Appelsiini.org

Kyllähän se varmaan sinuakin ottaisi päähän

Tänään oli viimeinkin aika viedä Apassi sterilisaatioon, koska kiimat tuntuivat olevan entistä pahempia. Ja sehän ei ole mukavaa itse kissalle, eikä myöskään minulle.

Luonnollisesti 90 euron lasku kirpaisee pienituloista, mutta mitäpä näiden karvaturrien eteen ei tekisi.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi kuva alkuperäisessä koossa.

Ainakin eräillä.

Vuosiluku vaihtui jälleen ja onkin parasta suorittaa katsaus kulunuseen vuoteen ja sen tapahtumiin. Sekä kirjoittaa muistakin viime aikojen tapahtumista.

Vuoden merkittävin tapahtuma itselleni oli muutto pois kotoa yli 160 kilometrin päähän Ouluun vailla tietoa siitä, onnistuisinko hankkimaan itselleni töitä tai koulutusta. Parin viikon etsimisen jälkeen sopiva yksiö löytyikin ja helmikuun toiseksi viimeisenä päivänä tavarani olivatkin jo uudessa asunnossani.

Kahden viikon asumisen jälkeen olikin vuorossa ensimmäinen työhaastattelu ja kyseistä kautta onnistuinkin hankkimaan ensimmäisen työpaikkani Oulusta, eli puolen vuoden työjakso Taide- ja mediapaja Wankkurissa..

Vaihtelu virkistää ja kesäkuussa suuntasimmekin isolla porukalla Seinäjoelle Provinssirockiin. Musiikki, seura ja sää olivat loistavia ja paluu takaisin arkeen ei ollut kovinkaan mieluisa.

Kesä vieri omaa tahtiaan eteenpäin ja Qstockin kajahtaessa soimaan täytin minäkin viimein 20 vuotta. Ja Alkon kauttahan sitä piti rynniä festaroimaan-

Kesä vaihtui syksyksi ja vähitellen puolen vuoden urakka Wankkurissa alkoi olla ohi. Töiden loppumista suurempi asia minulle oli se, että 2.10.2005 kuljetimme tyttöystäväni tavarat Haapajärveltä minun kämppääni Ouluun. Uuden asunnon etsiminen alkoikin samantien, sillä yksiö alkoi käydä varsin ahtaaksi kahdelle ihmiselle ja kissalle.

Yhteiselon alkua varjosti vain se, että eräs vanha tuttuni oli juuri noihin aikoihin tehnyt itsemurhan. En olisi hänestä uskonut eikä mikään viitannut siihen, että hän tekisi jotain sellaista.

Uusi asunto löytyikin parin sadan metrin päässä entisestä ja lokakuun viimeisten päivien kolkutellessa ovella muutimme tähän kaksioon. Muutto pieneltä paikkakunnalta suurehkoon kaupunkiin ja ystävien jääminen entiseen kotikuntaan on joillekki ylitsepääsemätön este eikä marraskuu ollut mitään ruusuilla tanssimista joten marraskuun lopussa hän päätti lähteä takaisin kotikuntaansa.

Olin jo pitkään pohtinut kissanpennun hommaamista ja kun tyttöystävä vei kissansa mukanaan, asunto tarvitsi kirjaimellisesti pientä vipeltäjää nurkkiin. Noin viikkoa ennen joulua hainkin kissanpennun eräältä tuttavaltani, jonka kissa oli sattumoisin juuri pöyräyttänyt viisi pientä karvakasaa. Suloinen kissa, mutta mielessä oli silti selvittämättömät riidat (ex-?)tyttöystäväni kanssa. Viimein aatonaattona näimme jälleen toisemme ja saimme kumpikin hieman kertoa näkökulmiaan vallitsevaan tilanteeseen ja hetken vaikuttikin, että tilanne voisi vielä korjaantua. Joulunajan vietimmekin yhdessä, mutta lähdönhetken koittaessa tilanne oli vielä liikaa auki ja kumpikin tuntui tarvitsevan vielä aikaa miettiä vallitsevaa tillannetta ja hän jäi vielä kotikuntaansa. Kenties jo parin päivän sisällä tiedän itsekkin paremmin, mihin suuntaan elämä kuljettaa minua.

Eräs kaveri sen sijaan tuli käymään Oulussa pippaloinnin merkeissä ja uusivuosi vierähtikin hänen veljensä asunnolla syöden ja juoden. Mutta kuten tavallista, juhlatunnelmaa latisti uutinen siitä, että eräs puolituttuni kotikunnastani oli joutunut työpaikallaan työtapaturman uhriksi ja menehtynyt.

Vuoteen on mahtunut paljon iloisia hetkiä, mutta myös paljon surullisia asioita. Ja niinhän se on, ne huonot tahtovat jäädä mieleen.

Ei voi mitään, on se vaan niiiiiin ihana.

Takana on varsin tapahtumarikas viikonloppu Nivalassa ja viimeinkin olen takaisin Oulussa. Ja saaneen siis esitellä uusimman perheenjäsenen, Apassin.