivä vierähti säätäessä auton kimpussa ja siinä ohessa lupauduin kuskiksi Haapajärvelle, jonne suunnistimmekin illalla. Paikka alkoi käydä nopeasti tylsäksi, joten päätimme suunnistaa Ylivieskaan katsomaan paljon puhuttuja tulvia, mutta ilmeisesti palokunta oli hoitanut työnsä, sillä tulvista ei näkynyt jälkeäkään.

Perjantai vierähti jälleen Nikon ja Heidin kanssa oleskelleen kylällä ja rannalla, mutta illanpäälle suunnistimme Niilon, Matin ja Antin kanssa asuntoautolla kohti Kalajoen leirintäaluetta, jossa oli aika nauttia helteistä.

Ilta oli hauska, vaikka mitään sen kummempaa ei tapahtunut. Muutaman kerran yritimme rupatella viereisen asuntoauton saksalaisille turisteille, mutta heidän kielitaitonsa rajoittui vain heidän omaan äidinkieleensä, joten mitään kovin syviä keskusteluita ei päässyt syntymään.

Lauantaina vierähti uskomattoman nopeaa tahtia kohti iltaa, joten pikaisen vierailun jälkeen Topin kämpillä suunnistin jälleen Haapajärvelle hakemaan Nikot ja Heidit takaisin Nivalaan. Onnistuin pitämään pääni suhkot raittiina, mikä oli varsin loistava suoritus, sillä tänään vierailin serkkuni rippijuhlissa, eikä tunnetustikkaan ole erityisen ylentävää mussuttaa kermakakkua krapulakeijun makoillessa pääni sisällä.

Ja perään suositus: Nick Cave feat. Kylie Minogue – Where the Wild Roses Grow on yksinkertaisesti aivan loistavaa veisausta.