Appelsiini.org

Kello kahdeksan ylös ja lekurin pakeille näyttämään kättä, mutta tämä tulevaisuuden toivo ei osannut sanoa juuta eikä jaata käteni tilaan – kehoitti käymään uudestaan ensi viikolla, kun paikalla ovat ammattitaitoiset lääkärit. Vitutti.

Turhan terveyskeskusvisiitin jälkeen oli sopivasti aikaa nauttia Kummeli – Kylä lähtee -dvd:stä, jonka jälkeen suunnistimme Jeren kanssa töihin, jossa ilmeisesti jatkamme myös ensi viikolla.

Turha merkintä? Kyllä, mutta ajattelin vain ilmoittaa, että edelleen ollaan hengissä, tosin väsyneenä. Jo 22,5 tuntia hereillä, eikä edes väsytä. Eikä kurkusta ole mennyt alas pisaraakaan alkoholia, vaikka onkin perjantai. Hyvä minä, ehkä opin jotain siitä kahden kuukauden ryyppyputkesta. No, ainakin sen, että se vei rahaa.

Hienoahan se on, että sain töitä näinä aikoina, jolloin työnsaanti on kivenalla, mutta ilmeisesti minun on pakko lopettaa työt InCapilla terveyssyistä.

Vietin viime juhannuksen RMJ:ssä, jossa pienoisen episodin päätteeksi onnistuin loukkaamaan käteni varsin mukavasti. Ensiaputeltassa epäiltiin lihasvenähdystä tai hiusmurtumaa – hoidoksi annettiin kipulääkkeitä sekä kehoitus mennä tarkistuttamaan käsi paikallisessa terveyskeskuksessa. No, minähän ole vieläkään käynyt näyttämässä tätä kättä ja viime aikoina käsi on alkanut taas oireilla. Työnkuvaani kuuluu raskaiden esineiden pakkaus ja siirtely, joten kädet joutuvat jatkuvasti rasituksen alle, eikä tämä viime kesäinen vamma ole oikein ihastunut tähän nykyisen työhön.

Eli lyhyesti sanottuna kättä vihloo nykyään jatkuvasti, joten pitänee luopua ainoasta tulonlähteestäni.

Viime päivät ovat kuluneet iltatöissä Incap Furnituren toimissa ja alunperin kolmipäiväiseksi pestiksi tarkoitettu työ tuleekin venymään. Ilmeisesti olen hoitanut hommani hyvin. Ja mikäs siinä, ihan viihtyisää hommaa ja palkka rullaa.

Aamupäivällä kävimme Heidin kanssa eläinlääkärissä, jonka operaatiohuoneessa otinkin nokoset. Minkä sille voi, kun pitää selvitä erittäin pienillä yöunilla. Tänään hän myös jatkoi puheita siitä, että Tampereelle olisi hyvä muuttaa ja periaatteessa ensimmäistä kertaa hän pyysi minua mukaan sinne, mutta minä en oikein lämpene ajatukselle muuttaa juuri ennen inttiä. Mutta saa nähdä, mitä aika tuo tullessaan.

Sekavaa ajatuksenvirta kirjoitusta. Anteeksi, minua väsyttää.

Kuten eilen sanoin, jätin menemättä työharjoittelupaikkaan käsityökeskuksessa, koska en tuntenut paikkaa omakseni.

Mutta paistaa se aurinko myös risukasaan, sillä jälleen kerran minulle soitettiin Varamiespalvelusta ja minulle aukeni paikka ainakin kolmeksi päiväksi Incap Furniturelta naapurikunnan puolelta. Mahdollista on se, että jos työt tekee hyvin, niin työsopimusta tullaan jatkamaan. Ja mikä parasta, tienaan kolmessa päivässä enemmän kuin työmarkkinatuella viikossa siellä käsityökeskuksessa.

Benropen sanoin: nyt ahdistaa.

Noin kuukausi sitten ilmottauduin Varamiespalvelun listoille töiden toivossa ja tänään soi puhelin: tarjolla olisi ollut muutaman päivän ajan hyväpalkkaista työtä ja mahdollisuus jatkaa työsuhdetta siellä tämän tuurauksen ajan. Kuulostaa hyvältä ja sitähän se on, mutta entäpä, kun olisi ensin pitänyt käydä Ylivieskassa kirjoittamassa työsopimus ja sen jälkeen suunnistaa Kärsämäelle töihin.

Niin, eihän tässä olisi ongelmaa, jos olisi toimiva auto alla. Jouduin siis sanomaan ei ja rahapulani jatkuu. Torstaina olisi kylläkin työhaastattelu nuorten työpajalle, jonne työvoimatoimisto minua olisi työntämässä, mutta kiinnostus tätä kohtaan on siinä nollan tienoilla.