Pitkäänhän se oli odotettavissa, mutta kyllä itselleni läheisen isovanhemman eilinen kuolema vetää mielen matalaksi. Noin kuukauden takaiden sydäninfarktihan tätä enteili, mutta mielessään sitä aina toivoo, että kyllä siitä mummoni siitä vielä toipuu. Mutta näin ei käynyt tällä kertaa, mutta on liki 90 vuoden elinkaari silti kunnioitettava saavutus. Onnekseni ehdin muutama viikko sitten vielä käydä kotonani Nivalassa tervehtimässä isovanhempia ja tavallaan jo silloin aavisteli, että nämä ovat viimeiset jäähyväiset.
Jottei liian synkistelyksi menisi, niin kuuluu eloon jotain positiivistakin, sillä reilut parisen viikkoa sitten aloitin työskentelyn Oulun Taidemuseolla, lähinnä infotiskillä istuen ja yleismiehenä toimien. Eihän palkka kummoinen ole, mutta saa hieman rytmiä elämään pitkän työttömyyden jälkeen.
Koska olo ei juuri nyt kovinkaan juhlava ole, niin kädessä on loppuviikon mittainen F43.0 -paperi ja tarkoituksena on loppuviikosta suunnistaa jälleen kotikonnuille.
Ps. Liittyen edelliseen vierailuuni Nivalassa, niin käsivarsi kuumalla kiukaalla on tuskallinen kokemus.
Viime lauantaina vietimme Jounin ja Piun hääjuhlaa Villa Kaljaasissa. Juhlat sujuivat mitä mahtavimmin ja uskoisin, että kaikilla oli hauskaa ja mukavaa.
Tällä viikolla onkin jälleen sen verran ohjelmaa tiedossa, että torstaina on edessä omat syntymäpäiväjuhlani, lukuja mittariin kertyy tällä kertaa 25 vuoden verran. Viikko jatkuukin perjantaina ja lauantaina sopivasti Qstockin parissa – tosin lippua en ko. tapahtumaan ole ostamassa, mutta piha-alueella on tarkoitus pyöriä.
Kuukausi siinä viereähti, mutta viimein se saapui käsiini: HTC -Desire -älypuhelin, juuri sopivasti entisen hajottua. Päivän käytön jälkeen en voi olla liikaa kehumatta puhelimen erinomaista toimivuutta ja nopeutta, unohtamatta tietenkään Android Marketia, josta löytyy niin maksullisia kuin ilmaisia ohjelmia pilvin pimein.
Ja jottei teknologiahöpinä katkeaisi pelkästään tähän, niin kesäkuun puolella satuin voittamaan Digikohinan kilpailusta Logitech S315i -matkakaiuttimet. Pääasiallisesti kaiuttimet ovat suunnattu iPhonelle/iPodille, mutta AUX-liitännän ansiosta myös muiden soittolähteiden liittäminen onnistuu laitteeseen.
Mutta ei kesä todellakaan ole pelkästään teknologiahöpinää. Sateisen alkukesän jälkeen helteet ovat jälleen palanneet ja kesätoimet ovat “käynnissä”, siispä hieman tiivistelmää:
Vaikkakin minulla oli jo lippu hallussani Provinssirockia varten, niin hieman ennen festareita päätin myydä lipun lähinnä kyytiongelmien takia. Luonnollisesti festareiden käymättä jättäminen harmitti, mutta kyllähän viikonloppu rattoisasti myös Oulussa vierähti.
Juhannuksen vietimme perinteiseen tapaan Tiinan mökillä, taitanee olla kolmas tai neljäs peräkkäinen juhannus jonka siellä vietämme isolla porukalla. Tämän vuoden “erikoisuutena” olivat kaksi espanjalaista vaihto-oppilasta mukana meiningissä.
Viime viikonloppuna olikin vuorossa Jounin pottarit, jotka täytyy mainita kaikinpuolin onnistuneita ainakin omasta mielestäni. Mökin vuokrasimme hietasaaresta ja ohjelmassa oli suhkot urheilupainottaisia (!) aktiviteetteja ilman ahdistavaa polttarisankarin nolausta.
Muilta osin kesää onkin kulutettu niin Ainolassa, Kiikelissä kuin Holliskassa. Myös lentokoneita on käyty bongailemassa ja kuvailemassa Oulunsalon lentäkentällä unohtamatta tietenkään seikkailua Haukiputaalla vanhassa hylätyssä tehtaassa, josta myös yllä oleva kuva on peräisin.
Eli kesä on sujunut siis kaikinpuolin hyvissä merkeissä, tosin tänään olisin toivonut saavani hieman erilaisen kirjeen, sillä OAMK:lta saapuivat pääsykokeiden tulokset, mutta itse en ollut hyväksyttyjen listalla. 9.6. Kävin siis pääsykokeissa kuvalliseen viestintään, mutta varasija oli parasta mihin tällä kertaa pystyin. Mutta toisaalta, aina voi elätellä toivoa noususta varasijalta sisäänpäässeiden listalle.
Reilut 20 päivää on jo täällä uudessa asunnossa tullut vietettyä, joten on pikkuhiljaa aika kirjoittaa pienoinen tilannepäivitys.
Päätimme samaan aikaan muuttavan kaverini kanssa vuokrata puoliksi pakettiauton ja vuokrauksen teimmekin hyvissä ajoin, liki 3 viikkoa ennen aiottua muuttopäivää, mutta kuten tavallista, asiat eivät suju suunnitellusti, sillä paria päivää ennen muuttoa soitin vuokraajalle kysyäkseni tarkempia tietoja auton luovutusajankohdasta, jolloin puhelimesta kajahti lausahdus, jota ei mielellään kuule hetkeä ennen muuttoa: “Luulin ettet tarvitsekkaan autoa, joten sovin edellisen vuokraajan kanssa vuokra-ajan pidentämisestä”. Muutaman valikoidun lauseen jälkeen olikin aika ryhtyä kiivaasti etsimään uutta pakettiautoa ja onneksi moinen löytyikin suhkot vaivattomasti vaikka varoitusaika oli lyhyt ja kuunvaihde tunnetusti vilkasta muuttoaikaa, joten helpotus oli suuri.
Kuten jo aiemmin olen täälläkin sanonut, niin tämä uusi asunto on huomattavasti pienempi kuin entinen joten jo ennen muutoa kotiväkeni vieraili Oulussa peräkärryn kanssa jonka avulla osan ylimääräisistä tavaroista sain kaatopaikalle ja osa lähtikin kotipuoleeni Nivalaan, mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että eikö tavaraa olisi ollut runsaasti.
Helmikuun viimeisenä päivänä olikin sitten aika ryhtyä muuttamaan jolloin ensin hoidimme yhden kuormaa tavaraa hänen uuteen osoitteeseensa ja jonka jälkeen olikin aika ryhtyä muuttamaan minua. Vaikka aluksi aamulla säikähdin, että saanko sittenkään lähestulkoon ollenkaan muuttoapua niin kaikki kääntyi oikeinpäin ja muuttoapua riitti yllinkyllin ja kaikille muuttoon osallistuneille erittäin suuri kiitos.
Muuton jälkeinen alkukaaos oli luonnollisesti kauhea ja hetken jo pohin, että tuleeko tästä mitään, mutta kärsivällisyydellä ja pienellä sovittelulla tavarat alkoivat löytää paikkaansa ja itseasiassa asunto alkaakin näyttämään nykyisellään jo lähestulkoon itselleni sopivalta. Ja kuten kuvastakin näkyy, niin pienemmän takia tiettyjä kompromisseja on täytynyt ainakin näin alkuun tehdä, sillä entinen ylisuuri ATK-pöytäni ei sopinut mihinkään järkevään paikkaan, joten nettisurffailu sujukoon ainakin väliaikaisesti sohvalta käsin.
Näin kaikinpuolin elämä on silti jatkunut entisillä raiteillaan, juhlien sekä töitä ja opiskelupaikkoja etsien, onpa muutama uusi tuttavuuskin sattunut jo reitille.
Mutta tämän päivän luonnollinen kohokohta oli kolmen päivän lippujen tilaaminen Provinssirockiin, johan tätä on jälleen melkein vuosi jo odotettu.
Appelsiini.org on jälleen palannut linjoille tietoturvaongelmien jälkeen, toivottavasti tällä kertaa järjestelmä toimii toivotulla tavalla.
Kesäihminen kun olen, niin joulukuu on sujunut suhkot pitkäveteisesti odottaen ensi kesää, mutta mukaan on mahtunut niin isäni 60-vuotiasjuhlat, Jukan ja Saanan muuttoapuna oleminen Imatralle, useammat pikkujoulut sekä kavereiden tuparit.
Tämän jouluaaton vietin poikkeuksellisesti omissa oloissani täällä Oulussa, sillä miellän lähinnä ahdistavaksi “pakollisen” yhdessäolon perheen kanssa sekä holtittoman rahantuhlauksen. Varsin tylsää ja ahdistavaa oli, mutta niin se olisi ollut myös kotonani Nivalassa, tosin sillä erotuksella, että nyt olisi suuri hinku päästä takaisin tänne Ouluun.
Nyt kun blogi on jälleen linjoilla, niin kirjoitustahti kiivastukoon jälleen vielä ennen vuodenvaihdetta :)
Alkoholin käyttöä vesien läheisyydessä rajoitettava siten, että 100 m rannasta pätee 0,5 promillen raja. Erityisin juoppopelastusliivein varustettu saa mennä 5 m päähän rannasta vartioituna, kunhan allekirjoittaa paperin, että mahdollinen hukkumiskuolema on omalla vastuulla.
Alkoholijuomiin lisättävä pitkät listat erilaisista riskeistä mitä sen nauttija ottaa avattuaan pullon. Lista on allekirjoitettava käyttäjäsopimuksena jo kaupassa.
Jos alkoholia nautitaan siten, että promillet kohoavat yli 0,5:n, tulee nauttijan istua rullatuolissa kypärä päässä jonkun selvinpäin olevan henkilön valvonnassa.
Alkoholia nauttineita ei saa päästää 2 m toisiaan lähemmäksi, jotta vältettäisiin väkivaltaiset tilanteet ja hallitsematon perheenlisäys. Tätä suojelutoimenpidettä tehostetaan ravintoloissa siten, että kukin nauttija eristetään omaan koppiinsa.
Kaikenlainen kokoontuminen, jossa nautitaan alkoholia, edellyttää viranomaisten lupaa.
Jos nautintatilanteeseen kokoontuu enemmän kuin kaksi henkilöä, on paikalle varattava ambulanssi ja pelastuspalvelu henkilöstöineen.
Ja näinhän asia menee, Suomessa yritetään perinteiseen tapaan estää kaikki hauskanpito ja virallisena linjana on se, että Isoveli tietää paremmin kuin ihminen itse, että miten tulee käyttäytyä.
Erikoista on vaan se, että samaan syssyyn kun poliisit valittavat määrärahojensa puutetta, niin on aika tutkia ja viedä asia syyttäjälle myös tällaisissa järjettömissä asioissa, joissa ihmiset vain pitävät vain hauskaa.
Jälleen yksi etappi syksyn tapahtumissa on takana saatuamme juhlittua Villa Pukkilan ohi. Viikonloppu meni siis perinteiseen tapaan juoden ja lähestulkoon unohtaen kaiken, mutta pääasia oli se, että kaikilla oli hauskaa.
Sen sijaan ei yhtä hauskaa ole ollut se, että onnistuin viime sunnuntaina hajottamaan silmälasini ja nyt ovat nämä lasit olleet päässä teippivirityksen muodossa. Torstaina kävinkin tilaamaassa uudet näköelimet, mutta aika tuntuu kuluvan liiankin hitaasti niitä odotellessa.
Toisin kuin aiemmassa merkinnässä arvelin, niin illan mittaan päädyin kuitenkin Kiikelin kautta Teatrialle hoitamaan vielä viimeiset roudaukset pois alta, eli edessä oli Pumpeligaalan hautaaminen naftaliiniin jälleen vuodeksi.
Hommaa ei kuitenkaan enää ollut kovinkaan paljoa, joten kotia pääsi jo ennen kahta, mutta on mainita, että jokainen talkoopäivä olisi voinut alkaa kuten tämä päivä: ei työntekoa samantien, vaan skumppalasi käteen ja maljankohotus. Päkkäriltä tuli bongattua myös Fredi, Irina Björklund sekä illan juontajana toiminut, Hauskimpien kotivideoiden juontaja Sampo Marjomaa.
Illalla on edessä luonnollisesti karonkka, mutta sitä ennen alla vielä kultaisen pumpelin voittanut Eleanoora Rosenholm – Ambulanssikuskitar
Oulun musiikkivideofestivaalit alkavat viimeinkin olla loppusuoralla ja sen kyllä tuntee jo kehossaan. Kuten jo aiemmissa pikamerkinnöissä mainitsin, niin ensimmäinen OMVF-päivä meni normaalisti videoita katsellen, mutta jossain välissä olin päättänyt ilmottautua talkootyöläiseksi.
Ensimmäinen päivä sujui varsin rauhallisesti Torinrannassa lähinnä valmistellen tulevaa seuraavan päivän koitosta, mutta eilinen olikin jo varsin rankka päivä, alkuperäisen suunnitelman mukaan työpäivän keston piti olla 09:00 – 04:00, eli n. 19 tunnin vuoro olisi ollut tiedossa.
Paikalla talkoolaisista oli aamusta lähtien vain minä ja Katja, jonka kanssa jouduimme kahdestaan kantamaan niin trampoliineja, jääkaappeja, aitoja, paineaitoja sekä niiden pystyttämistä ja niin paljon muuta. Viimeinkin kuuden aikaan saapui lisää yksi talkoolainen, yhdeksän aikaan illalla seuraava ja noin klo 23 seuraava. Muutoin tämä ei olisi ollut ongelma, mutta koska kahdestaan olimme tehneet jo valtavasti työtä, niin alkoi tuntua varsin epäreilulta, että olisimme joutuneet myös alueen purkutöihin, joten viimein puolen yön aikaan oli aika sanoa herra isoherralle, että nyt ei enää jalat kanna ja kädet ovat maitohapoilla, että voimmeko lähteä pois – onneksi tämä sopi myös hänelle. Ja nyt kyllä tuntee raajoissa eilisen.
Tavallaan hauska tapaus sattui eilen paineaitojen pystyttämisen ohessa. Olimme pystyttämässä aitoja kun yhtäkkiä hieman aiemmin avuksi saapunut toiminnanjohtaja yhtäkkiä lopetti auttamisen ja siirtyi keskustelemaan muutaman ihmisen kanssa. Aikani katseltuani päätin siirtyä joukon luo kun yhtäkkiä eräs keskustelijoista ojentaa kätensä mielessään kättely. Aluksi en tajunnut homman nimeä, kunnes viimein hehkulamppu syttyi pääni päällä ja tajusin, että Anna Puuhan se siinä yrittää kätellä. Olin kuitenkin pystyttänyt em. paineautoja jo pitkään ilman käsineitä, joten kädet olivat uskomattoman likaiset ja ruosteiset, joten kädet pystyyn ja tokaisu, että oletkos nyt ihan varma asiasta. Ei enää ollutkaan, vaan pieni pakomatka ja kaukokättely.
Anna Puun roudauksen ja keikan jälkeen olikin vuorossa Ilmakitaransoiton MM-kisat ja varsin hyvä tunnelma tuntui porukalla olevan backstagella niin ennen kisaa kuin sen aikana ja myös sen jälkeen. Mestaruuden ratkeamisen jälkeen pikainen lavan siivous serpentiinistä sun muusta ja aika roudata DJBB ja viimeinkin oli kotiinlähdön aika.
Täysin varma en vielä ole, että tarvitaanko minua Pumpeligaalan viimeistelyssä, mutta jokseenkin veikkaan, että taidan jättää tämän kysymyksen leijumaan ilmaan ja hieman parannella jumiutuneita lihaksi. Huomenna on onneksi OMVF:n karonkka ja ilmaista viinaa.
