Matkailua ja nopeita elämänmuutoksia

kera Ei kommentteja

Elämä on joskus niin omituista, kuin se vain voi olla. Kuinka välillä voin olla elämäni huipulla, mutta hetkessä tulla sieltä alas.

Kevät oli minulle ihanaa aikaa. Tutustuin ihanaan ihmiseen ja rakastuimme. Yhdessä vietimme joka hetken ja puhuimme jo yhteenmuutosta, jota ei nyt tapahdu. Mutta siitä myöhemmin lisää.

Puhutaan hetkinen kivemmistä asioista. Lähdimme kesäkuun alussa lemmenlomalle tämän rakkauteni kohteen kanssa. Aluksi otimme suunnaksi Kroatian Splitin, jota voin suositella teille kaikille varauksetta. Uskomattoman lämmintä, halpaa ja mukavia ihmisiä. Splitissä vierähti kaksi ja puoli viikkoa uskomattoman nopeasti, kunnes meidän oli aika vaihtaa maata ja otimme suunnaksi Barcelonan Espanjassa. Barcelonassa oli ihana nähdä sinne muuttanutta tuttuani sekä tavata viime syksynä tapaamani sohvasurffaaja Marciin.

Kuukauden matkanteon jälkeen oli kuitenkin aika palata takaisin Suomeen, joka ei niin helppoa ollutkaan. Olimme ostaneet lennot Barcelonasta Kööpenhaminan kautta Helsinkiin, josta vielä lento tänne Ouluun. Kööpenhaminaan päästyämme paljastuikin kuitenkin, että jatkoyhteyksiä ei ole lentäjäpulan takia. Kiireellä siis uudet lentoliput ostoon ja todella suuri kimppu risuja Norwegianille, joka ei auttanut asioiden selvittämisessä lainkaan. 21 tuntia jouduimme odottamaan Kööpenhaminan lentokentällä seuraavaa lentoa.

 

Haluaisin tässä vielä vaan jatkaa matkan ja elämäni onnellisuutta, mutta sitä en enää pysty tekemään. Tosiasiassa, en edes muista milloin elämäni on ollut yhtä surkeassa tilanteessa.

En lähde tässä asiaa sen kummemmin julkisesti ruotimaan, mutta parisuhde päättyi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Ja nyt minua vastaan ollaan mahdollisesti nostamassa syytteitä, tosin perättömiä sellaisia.

Niin se elämä vaan heittelee, mutta totuuden tiedän minä. Tilanne on siinäkin mielessä kauhea, etten voi surra vapaasti kariutunutta parisuhdetta, kun niskassa nyt painaa tuon oikeusjutun pelko.

Todiste silmälaseista

Mutta olen minäkin varautunut tilanteeseen, toivottavasti siihen asti ei tarvitse päätyä silti. Kaikesta pahasta huolimatta, sitä edelleen välittää ihmisistä, jonka kanssa olisin halunnut viettää loppuelämäni. Niin onnellinen olin.

Se tunne, kun olet ystävien ja perheen ympäröimänä, mutta olet silti yksin. Tämän ihmisen kanssa tunsin olevani kokonainen ja onnellinen, eikä minulla enää tuota tunnetta ollut.

Onneksi olen silti tukea saanut ystäviltäni. On ollut ihanaa huomata, kuinka ihania ihmisiä onkaan ympärilläni.

Seuraa Hannu Luhtasela:

31-vuotias elämäntapanautiskelija.

Viimeisimmät kirjoitukset julkaisijalta

Jätä vastaus