Eli perinteinen kevätflunssa iski jälleen, tällä kertaa rajuhkon päänsäryn ja yleisen heikotuksen muodossa. Tosin saattanee heikotus johtua myös ruokahaluttomuudesta, onha viimeisestä ruokailustakin kulunut jo yli kaksi vuorokautta.
Juuri loistava seuraus ahdistukselle.
Vuosi 2011 on ehtinyt jo pitkälle, mutta Appelsiini.org ei ole täyttynyt ei ole täyttynyt uusista merkinnöistä. Aina välillä vain tulee kausia, jolloin koko blogi eräällä tavalla unohtuu, eikä asioita koe kirjoittamisen arvoisiksi kuten ennen. Joten jälleen tähän väliin voisi tokaista: nyt otetaan itseä niskasta kiinni ja väännetään päivitysvipu kaakkoon.
Muutoin elämä on rullaillut normaalia tahtia. Viime vuoden loppu oli synkähkö ajanjakso elämässäni, mutta vuosi on sen sijaan alkanut paremmin, sillä työt jatkuvat ainakin ensi syksyyn asti ja luonnollisesti talouden turvaaminen kohentaa mielialaa. Kesäfestarit sen sijaan taitanevat jäädä juurikin edellä mainitusta syystä välistä.
Eilen oli aika saattaa lepoon noin kuukausi sitten kuollut mummoni ja itsekin olin tapahtumassa mukana ensimmäistä kertaa arkunkantajan roolissa. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka raskaalta kevyt ihminen tuntuukin viimeiselle matkalle saattaessa.
Jottei asioita täysin voi vielä taakseen jättää, niin ensi lauantaina olen kantamassa hautaan vaariani, joka kuoli noin viikko mummoni jälkeen 90-vuoden iässä. Tämä joulukuu ei todellakaan ole täynnä iloista joulon odotusta.
Pitkäänhän se oli odotettavissa, mutta kyllä itselleni läheisen isovanhemman eilinen kuolema vetää mielen matalaksi. Noin kuukauden takaiden sydäninfarktihan tätä enteili, mutta mielessään sitä aina toivoo, että kyllä siitä mummoni siitä vielä toipuu. Mutta näin ei käynyt tällä kertaa, mutta on liki 90 vuoden elinkaari silti kunnioitettava saavutus. Onnekseni ehdin muutama viikko sitten vielä käydä kotonani Nivalassa tervehtimässä isovanhempia ja tavallaan jo silloin aavisteli, että nämä ovat viimeiset jäähyväiset.
Jottei liian synkistelyksi menisi, niin kuuluu eloon jotain positiivistakin, sillä reilut parisen viikkoa sitten aloitin työskentelyn Oulun Taidemuseolla, lähinnä infotiskillä istuen ja yleismiehenä toimien. Eihän palkka kummoinen ole, mutta saa hieman rytmiä elämään pitkän työttömyyden jälkeen.
Koska olo ei juuri nyt kovinkaan juhlava ole, niin kädessä on loppuviikon mittainen F43.0 -paperi ja tarkoituksena on loppuviikosta suunnistaa jälleen kotikonnuille.
Ps. Liittyen edelliseen vierailuuni Nivalassa, niin käsivarsi kuumalla kiukaalla on tuskallinen kokemus.
Viikkokilpailu 26 palkinto : End Of An Era 3LP box, Once-kuvavinyyli, Wish I Had An Angel / Nemo kuvavinyyli, The Siren 10 tuuman mini-lp. Voittajat: Hannu L. – Oulu
Pientä voitonpoikasta saapui jälleen kotiin nettikisoista. Harmi vain, että loton jättipotti ei tälläkään kertaa osunut kohdalleni.
Reilun kuukauden uusi puhelin sitten kestikin, kunnes yks pudottaminen kovalle lattialle riitti, ironisena puolena se, että suojakuoret ovat postissa matkalle tännepäin. Kunhan korjausarvio toivon mukaan saapuu ensi viikolla, niin tietää tarkemmin kuinka vakuutusyhtiö suostuu korvaamaan. Aiemmin on hieman huonoja kokemuksia IF:n korvaushalukkuuesta, sillä entisen autoni käytyä tutustumassa ojarumpuun alkuperäinen korvauspäätös oli varsin mitätön vahinkoon nähden, mutta valitusrumban jälkeen summa onnekksi nousi.
Myöskin sairastelu senkun jatkuu, vaikka antibioottikuuri on jo ohi. Koko kuurin ajan minua vaivannut yleinen heikotus, kuumeilu, päänkipu ja huimaus ja vaikka kuuri on nyt jo ohi, niin oireet ovat jatkuneet, jonka johdosta päätin eilen käydä lääkärissä. Sepän terveysasemalta lähetteellä OYS:iin lisätutkimuksiin ja 7,5 tunnin lääkärinpäivän jälkeen lopputuloksena oli varsin mitäänsanomaton “katsotaan meneekö ohi, mutta jos jatkuu niin tule uudestaan tutkimuksiin”. Hoidoksi kipulääkettä.
Kuukausi siinä viereähti, mutta viimein se saapui käsiini: HTC -Desire -älypuhelin, juuri sopivasti entisen hajottua. Päivän käytön jälkeen en voi olla liikaa kehumatta puhelimen erinomaista toimivuutta ja nopeutta, unohtamatta tietenkään Android Marketia, josta löytyy niin maksullisia kuin ilmaisia ohjelmia pilvin pimein.
Ja jottei teknologiahöpinä katkeaisi pelkästään tähän, niin kesäkuun puolella satuin voittamaan Digikohinan kilpailusta Logitech S315i -matkakaiuttimet. Pääasiallisesti kaiuttimet ovat suunnattu iPhonelle/iPodille, mutta AUX-liitännän ansiosta myös muiden soittolähteiden liittäminen onnistuu laitteeseen.
Mutta ei kesä todellakaan ole pelkästään teknologiahöpinää. Sateisen alkukesän jälkeen helteet ovat jälleen palanneet ja kesätoimet ovat “käynnissä”, siispä hieman tiivistelmää:
Muilta osin kesää onkin kulutettu niin Ainolassa, Kiikelissä kuin Holliskassa. Myös lentokoneita on käyty bongailemassa ja kuvailemassa Oulunsalon lentäkentällä unohtamatta tietenkään seikkailua Haukiputaalla vanhassa hylätyssä tehtaassa, josta myös yllä oleva kuva on peräisin.
Eli kesä on sujunut siis kaikinpuolin hyvissä merkeissä, tosin tänään olisin toivonut saavani hieman erilaisen kirjeen, sillä OAMK:lta saapuivat pääsykokeiden tulokset, mutta itse en ollut hyväksyttyjen listalla. 9.6. Kävin siis pääsykokeissa kuvalliseen viestintään, mutta varasija oli parasta mihin tällä kertaa pystyin. Mutta toisaalta, aina voi elätellä toivoa noususta varasijalta sisäänpäässeiden listalle.
IOGraphica, jäljite hiiresi liikkeet. Yllä oleva kuva puolen tunnin aamusurffailusta.
Perinteiseen tapaan voin jälleen jatkaa tekstiä sanoilla “On jälleen kulunut pitkä edellisestä päivityksestä”, joten hieman tiivistelmässä voisinkin kertoa viime aikojen kuulumisia. Uusi asunto alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa jo kodilta ja sopivasti on kalusteetkin “päivittyneet”, mm. BenQ G2420HDB -monitorilla sekä uudella sängyllä lähes hajoamispisteessa olleen vanhan tilalle.
Kuten linkistä ilmenee, niin sänky tuli hankittua SuomiSoffasta enkä ainakaan tämän kokemuksen perusteella voi SuomiSoffaa suositella muille. Tein tilauksen sängystä ja maksu hoidettiin käteisellä (virhe), jonka jälkeen toimitusajaksi luvattiin 2-3 viikkoa. Sänkyä ei kuitenkaan kuulunut, maksullinen asiakaspalvelu toimi puhelimitse miten sattuu ja kunnes viimein lauantaina 24.4 saapui viesti, että sänky on noudettavissa – 5.5 viikkoa tilauksen jälkeen. Lauantaina oli suunnitelmissa kuitenkin muuta ohjelmaa, joten soitin vasta seuraavana maanantaina, että milloin voin noutaa sohvan heiltä vuokraamallaan pakettiautolla, jonka vuokran olin myös maksanut tilauksen yhteydessä, mutta vastaukseksi sain vain koruttomat lauseet, että pakettiauto on parhaillaan rikki ja toiminnassa vasta perjantaina, jolle sen myös varasin. Mutta kuten arvata saattaa, vappuaattona on vaikeaa saada ketään kuskiksi joten nouto siirtyi jälleen seuraavaan viikkoon, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Yhteensä meni siis lähes 6,5 viikkoa tilauksesta siihen, että tuote olisi ollut mahdollista noutaa.
Pitkästä aikaa pieni valokuvakärpänen on jälleen päässyt puremaan ja nyt on tullut parina iltana käytyä Sampon kanssa iltakävelyillä ulkoiluttamassa Canoneitamme. Ja kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, niin olisi todellakin pitänyt muistaa heti alkuun käyttää kaukolaukaisinta, eikä mennä ajatustyylillä “Ei tämä tästä mihinkään tärähdä”. Myös vakaampi alusta tripodille olisi ollut luksusta.
Mutta mikä parasta, tänään kilahti postiluukusta kolmen päivän lippu Provinssirockiin! Jokohan sitä saisi mennä pystyttämään telttansa Törnävälle.
Reilut 20 päivää on jo täällä uudessa asunnossa tullut vietettyä, joten on pikkuhiljaa aika kirjoittaa pienoinen tilannepäivitys.
Päätimme samaan aikaan muuttavan kaverini kanssa vuokrata puoliksi pakettiauton ja vuokrauksen teimmekin hyvissä ajoin, liki 3 viikkoa ennen aiottua muuttopäivää, mutta kuten tavallista, asiat eivät suju suunnitellusti, sillä paria päivää ennen muuttoa soitin vuokraajalle kysyäkseni tarkempia tietoja auton luovutusajankohdasta, jolloin puhelimesta kajahti lausahdus, jota ei mielellään kuule hetkeä ennen muuttoa: “Luulin ettet tarvitsekkaan autoa, joten sovin edellisen vuokraajan kanssa vuokra-ajan pidentämisestä”. Muutaman valikoidun lauseen jälkeen olikin aika ryhtyä kiivaasti etsimään uutta pakettiautoa ja onneksi moinen löytyikin suhkot vaivattomasti vaikka varoitusaika oli lyhyt ja kuunvaihde tunnetusti vilkasta muuttoaikaa, joten helpotus oli suuri.
Kuten jo aiemmin olen täälläkin sanonut, niin tämä uusi asunto on huomattavasti pienempi kuin entinen joten jo ennen muutoa kotiväkeni vieraili Oulussa peräkärryn kanssa jonka avulla osan ylimääräisistä tavaroista sain kaatopaikalle ja osa lähtikin kotipuoleeni Nivalaan, mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että eikö tavaraa olisi ollut runsaasti.
Helmikuun viimeisenä päivänä olikin sitten aika ryhtyä muuttamaan jolloin ensin hoidimme yhden kuormaa tavaraa hänen uuteen osoitteeseensa ja jonka jälkeen olikin aika ryhtyä muuttamaan minua. Vaikka aluksi aamulla säikähdin, että saanko sittenkään lähestulkoon ollenkaan muuttoapua niin kaikki kääntyi oikeinpäin ja muuttoapua riitti yllinkyllin ja kaikille muuttoon osallistuneille erittäin suuri kiitos.
Muuton jälkeinen alkukaaos oli luonnollisesti kauhea ja hetken jo pohin, että tuleeko tästä mitään, mutta kärsivällisyydellä ja pienellä sovittelulla tavarat alkoivat löytää paikkaansa ja itseasiassa asunto alkaakin näyttämään nykyisellään jo lähestulkoon itselleni sopivalta. Ja kuten kuvastakin näkyy, niin pienemmän takia tiettyjä kompromisseja on täytynyt ainakin näin alkuun tehdä, sillä entinen ylisuuri ATK-pöytäni ei sopinut mihinkään järkevään paikkaan, joten nettisurffailu sujukoon ainakin väliaikaisesti sohvalta käsin.
Näin kaikinpuolin elämä on silti jatkunut entisillä raiteillaan, juhlien sekä töitä ja opiskelupaikkoja etsien, onpa muutama uusi tuttavuuskin sattunut jo reitille.
Mutta tämän päivän luonnollinen kohokohta oli kolmen päivän lippujen tilaaminen Provinssirockiin, johan tätä on jälleen melkein vuosi jo odotettu.
