Appelsiini.org

Syntymäpäiväjuhlat on jälleen juhlittu – itseasiassa neljän päivän juhliksi juhlat jälleen venyivät, mutta kiitokset tosiaan kaikille onnittelijoille niin täällä, naamakirjassa kuin viestein. Jottei arkeen palaaminen olisi liian heppoista, niin oli jälleen aika seikkailla. Kun muutamat tutut lähtivät merille purjeveneellä, niin meille muille jäikin auto käyttö, joten luonnollisesti sen “hyötykäyttö” oli välttämätöntä ja ilman sen kummempia suunnitelmia lähdimme Niinan, Samin, Minnan ja Ruottiksen kanssa jälleen matkaan.   Aluksi donitsikahvit kämpilläni, jonka jälkeen suunnistimme kiikelin puolelle tutkailemaan Koitelin koskea sekä uimaan, tosin vain yksi pääsi veteen asti. Sekalaisen suunnistelun jälkeen Kempeleen “esittelyä” ja iltaolunen Night Trainissä. Eli kuten sanottu, ei mitään suunnitelmaa, mutta kyllä ilta sujuu näin mukavasti kavereiden kera. Ja jälleen keskiviikkona uudestaan.

Typerät pimeähköt parkkihallit. Typerät väärin parkkeerat autot. Typerät 30cm korkeat betonikorot, joita ei huomaa pakittaessa. Perkele.

Kiitos, helpotti purkaus.

Kun sain ajokorttini noin 2,5 vuotta sitten, minulle oli auto valmiina. 2,5 vuoden aikana matkaa taittui liki 70 000 kilometriä, lähes joka puolella Suomea tuli pyörittyä ja yhdesti myös ojassa. Nyt auto olisi kumminkin vaatinut sen verran korjaamista ennen katsastusta niin päätimmekin, että Maantiekiitäjän on aika lähteä viettämään eläkepäiviä maaseudun rauhaan. Lepää rauhassa, rakas ystävä :P.

Alhaalla oleva kuva esittää mm. sitä, miten käy kun painonnostotanko tipahtaa pääsi päälle. Mutta pääasia, että hauskaa oli.

Jo viikon se on tehnyt tuloaan ja josko se nyt viimeinkin iskisi – kevätflunssa. Nenä vuotaa ja muutenkin yleinen heikotus. Kyllähän tämän muuten kestäisi, mutta tapana on ollut, että korvatulehdus seuraa mukana, eikä se ole ollenkaan mukavaa. No, toivotavaan parasta ja elellään terveellisesti.

Myös viime viikonloppu vierähti jälleen Nivalassa ja pakko se on jälleen todeta, että viikonloppu on aivan liian lyhyt aika, kun pitäisi olla noin miljoonassa paikassa samaan aikaan. Ongelmaahan ei olisi, jos oma autoni toimisi ja pystyisin kulkemaan miten tahtoisin, mutta rahaongelmat pakottivat minut ottamaan rakkaan menopelini pois kilvistä. Kun en tätänykyä pysty maksamaan edes laskuja ajoissa, niin olisi auton korjaaminen, katsastaminen ja vakuutusmaksun maksaminen käynyt ylivoimaiseksi.

Ja senpä takia, myynnissä olisi autoni poppivehkeet. Lisätietoa WT:n sivuilta. Lähes kaikki tuotteet on ostettu Saksasta vuonna 2003, joten takuita ei ole enään voimassa

Ja taas tuttavapiirissäni sattuu ja tapahtuu.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ja juuri kun kerkesin maksaa autoni vakuutusmaksut, olisi jäänyt muutoin seisontaan pihalle.

Lienee jälleen aika, jolloin minun pitänee kertoa hieman kuulumisia. Onhan edellisestä päivityksestä jo liikaa aikaa.

Viime viikolla sain autoni sopivasti korjaamolta takaisin, joten suuntasin viettämään neljän päivän viikonloppua kotia Nivalaan. Viikonloppu vierähti jälleen kerran aivan liian nopeasti vanhoja tuttuja nähden ns. perinteisissä merkeissä. Nopeasti olikin jo maanantai-ilta ja auton keula kaartui jälleen kerran kohti Oulua.

Työviikko oli yhtä tuskaa. En tiedä mikä minua nykyään oikein vaivaa, mutta olotilaa lähinnä kuvaa vitutus ja ahdistus. Työni päättyvät syyskuun lopussa ja joitakin tämä voisi harmittaa, mutta ei minua – suorastaan odotan tätä. Neljä ensimmäistä kuukautta nykyisessä työpaikassa vierähtivät nopeasti ja hauskaa pitäen, mutta nykyään kaikki on muuttunut. Pitäisi tsempata ja saada työinto takaisin.

Torstaina suuntasimmekin työporukan kanssa hieman juhlimaan baarikierroksen merkeissä ja tästähän oli tuloksena se, että en kyennyt perjantaina suuntaamaan töihin. Saa nähdä, tuleeko tästä mitään ongelmia.

Siinäpä viime aikojen kuulumiset lyhyessä tiivistelmässä. Pitäisi vielä jostain löytää Windowsin boottikorput, niin pääsisin asentelemaan tämän käyttöjärjestelmän uudestaan. Nykyisellään mikään ei toimi.

Niinhän siinä kävi, että onnistuin haalimaan itselleni kesäflunssan. Kuumetta, heikotusta ja särkyä. Ja pari päivää sairaslomaa.

Kaiken kruunaa vesisade ja vielä pitäisi lähteä yrittää avaamaan kaverin auton ovia, kun ainoat avaimet komeilevat virtalukossa.

Kun rahattoman ihmisen kouraan lyödään 50e siitä, että lähtisi perjantai-illan kuskiksi, niin lopputulos ei ole yllättävä.

50e rikkaampana lähdimme siis pyörähtämään Kokkolassa ja tutustumassa kyseisen paikan baaritarjontaan. Suhkot hauskaa oli selvinkin päin ja porukkamme lensi vain kahdesta baarista ulos, mutta hei, sellaista sattuu, mutta kieltämättä olin tyytyväinen, kun viimeinen aamun jo sarastaessa pääsimme suunnistamaan kohti kotipuolta.

Lauantai kului yrittäessä säätää autoani jälleen ajokuntoon, mutta turhaa yritystä se vain oli. Illan lähestyessä otin jälleen suunnaksi Miikan kämpän, jossa aloittelin Miikan ja Annen kanssa. Myöhemmin paikalla saapui myös Pikku-Anne ja pari minulle oudoksi jäänyttä tyyppiä. Porukalle sitten suunnistimmekin Puustelliin katsomaan kertakaikkiaan loistavan keikan vetäissyttä Indicaa. Ah, rakastan kyseistä bändiä aina vain enemmän.

Perjantaina Saran kanssa päivällä ajelua, illemmalla Jyrki kuskiksi minun, Saran ja Mirvan ryypätessä. Käyntiä mm. Junttiloilla jossa tappelua. Lauantaina kuskinhommia hieman kaikille.

Jutun pääpointti oli se, että Heidi soitteli taas viime yönä 02:28. En vastannut. Myös viikko sitten lauantaina hän soitteli. Saas nähdä mitä asiaa sillä olisi ollut, ei vaan innostanut vastata.