Appelsiini.org

Reilun kuukauden uusi puhelin sitten kestikin, kunnes yks pudottaminen kovalle lattialle riitti, ironisena puolena se, että suojakuoret ovat postissa matkalle tännepäin. Kunhan korjausarvio toivon mukaan saapuu ensi viikolla, niin tietää tarkemmin kuinka vakuutusyhtiö suostuu korvaamaan. Aiemmin on hieman huonoja kokemuksia IF:n korvaushalukkuuesta, sillä entisen autoni käytyä tutustumassa ojarumpuun alkuperäinen korvauspäätös oli varsin mitätön vahinkoon nähden, mutta valitusrumban jälkeen summa onnekksi nousi.

Myöskin sairastelu senkun jatkuu, vaikka antibioottikuuri on jo ohi. Koko kuurin ajan minua vaivannut yleinen heikotus, kuumeilu, päänkipu ja huimaus ja vaikka kuuri on nyt jo ohi, niin oireet ovat jatkuneet, jonka johdosta päätin eilen käydä lääkärissä. Sepän terveysasemalta lähetteellä OYS:iin lisätutkimuksiin ja 7,5 tunnin lääkärinpäivän jälkeen lopputuloksena oli varsin mitäänsanomaton “katsotaan meneekö ohi, mutta jos jatkuu niin tule uudestaan tutkimuksiin”. Hoidoksi kipulääkettä.

Kuukausi siinä viereähti, mutta viimein se saapui käsiini: HTC -Desire -älypuhelin, juuri sopivasti entisen hajottua. Päivän käytön jälkeen en voi olla liikaa kehumatta puhelimen erinomaista toimivuutta ja nopeutta, unohtamatta tietenkään Android Marketia, josta löytyy niin maksullisia kuin ilmaisia ohjelmia pilvin pimein.

Ja jottei teknologiahöpinä katkeaisi pelkästään tähän, niin kesäkuun puolella satuin voittamaan Digikohinan kilpailusta Logitech S315i -matkakaiuttimet. Pääasiallisesti kaiuttimet ovat suunnattu iPhonelle/iPodille, mutta AUX-liitännän ansiosta myös muiden soittolähteiden liittäminen onnistuu laitteeseen.

Mutta ei kesä todellakaan ole pelkästään teknologiahöpinää. Sateisen alkukesän jälkeen helteet ovat jälleen palanneet ja kesätoimet ovat “käynnissä”, siispä hieman tiivistelmää:

• Vaikkakin minulla oli jo lippu hallussani Provinssirockia varten, niin hieman ennen festareita päätin myydä lipun lähinnä kyytiongelmien takia. Luonnollisesti festareiden käymättä jättäminen harmitti, mutta kyllähän viikonloppu rattoisasti myös  Oulussa vierähti.
• Juhannuksen vietimme perinteiseen tapaan Tiinan mökillä, taitanee olla kolmas tai neljäs peräkkäinen juhannus jonka siellä vietämme isolla porukalla. Tämän vuoden “erikoisuutena” olivat kaksi espanjalaista vaihto-oppilasta mukana meiningissä.
• Viime viikonloppuna olikin vuorossa Jounin pottarit, jotka täytyy mainita kaikinpuolin onnistuneita ainakin omasta mielestäni. Mökin vuokrasimme hietasaaresta ja ohjelmassa oli suhkot urheilupainottaisia (!) aktiviteetteja ilman ahdistavaa polttarisankarin nolausta.

Muilta osin kesää onkin kulutettu niin Ainolassa, Kiikelissä kuin Holliskassa. Myös lentokoneita on käyty bongailemassa ja kuvailemassa Oulunsalon lentäkentällä unohtamatta tietenkään seikkailua Haukiputaalla vanhassa hylätyssä tehtaassa, josta myös yllä oleva kuva on peräisin.

Eli kesä on sujunut siis kaikinpuolin hyvissä merkeissä, tosin tänään olisin toivonut saavani hieman erilaisen kirjeen, sillä OAMK:lta saapuivat pääsykokeiden tulokset, mutta itse en ollut hyväksyttyjen listalla. 9.6. Kävin siis pääsykokeissa kuvalliseen viestintään, mutta varasija oli parasta mihin tällä kertaa pystyin. Mutta toisaalta, aina voi elätellä toivoa noususta varasijalta sisäänpäässeiden listalle.

IOGraphica, jäljite hiiresi liikkeet. Yllä oleva kuva puolen tunnin aamusurffailusta.

Perinteiseen tapaan voin jälleen jatkaa tekstiä sanoilla “On jälleen kulunut pitkä edellisestä päivityksestä”, joten hieman tiivistelmässä voisinkin kertoa viime aikojen kuulumisia. Uusi asunto alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa jo kodilta ja sopivasti on kalusteetkin “päivittyneet”, mm. BenQ G2420HDB -monitorilla sekä uudella sängyllä lähes hajoamispisteessa olleen vanhan tilalle.

Kuten linkistä ilmenee, niin sänky tuli hankittua SuomiSoffasta enkä ainakaan tämän kokemuksen perusteella voi SuomiSoffaa suositella muille. Tein tilauksen sängystä ja maksu hoidettiin käteisellä (virhe), jonka jälkeen toimitusajaksi luvattiin 2-3 viikkoa. Sänkyä ei kuitenkaan kuulunut, maksullinen asiakaspalvelu toimi puhelimitse miten sattuu ja kunnes viimein lauantaina 24.4 saapui viesti, että sänky on noudettavissa – 5.5 viikkoa tilauksen jälkeen. Lauantaina oli suunnitelmissa kuitenkin muuta ohjelmaa, joten soitin vasta seuraavana maanantaina, että milloin voin noutaa sohvan heiltä vuokraamallaan pakettiautolla, jonka vuokran olin myös maksanut tilauksen yhteydessä, mutta vastaukseksi sain vain koruttomat lauseet, että pakettiauto on parhaillaan rikki ja toiminnassa vasta perjantaina, jolle sen myös varasin. Mutta kuten arvata saattaa, vappuaattona on vaikeaa saada ketään kuskiksi joten nouto siirtyi jälleen seuraavaan viikkoon, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Yhteensä meni siis lähes 6,5 viikkoa tilauksesta siihen, että tuote olisi ollut mahdollista noutaa.

(Alkuperäinen, muista myös osa #2)

Pitkästä aikaa pieni valokuvakärpänen on jälleen päässyt puremaan ja nyt on tullut parina iltana käytyä Sampon kanssa iltakävelyillä ulkoiluttamassa Canoneitamme. Ja kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, niin olisi todellakin pitänyt muistaa heti alkuun käyttää kaukolaukaisinta, eikä mennä ajatustyylillä “Ei tämä tästä mihinkään tärähdä”. Myös vakaampi alusta tripodille olisi ollut luksusta.

Mutta mikä parasta, tänään kilahti postiluukusta kolmen päivän lippu Provinssirockiin! Jokohan sitä saisi mennä pystyttämään telttansa Törnävälle.

Reilut 20 päivää on jo täällä uudessa asunnossa tullut vietettyä, joten on pikkuhiljaa aika kirjoittaa pienoinen tilannepäivitys.

Päätimme samaan aikaan muuttavan kaverini kanssa vuokrata puoliksi pakettiauton ja vuokrauksen teimmekin hyvissä ajoin, liki 3 viikkoa ennen aiottua muuttopäivää, mutta kuten tavallista, asiat eivät suju suunnitellusti, sillä paria päivää ennen muuttoa soitin vuokraajalle kysyäkseni tarkempia tietoja auton luovutusajankohdasta, jolloin puhelimesta kajahti lausahdus, jota ei mielellään kuule hetkeä ennen muuttoa: “Luulin ettet tarvitsekkaan autoa, joten sovin edellisen vuokraajan kanssa vuokra-ajan pidentämisestä”.  Muutaman valikoidun lauseen jälkeen olikin aika ryhtyä kiivaasti etsimään uutta pakettiautoa ja onneksi moinen löytyikin suhkot vaivattomasti vaikka varoitusaika oli lyhyt ja kuunvaihde tunnetusti vilkasta muuttoaikaa, joten helpotus oli suuri.

Kuten jo aiemmin olen täälläkin sanonut, niin tämä uusi asunto on huomattavasti pienempi kuin entinen joten jo ennen muutoa kotiväkeni vieraili Oulussa peräkärryn kanssa jonka avulla osan ylimääräisistä tavaroista sain kaatopaikalle ja osa lähtikin kotipuoleeni Nivalaan, mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että eikö tavaraa olisi ollut runsaasti.

Helmikuun viimeisenä päivänä olikin sitten aika ryhtyä muuttamaan jolloin ensin hoidimme yhden kuormaa tavaraa hänen uuteen osoitteeseensa ja jonka jälkeen olikin aika ryhtyä muuttamaan minua. Vaikka aluksi aamulla säikähdin, että saanko sittenkään lähestulkoon ollenkaan muuttoapua niin kaikki kääntyi oikeinpäin ja muuttoapua riitti yllinkyllin ja kaikille muuttoon osallistuneille erittäin suuri kiitos.

Muuton jälkeinen alkukaaos oli luonnollisesti kauhea ja hetken jo pohin, että tuleeko tästä mitään, mutta kärsivällisyydellä ja pienellä sovittelulla tavarat alkoivat löytää paikkaansa ja itseasiassa asunto alkaakin näyttämään nykyisellään jo lähestulkoon itselleni sopivalta. Ja kuten kuvastakin näkyy, niin pienemmän takia tiettyjä kompromisseja on täytynyt ainakin näin alkuun tehdä, sillä entinen ylisuuri ATK-pöytäni ei sopinut mihinkään järkevään paikkaan, joten nettisurffailu sujukoon ainakin väliaikaisesti sohvalta käsin.

Näin kaikinpuolin elämä on silti jatkunut entisillä raiteillaan, juhlien sekä töitä ja opiskelupaikkoja etsien, onpa muutama uusi tuttavuuskin sattunut jo reitille.

Mutta tämän päivän luonnollinen kohokohta oli kolmen päivän lippujen tilaaminen Provinssirockiin, johan tätä on jälleen melkein vuosi jo odotettu.

Vuosi 2010 on lähtenyt jälleen mallikkaasti käyntiin ja muutoksia on jälleen edessä.

Vuosi vaihtui edellisvuoden tapaan juhlien sitä Jounin ja Pian luona ja muutaman päivän rauhoittumisen jälkeen luokseni saapuikin noin viikoksi vierailemaan nykyään Kuopiossa asuva entinen naapurini tyttöystävineen ja juhlintaa riitti, mutta kun arki jälleen saapui, niin saapui myös stressi uuden asunnon hankkimisesta, sillä kuten sanottua, tämän asunnon tulee olla tyhjä 31.3.2010 mennessä.

Jostain syystä henkilökohtaisesti tykkään enemmälti asua yhtiöiden vuokra-asunnoissa, kuin yksityisillä – kenties sen takia, että jos vuokra sattuu myöhästymään päivän tai pari, niin asiaa ei koeta henkilökohtaisesti, joten hakemukset Oulun Sivakalle, VVO:lle sekä Vuokraovi.com:n satunnaista selailua, kunnes VVO:lta ilmoitettiin vapaasti kaksiosta Länsi-Tuirasta. Loppujen lopuksi ko. asunto oli liian kallis ja entisten asukkaiden jäljiltä ei ehkä missään parhaassa kunnossa, joten koin parhaimmaksi sivuuttaa ko. asunnon ja jatkaa etsimistä.

Toissapäivänä asunnonetsintä liikahti jälleen eteenpäin, kun kaverini ilmoitti, että hänen entiseen asuntoonsa olisi mahdollista muuttaa ja luonnollisesti tästä seurasi itselleni innostus keskusta-asumiseen, sillä ko. asunto sijaitsee lähes ydinkeskustassa, miinuksena tosin parvekkeen uupuminen.

Mutta kuten tavallista, asiat tapahtuvat aina yhtä aikaa ja eilen sain puhelun Sivakalta, että Myllytullista olisi tarjolla hieman suurempi asunto parvekkeella, joten pieni vierailukierros asuntoon ja tänään varasin lopullisesti kyseisen asunnon.

Nyt on siis enää reilu kuukausi muuttoon ja täytyy myöntää, että jään kaipaamaan tätä asuntoa, sillä muutto 20 neliötä pienempää asuntoon vaatii varmasti totuttelemista, mutta pakkohan se on myöntää, että tämä asunto oli pitkään jo liiankin halpa ja hyvä ollakseen totta :) Liki 4,5 vuotta ehdin tässä asua, joten nähtäväksi jaa kuinka kauan seuraavassa viihdyn, sillä en ole erityisemmin muuttojen ystävä.

Appelsiini.org on jälleen palannut linjoille tietoturvaongelmien jälkeen, toivottavasti tällä kertaa järjestelmä toimii toivotulla tavalla.

Kesäihminen kun olen, niin joulukuu on sujunut suhkot pitkäveteisesti odottaen ensi kesää, mutta mukaan on mahtunut niin isäni 60-vuotiasjuhlat, Jukan ja Saanan muuttoapuna oleminen Imatralle, useammat pikkujoulut sekä kavereiden tuparit.

Tämän jouluaaton vietin poikkeuksellisesti omissa oloissani täällä Oulussa, sillä miellän lähinnä ahdistavaksi “pakollisen” yhdessäolon perheen kanssa sekä holtittoman rahantuhlauksen. Varsin tylsää ja ahdistavaa oli, mutta niin se olisi ollut myös kotonani Nivalassa, tosin sillä erotuksella, että nyt olisi suuri hinku päästä takaisin tänne Ouluun.

Nyt kun blogi on jälleen linjoilla, niin kirjoitustahti kiivastukoon jälleen vielä ennen vuodenvaihdetta :)

Tänään oli ilmestynyt parkkipaikalle työmaakoppeja, joten remontti senkun vain lähestyy. Periaatteessa talon perusparannus on varsin hieno asia, mutta edessä on 2 kuukauden pakkomuutto ja ihan kuin sekään ei olisi tarpeeksi, niin vuokraa korotetaan vähintään 2€ per m², joka tarkoittaa omassa tapauksessani tarkoittaa 125 euron kuukausittaista hinnankorotusta vuokraan.

Eli uuden kämpän etsintään pitäisi pikkuhiljaa panostaa.

Joskus on vain mahdottoman vaikeaa saada mitään aikaiseksi, tässä tapauksessa reissut kotikuntaani Nivalaan. Aiempina vuosina olen vieraillut kotona jopa parin viikon välein, mutta tänä vuonna olin käynyt vain heinäkuussa Jukan ja Ritun häissä, joten päätin, että on viimeinkin korkea aika viimeinkin käydä kotipuolessa tervehtimässä vanhuksia.

Pitkällisten pohdintojen jälkeen päätin  asettaa lähtöpäiväksi viime torstain ja hieman viiden jälkeen Ylivieskaan saapuvan junan. Mutta yllätys yllätys, päätimme Hennan kanssa vielä keskiviikkona käydä kuuluisilla muutamilla Snuukkerissa, mutta yllätys ei liene suuri, että juhlinta jatkui vielä pitkälle seuraavaan iltapäivään, kunnes uni valtaa silmäkulmat.

Kello 17:09 heräänkin puhelinsoittoon, kun isäni soittaa Ylivieskan juna-asemalta, että juna saapui, mutta minua ei näy. Ankaran kiroilun jälkeen vaatteet kasaan ja suunta kohti rautatieasemaa, jotta kerkeän iltajunaan, johon tällä kertaa ostin koko matkan pituisen lipun, eli Nivalaan asti. Jostain käsittämättömästä syystä silti juna päättyi viipyä Oulaisten asemalla pienen ikuisuuden, jolloin saapuessamme Ylivieskan asemalle, oli jatkoyhteysjuna jo lähtenyt. Soittaessani isääni hakemaan minut asemalta päivän kruunasi tieto siitä, että perheemme auto on parhaillaan huollossa. Onneksi asiat silti järjestyivät laina-auton turvin ja pääsin Nivalaan.

Vierailu Nivalassa sujui perinteiseen tapaan käyden isovanhempiani morjestamassa ja kavereiden kanssa, no, juoden ja takaisin Ouluun pääsinkin jo sunnuntaina serkkuni kyydillä. Summa Summarum, kotikunnassa on aina välillä mukava käydä, kunhan ei liian usein.

Tarkoituksenani oli jo eilen alkaa kirjoittamaan pientä selontekoa matkastani ja ryhdyin kirjautumaan WordPressin hallintapaneelin, mutta kas kummaa, ruudulla tuijottikin varsin mukava yllätys, joka selvinneekin ylempänä olevasta kuvasta.

Appelsiini.org:n, Verkkokaupat.org ja parin muun projektin etusivu oli korvattu kyseisen hakkeriryhmän “mainokselta” ja palvelimelta oli poistettu kaikki materiaali, mutta onneksi MySQL-tietokannassa sijaitseva materiaali oli pysynyt koskemattomana. Vaikka olen lukenut sekä palvelimen että itse sovellusten jättämiä logeja, niin ainakaan vielä minulle ei ole selvinnyt se, että minkä reiän kautta nämä pienet sankarit olivat päässeet sisälle. Onneksi palveluntarjoajan varmuuskopiointiohjelmisto toimi vallan mainiosti ja sain palautettua ainakin lähes kaikki tiedostot takaisin.

Viime perjantaina suuntasin siskoni kanssa Madetojan salille tarkastamaan Ismo Leikolan ja Pekka Jalavan stadnup-esityksen Kadonneen naurun metsästys ja täytyy myöntää, että oli lippu hintansa arvoinen. Johtuneeko perjantain prestoista vaiko hyvästä esityksestä, mutta nauruhermot olivat herkällä – joiltakin se vain moinen standup sujuu ja joiltakin ei.

Muutamaa viikkoa aiemmin kävin katsomassa myös Ookko nää nauranu -standupin, mutta esityksiä on vaikia verrata keskenään, sillä nyt parin tunnin shown aikana huomio keskittyi vain kahteen esiintyjään, kun taas Ookko nää nauranut -standupissa esiintyjiä oli neljä ja heidän tyylinsä vaihteli suuresti keskenään. Mutta kumpaakin esitystä voin suositella täydellä sydämellä.

Kadonneen naurun jälkeen olikin jälleen aika suunnata Jaakkotiinalaan juhlimaan perjantaita preston parissa ja kuin huomaamatta olikin jo lauantai.

Olin jo aiemmin luvannut hoitaa Hennan kanit hänen Englannin matkansa ajan, joten alkuillasta ohjelmassa olikin kanien ruokkiminen, jonka jälkeen suunnaksi Caritan kämppä ja juhlintaa siellä, josta illan päälle suunnaksi PSK Kaupunni.

Jossain vaiheessa kotimatkaa olin ilmeisesti onnistunut kaatumaan pyörälläni tai jotain vastaavaa, sillä jalkahan oli verissä ja suoraan silmiin tuijotti suhkot syvä hyvä. Tosimieshän ei lääkäriin mene pienten asioiden takia, joten annoin asian olla.

Viikon alkupuoli kuluikin käymällä ruokkimassa kaneja ja kiroillen jatkuvasti kipeytyvää jalkaa, joten viimein tänään olikin aika ottaa suunnaksi terveysasema ja käydä näyttämässä haavaa. No, vastoin ennakko-odotuksia kuulinkin, että olisihan haava ollut parempi tikata samantien useammalla tikillä, mutta nyt oli jo liian myöhäistä moiseen hommaan, joten ainoaksi hoitokeinoksi jäikin haavan puhdistus ja suojaaminen ja kuten näkyy hetki sitten otetussa kuvassa, niin kyllähän mokoma vieläkin verta vuotaa. Eli särkylääkettä naamariin ja kiroillen kohti uusia seikkailuja.

“Ohhoh, onpas syvä, mutta sileäreunainen haava” – Hoitaja TK:ssa