Aug 16 2009

Bussimatkailua ja Hevossaaren valloitusta

Ota viesti vastaan,
Jo kaukomaa kutsuu.
Me laivaan noustaan,
Ja huolet karkoittuu.
Sä tiedät silloin,
On aika matkailun.
Seikkailuun!

Karkkiautomaatti – Seikkailuun

hevossaari

Hevossaaren nuotiopaikkaa Teron kuvaamana

Vaikka kesä alkaakin kohta olla jo ohi, niin seikkailut eivät ainakaan vielä ota loppuakseen.

Viikko alkoin normaaliin tapaan Kiikelissä istuskellen ja nauttien seurasta, mutta seikkailut alkoivat jälleen tiistaina, kun suuntasin tapamaan muutamia tuttuja Teatterin luo. Hetken istuskelun jälkeen saimme, tai paremminkin Mikko sai idean, että meidän täytyy lähteä seikkailemaan jonnekkin. Ideoita heitettiin ilmaan matkasta Tampereelle ja ties mihin muuhun, mutta lopulta päädyimme tuttuun ja turvalliseen ideaan matkata Raaheen.

Suunta siis kohti bussiasemaa ja keula kohti Raahea, jossa tapasimme aluksi Mikon tutun Tuomon, jonka luona alkoikin illanistunta niissä normaaleissa merkeissä käyden välistä Manussa luikauttamassa karaokea muiden ihmisten kauhuksi.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän olisi ollut tarkoitus tulla seuraavana päivänä jo takaisin, mutta makoisten loipparien ohessa päädyimme lopputulokseen jatkaa vielä seuraava samalla linjalla päästen takaisin Ouluun vasta torstaina, jossa ilta jatkui Kiikelissä.

Perjantaina olikin viikon pääsuunnitelman toteuttamisen aika, eli kumiveneillä lähtö terminaalin kautta valloittamaan Hevossaarta. Paikka on siis asumaton saari, mutta ilmeisesti vieresen tehtaan työntekijät olivat pystyttäneet paikalle lähes kaiken tarvittan grillausmahdollisuudesta aina minigolf-radan kautta telttasaunaan.

Ilta kuluikin jälleen rattoisissa merkeissä kunnes kylmä alkoi ylivaltaa itsestäni, joten suunnistimme Niinan, Nooran ja Heidin kanssa Heinäkenkään laulamaan karaokea kopaten matkalla mukaan myös Paavot, jonka kanssa suunnistinkin valomerkin tultua vielä Tuiran Park 57:aan muutamalle.

Lauantai alkoikin hieman väsyneissä merkeissä ja tietyssä vitutuksessa siitä, että olisi pääsemässä illan Tehosekoittimen keikalle Raksilaan. Viimeinkin kuitenkin sain itseni ylös ja Paavon kämpän kautta olikin aika suunnistaa jälleen Hevossaareen, jossa olikin jo juomingit käynnissä.

Illan saatossa sainkin puhelun Niinalta Tehosoittimen keikalta ja olisihan tuo ollut mahtavaa olla itsekkin katsomassa ja lauleskelemassa Asfaltti polttaa, mutta todellisuus iski silti päin naamaa ja “jouduin” vain valloittamaan saarta. Kylmän noustessa suunnistimmekin Jaakon kanssa Peten ja Merjan kämpän kautta takaisin Tuiraan ottamaan arki vastaan :I


Jan 24 2005

Roudasta rospuuttoon

Ellen ole ihan väärässä, niin nyt on jälleen se aika viikosta, jolloin tarinoitsen viikonlopun riennoista.

Viikonlopun viettäminen alkoi periaatteessa jo torstaina, jolloin päätimme Saran ja Miikan kanssa lähteä seuraavana päivänä käymään Raahessa Miikan bänditreeneissä. Asia lukkoon ja lähden käymään kaupassa ja ulostullessani huomaan, että nainen on liukastunut maahan eikä pääse itse ylös – eikä kukaan edes pysähdy hänen kohdalleen. Ajan hieman lähemmäksi ja samalla hetkellä paikalle tulee myös erään kaverini isä, jonka kanssa päätämme soittaa ambulanssi tälle naiselle, koska hän valitteli kipuja jaloissaan. Eli näin tuli tehtyä päivän hyvä työ.

Perjantaina pääsimme matkaan kahden aikoihin, jonka jälkeen suunnistimme Miikan bändikavereiden kanssa heidän treeneihin, jossa vierähtikin seuraavat pari tuntia, jonka jälkeen otimme suunnaksi Miikan serkun ja hänen tyttöystävänsä asunnon, jossa olimmekin loppuillan. Porukkaa oli paljon ja uskoisin, että kaikilla oli erittäin hauskaa. Illan päälle baariin jatkamaan hauskanpitoa.

Lauantaiaamu alkaa useilla tasoittavilla ja pienoisella suuttumuksella, koska olin luvannut Saralle, että minä ajan takaisin, mutta minkäs sille voi, kun mies tarvii *köh köh* muutaman tasoittavan. Nivalaan päästyämme suuntaamme perinteisesti Rio Grandeen, jossa näkyilikin rutkasti armeijasta ensimmäisille lomilleen päässeitä tuttavia.

Eilen illalla, noin puoli yhdentoista aikaan Olli soittaa ja kyselee kyytiä Kajaaniin sotimaan, koska hän oli luullut, että bussilla pääsisi, mutta kyseinen vuoro olikin peruttu ja perillä tulisi olla 1,5 tunnin päästä. No, eihän siinä mikään muukaan auttanut, joten auto käyntiin ja matkaan. Onneksi ilma ei ollut niinkään paha kuin olin uumoillut, joten pääsimme varsin hyvää tahtia ajamaan.

Ja siinä oli jälleen kerran tiiviissä paketissa tämä viikonloppu.