Appelsiini.org

Ota viesti vastaan,
Jo kaukomaa kutsuu.
Me laivaan noustaan,
Ja huolet karkoittuu.
Sä tiedät silloin,
On aika matkailun.
Seikkailuun!

Karkkiautomaatti – Seikkailuun

Hevossaaren nuotiopaikkaa Teron kuvaamana

Vaikka kesä alkaakin kohta olla jo ohi, niin seikkailut eivät ainakaan vielä ota loppuakseen.

Viikko alkoin normaaliin tapaan Kiikelissä istuskellen ja nauttien seurasta, mutta seikkailut alkoivat jälleen tiistaina, kun suuntasin tapamaan muutamia tuttuja Teatterin luo. Hetken istuskelun jälkeen saimme, tai paremminkin Mikko sai idean, että meidän täytyy lähteä seikkailemaan jonnekkin. Ideoita heitettiin ilmaan matkasta Tampereelle ja ties mihin muuhun, mutta lopulta päädyimme tuttuun ja turvalliseen ideaan matkata Raaheen.

Suunta siis kohti bussiasemaa ja keula kohti Raahea, jossa tapasimme aluksi Mikon tutun Tuomon, jonka luona alkoikin illanistunta niissä normaaleissa merkeissä käyden välistä Manussa luikauttamassa karaokea muiden ihmisten kauhuksi.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän olisi ollut tarkoitus tulla seuraavana päivänä jo takaisin, mutta makoisten loipparien ohessa päädyimme lopputulokseen jatkaa vielä seuraava samalla linjalla päästen takaisin Ouluun vasta torstaina, jossa ilta jatkui Kiikelissä.

Perjantaina olikin viikon pääsuunnitelman toteuttamisen aika, eli kumiveneillä lähtö terminaalin kautta valloittamaan Hevossaarta. Paikka on siis asumaton saari, mutta ilmeisesti vieresen tehtaan työntekijät olivat pystyttäneet paikalle lähes kaiken tarvittan grillausmahdollisuudesta aina minigolf-radan kautta telttasaunaan.

Ilta kuluikin jälleen rattoisissa merkeissä kunnes kylmä alkoi ylivaltaa itsestäni, joten suunnistimme Niinan, Nooran ja Heidin kanssa Heinäkenkään laulamaan karaokea kopaten matkalla mukaan myös Paavot, jonka kanssa suunnistinkin valomerkin tultua vielä Tuiran Park 57:aan muutamalle.

Lauantai alkoikin hieman väsyneissä merkeissä ja tietyssä vitutuksessa siitä, että olisi pääsemässä illan Tehosekoittimen keikalle Raksilaan. Viimeinkin kuitenkin sain itseni ylös ja Paavon kämpän kautta olikin aika suunnistaa jälleen Hevossaareen, jossa olikin jo juomingit käynnissä.

Illan saatossa sainkin puhelun Niinalta Tehosoittimen keikalta ja olisihan tuo ollut mahtavaa olla itsekkin katsomassa ja lauleskelemassa Asfaltti polttaa, mutta todellisuus iski silti päin naamaa ja “jouduin” vain valloittamaan saarta. Kylmän noustessa suunnistimmekin Jaakon kanssa Peten ja Merjan kämpän kautta takaisin Tuiraan ottamaan arki vastaan :I

Typerät pimeähköt parkkihallit. Typerät väärin parkkeerat autot. Typerät 30cm korkeat betonikorot, joita ei huomaa pakittaessa. Perkele.

Kiitos, helpotti purkaus.

Jo viikon se on tehnyt tuloaan ja josko se nyt viimeinkin iskisi – kevätflunssa. Nenä vuotaa ja muutenkin yleinen heikotus. Kyllähän tämän muuten kestäisi, mutta tapana on ollut, että korvatulehdus seuraa mukana, eikä se ole ollenkaan mukavaa. No, toivotavaan parasta ja elellään terveellisesti.

Myös viime viikonloppu vierähti jälleen Nivalassa ja pakko se on jälleen todeta, että viikonloppu on aivan liian lyhyt aika, kun pitäisi olla noin miljoonassa paikassa samaan aikaan. Ongelmaahan ei olisi, jos oma autoni toimisi ja pystyisin kulkemaan miten tahtoisin, mutta rahaongelmat pakottivat minut ottamaan rakkaan menopelini pois kilvistä. Kun en tätänykyä pysty maksamaan edes laskuja ajoissa, niin olisi auton korjaaminen, katsastaminen ja vakuutusmaksun maksaminen käynyt ylivoimaiseksi.

Ja senpä takia, myynnissä olisi autoni poppivehkeet. Lisätietoa WT:n sivuilta. Lähes kaikki tuotteet on ostettu Saksasta vuonna 2003, joten takuita ei ole enään voimassa

Ja taas tuttavapiirissäni sattuu ja tapahtuu.

Huolesttuvaa, sillä jälleen on viikko vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Minun tulisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja panostaa myös tämän päiväkirjan ylläpitoon.

Kuten arvelinkin, niin perjantaina suunnistin käymään kotiseudullani Nivalassa. Viikonloppu vierähti perinteiseen tapaan kavereiden kanssa ja aivan viikonloppu vierähtikin aivan liian nopeasti ja oli jälleen aika ottaa suunnaksi Oulu.

Maanantai jatkuivat jälleen työt, mutta hieman kesäisemmissä tunnelmissa, sillä kävimme tutustumassa Ylen Oulun toimitukseen, jonka jälkeen kävimme tutustumassa Oulun kaupunginteatterin kulissien takaiseen toimintaan. Ja näin stressaava työpäivä oli jälleen ohi. Käykö kateeksi.

Tiistai oli ilmoiltaan aivan mahtava ja mikä olisikaan ollut parempi tapa viettää sitä, kuin futiksen ja frisbiinheittelyn parissa vietetyt tunnit. Hauskaa, mutta hikistä hommaa.

Eilen minulla alkoi 2,5 viikon mittainen työharjoittelu eräässä Oululaisessa mainostoimistossa. Työnkuvaani kuuluu valokuvaus ympäri Oulua sekä erinäisten PHP-ohjelmistojen vääntäminen yrityksen asiakkaalle. Työajat ovat varsin joustavat, joten mitään valittamista ei ole, eli kesä on alkanut kaikinpuolin hyvin.

Tosin heristän sormeani Opel Vectra AGL-XXX:n kuskille. Opettele liikennesäännöt. Kolari oli todella lähellä, kiitos sinun. Alla hieman kuvaa tapahtumasta.

Eli minä olen sininen autoilija ja AGL:n kuski tuo keltainen. Olen ryhmittynyt suoraan ajavien kaistalle ja hän on kääntymässä oikealle. Liikennevalojen vaihtuessa lähden liikkeelle ja kaarran hieman oikealle, koska risteys ei ole kohtisuoraan minusta. Luonnollisesti oletan, että AGL:n kuski kääntyy vasemmalle, kuten oli ryhmittynyt. Mutta kaikkea muuta. Hän päättää ajaa suoraan ja joudun lähestulkaan väistämään häntä liikennejakajaan. Kirottua!

Täällä Nivalassa olen tottunut siihen, että paikalliset lainvalvojat eivät puutu pikkurikkeisiin, mutta toisin on edes hieman isommissa paikoissa, kuten naapurikunnassa Ylivieskassa.

Illanpäälle päädyin kuskiksi muutamalle kaverille ja suuntasimme juuri em. Ylivieskaa kohti. Jonkin aikaa ajeltuamme Suomen valtion tarjoama valoshow kehotti meitä pysähtymään, jonka myös teimmekin. Syynä tähän oli se, että olin unohtanut laittaa valot päälle (eihän sitä keskustassa aina muista), mutta onneksi pääsin tälläkin kertaa kirjallisella huomautuksella.

Onneksi myös Google AdSense muisti minua pienoisella avustuksella, joten kyllä se elämä välillä loistaakin. Ja mikä parasta, myös puolustusvoimat muistivat minua juuri ennen joulua saapuneella kirjeellään:

Palveluskelpoisuutenne on jätetty ratkaisematta LTO:n kohdan S63 nojalla, ja teidän on saavuttava uudelleen tarkastettavaksi 12.12.2005 jälkitarkastukseen.

Hjyva, hjyva. Kunpa vielä onnistuisin hankkimaan sen asunnon Oulusta, niin kaikki olisi täydellisesti.

Tämä päivä alkoi varsin mukavalla tavalla, kun posti toi viimein uudistetun vakuutuspäätöksen koskien Maantiekiitäjän ulosajoa viime lokakuussa. Ja varsin mukavan joululahjan sainkin, kun uusi päätös on arvoltaan 550 euroa (varsin mukavasti, kun kyseessä on lähes 15 vuotta vanha auto, eikä muutenkaan enään ole missään mainittavan hyvässä kunnossa)

Tänään minun, Miikan ja Annen oli tarkoitus suunnata Ouluun katsomaan The 69 Eyes:n keikka Club 45:en, mutta pitihän tämä arvata: matkasta ei tule mitään.

Ja jälleen kerran syy oli se perinteinen, eli vika piilee autossa. Tai tarkemmin ottaen yönaikana tyhjentyneessä eturenkaassa, jossa pienen tutkiskelun jälkeen näytti olevan viilto. Perkele, juurihan minä viime talvena nuo kumit ostin peltilehmääni.

Viimeinkin saapui vakuutusyhtiön päätös parisen viikkoa sitten tapahtuneesta ulosajosta. Päätös: korvataan uusi etupuskuri, eli n. 400 euroa.

Mutta mutta.. Minultahan meni etupuskurin lisäksi takapuskuri, ilmeisesti termostaatti, sillä moottorituuletin ei toimi ja sisätilalämmitin reistailee, peruutuspeili lähti irti, taustapeilit naarmuutuivat ikävästi, iskarit menivat takaa ja sähköjärjestelmässsä on jotain pahasti vialla, sillä akunvalo palaa jatkuvasti (lataa kyllä, mutta penkinlämmittimet, kierrosluku/bensa/lämpömittarit eivät toimi jne).

Tästä tulee vielä sota.

Ps. Ei ole mukavaa, kun bensa loppuu yhden aikaan yöllä yli 15 kilometrin päässä lähimmältä tankilta. Ei tosiaankaan.

Otsikko sen jo sanoo, ojassa on mukava olla. Päivä vierähti siinä kahdestatoista lähtien heidin kanssa, mutta ilta päättyi ojaan.

Auto lähti käsistä ja päätyi keula edellä ojaan. Soitto Antille ja Nikolle, jotka saapuvatkin paikalle varsin nopeasti. Nikon nelivedolla auto saatiin ojasta pois, mutta kiitos nopean järjenjuoksun, auto olikin nopeasti perä edellä toisessa ojassa.

Kiitos siitä, että 20 metrin päässä asui toinen Antti, jonka traktorilla saimme auton vedettyä pois ojasta. Kiitos, kiitos.

No, huomenna pitäisi tällä raadolla lähteä Heidin kanssa Ouluun