Appelsiini.org

Elämäni toistaa itseään viikosta viikkoon samanlaisten rutiinien ketjuna. Tähän on pakko saada muutos!

Torstai vierähti ohi uskomattoman nopeasti pyöriskellen Ylivieskassa ja Haapajärvellä Heidin kanssa, mutta varsinaisesti mitään raportoitavaa tästä päivästä ei kertynyt. Perjantaina sen sijaan armeijassa valtion täysihoitolomalla oleskeleva Olli piipahti käymään, tai no jos tarkkoja ollaan, niin minä siellä kävin ensin. Ollin kanssa kävimmekin sitten tutustumassa Riston ja Tuijan uuteen rivitalokämppään. Oli muuten huomattavasi isompi, kuin heidän entinen kerrostaloasuntonsa.

Lauantaina pääsinkin itse asiaan, eli kaupan kylmähyllyille nostelemaan syliini ruskeita pulloja onnelaa. Ilta alkoi monen mutkan kautta Heidin kämpällä, minun, Nikon ja Sinin ollessa paikalla. Nopeasti kumminkin muutimme suunnaksemme Mirvan kämpän, jossa olikin Sara ja liuta ihmisiä, joiden henkilöllisyydestä minulla ei ollut mitään tietoa. Myös Miika ja Anne yksyivät pippalopaikalla, ja heidän kanssaan suunnistinkin jälleen kohti onnelaamme, baaria nimeltä Rio Grande.

Minun pitäisi oppia sulkemaan puhelin yön ajaksi, sillä vihaan yli kaiken heräämistä puhelimen hälytykseen. Soittaja oli Sini, joka oli eksynyt jonnekkin päin Sieviä mökkeilemään. Kello oli vasta yhdeksän, joten epämääräistä mutinaa ja takaisin nukkumaan. Kahden aikaan suunnistin lopulta hakemaan Sinit takaisin Nivalaan.

Ilmeisesti valtion työntekijöille on tarjolla erikoiskoulutus siihen, kuinka pidetään mahdollisimman epäkiintoisia luentoja.

Tämän vuoden ehdottomasti pahmmin ukkosen ja muutaman tunnin yöunien jälkeen piti suunnistaa työvoimatoimiston info-tilaisuuteen, josta ei voi mitään positiivista sanoa. Huoneessa oli kuuma, luennoitsija jaarittelija samoja asioita pyrkien saamaan meidät kaikki unien maailmaan.

Onneksi tilaisuus ei kestänyt kuin tunnin, jonka jälkeen lähdettiin Heidin kanssa ajelemaan ja jostain syystä olimmekin jälleen kerran Haapajärvellä seikkailemassa. Erikoista, sillä eihän siellä mitään kiinnostavaa ole. Ei liene yllätys, että matkaan tarttui jälleen muutama mäyräkoira ja muuta hauskaa, joten perinteinen Appelsiini.org:n maanantai-lista on todennäköisesti taas tarjolla. Todennäköisesti tänään Heidin kanssa juhlimista, huomenna olisikin edessä Lauran läksijäiset, koska hän muuttaa piakkoin Tampereelle.

Kuten otsikkokin sen jo sanoo, viime päivä ovat olleet menoa paikasta toiseen, vaikkakin rennolla otteella. Joten, kröh kröh, rakas päiväkirjani, tässä on kuulumisia viime päivien tapahtumista.

Torstaina Heidi osti itselleen auton, mutta koska ohän on vielä kortiton, minä jouduin/pääsin kuskiksi autonhakureissulle. Iltapäivä vierähti säätäessä auton kimpussa ja siinä ohessa lupauduin kuskiksi Haapajärvelle, jonne suunnistimmekin illalla. Paikka alkoi käydä nopeasti tylsäksi, joten päätimme suunnistaa Ylivieskaan katsomaan paljon puhuttuja tulvia, mutta ilmeisesti palokunta oli hoitanut työnsä, sillä tulvista ei näkynyt jälkeäkään.

Perjantai vierähti jälleen Nikon ja Heidin kanssa oleskelleen kylällä ja rannalla, mutta illanpäälle suunnistimme Niilon, Matin ja Antin kanssa asuntoautolla kohti Kalajoen leirintäaluetta, jossa oli aika nauttia helteistä.

Ilta oli hauska, vaikka mitään sen kummempaa ei tapahtunut. Muutaman kerran yritimme rupatella viereisen asuntoauton saksalaisille turisteille, mutta heidän kielitaitonsa rajoittui vain heidän omaan äidinkieleensä, joten mitään kovin syviä keskusteluita ei päässyt syntymään.

Lauantaina vierähti uskomattoman nopeaa tahtia kohti iltaa, joten pikaisen vierailun jälkeen Topin kämpillä suunnistin jälleen Haapajärvelle hakemaan Nikot ja Heidit takaisin Nivalaan. Onnistuin pitämään pääni suhkot raittiina, mikä oli varsin loistava suoritus, sillä tänään vierailin serkkuni rippijuhlissa, eikä tunnetustikkaan ole erityisen ylentävää mussuttaa kermakakkua krapulakeijun makoillessa pääni sisällä.

Ja perään suositus: Nick Cave feat. Kylie Minogue – Where the Wild Roses Grow on yksinkertaisesti aivan loistavaa veisausta.