Appelsiini.org

Niinhän sitä sanotaan, että vanhuus ei tule yksin – tämän sain huomata myös omassa perhepiirissäni.

Nyt jo päälle 60-vuotias isäni kaatui lenkkipolulla vuoden alkupuolella ja kun luut eivät ole enää mitä ne aikanaan olivat, niin hänen kätensä murtui kahdeksan ruuvin arvoisesti. Onneksi hoitaja löytyi omasta äidistäni, mutta vain hetkeksi.

Äitini on kärsinyt vatsakivuista viime kesästä lähtien ja vain kolmisen viikkoa sitten hänen haiman/vatsalaukun ympäristöstä löytyikin kasvain joka leikattiin viikko sitten 9,5 tunnin operaatiossa pois. Onneksi etäpesäkkeitä ei löytynyt ja muutoinkin leikkaus sujui ilman ongelmia, vaikka varsin massiivinen operaatio olikin.

Äidilläni on edessä vielä toinen viikko OYS:ssä palautuessa ja pitkä sairasloma, joten kotipuolessa Nivalassa onkin nyt kaksi vaivaista. Ei vanhuus tosiaan siis yksin tule :)

Vaikkakin nämä ovat ikävämpiä tapahtumia, niin kummankin toipuminen on hyvässä vauhdissa ja ainakin itselläni kevät on alkanut vaikuttaan mieleen jo vahvasti ja kaikinpuolin yleisfiilis on mitä erinomaisin.

Ainon eilen avattu sarjakuva/kuvitusblogi löytyy osoitteesta http://volinde.appelsiini.org

Työsopimus tosiaan päättyi 31.12.2011 ja luonnollisesti tuoretyötön hallitsee fiksun rahankäytön, joten olohuoneen täytteeksi saapui Samsungin 46″ 3D-(LED-)TV sekä Xbox 360S.

Kieltämättä nyt on mukavampaa viettää talven kylmät illat kotona. Seuraava hankinta lieneekin uusi objektiivi kameraan, koska edellinen on päättänyt irtisanoa yhteistyösopimuksensa eikä kittilinsseille arvostusta heru.

Mitä sitä turhia odottelemaan, kun oikealta tuntuu.

Tapahtuipa sitten maanantaina jotain, mitä ei ole minulle koskaan ennen käynyt. Olimme ottaneet kolme tuoppia olutta, kun yhtäkkiä silmäkulmissa alkaa näkyä erivärisiä palloja ja neliöitä täyttäen hetkessä koko näkökentän. Seuraava asia, jonka suunnilleen tajuan on se, että luulen olevani kotonani sängyssä ja Ainon yrittävän herättävän minua – tosiasiassa olimme kaverinimme keittiössä, minä itse tuolilta maahan tippuneena omissa oksennuksissani muiden yrittäessä laittaa minua kylkiasentoon.

Seuraavat muistikuvat ovatkin varsin hataria, mutta tie vei OYS:iin paikkaamaan silmäkulmaa jonka kaatuminen ja silmälasien hajoaminen olivat aiheuttaneet. Ja jottei näin helpolla päästäisi, niin olin kuuleman mukaan saanut kouristuksia sun muita, joten yön ohjelmassa oli pään kuvausta ja hengailua tipan varassa. Kolmen kuukauden ajokieltohan tällaisesta epileptisen tyylisestä kohtauksesta seurasi ja jännityksellä odottaen mitä tulevat tutkimukset tuovat tullessaan.

Jälleen sitä kaikkea pitää sattua, mutta loppuun täytyy kehua vakuutusyhtiötäni IF:ä, jolta sain kotivakuutuksen kautta samantien korvauspäätöksen silmälaseista ja myönnettäköön, korvaussumma oli huomattavasti enemmän kuin olisin odottanut :)

Sitä aina sanotaan, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, niin sitä nopeammin aika kuluu. Ja tämä kesä on todellakin mennyt hetkessä ohi.

Kesä on ollut lähinnä työntekoa ja puistoilua, festarit ja mökkeilyt jäivät tältä kesältä kokematta, mutta asian korvasi uusi ihana ihmissuhde <3

Loppupäätelmänä voidaankin sanoa, että ei minulla juurikaan muuta asiaa tällä(kään) kertaa ollut kuin se, että elossa ollaan ja voidaan hyvin.

Jo vuonna 2003 se oli tarkoitus tehdä, mutta aina oli muita “kiireitä”, eli viimein tänään oli aika suunnistaa poistatuttamaan viisaudenhammas suusta.

Suunnattomastihan ko. operaatio jännitti alkuunsa, mutta jo 20 minuutissa leikkaus oli ohi ja itse olin yhtä hammasta köyhempi. Luonnollisesti ennen operaatiota tuli selailtua nettiä operaation jälkivaikutuksista ja paljon oli puhetta jälkikivuista. Tiedä sitten, onko pahin vielä edessä vai missä vika, mutta itselläni ei juuri mitään kipuja ole ollut havaittavissa. Pientä verenvuotoa suussa, mutta sekin korjaantuu tuppoa suussa pitämällä.

En silti samantien haluaisi uudestaan näihin operaatioihin. Ja sitten muihin viime aikoijen tapahtumiin.

Poika tuli kotiin

Keskiviikkona Poika pyörähti Oulussa ja luonnollisesti tapahtumaa piti mennä seuraamaan arviolta 30 000 muun kanssa.

Bakkanaalit

Perinteiseen tapaan avasimme viime lauantaina “virallisesti” kesäkauden Tukkisaaren nuotiopaikalla. Väkeä riitti, uskaliaat arviot siinä 60-80 ihmistä.

Ja vaikka nyt päällä onkin sairasloma, niin lienee aika palailla Photoshopiin pariin työstämään töihin liittyvää mainosmateriaa.

Kahden ja puolen tunnin jonotuksen jälkeen täytyy todeta, että seuraavalla kerralla on käytettävä sähköistä ajanvarausta.

Ja jottei 2,5 tuntia ilman tekemistä olisi jo muutoinkin tuskaisaa, niin asiaa ei auttanut yöllä saamani, elämäni toinen lihaskramppi ei ainakaan päivää piristänyt. Niin tuskaiseksi en suonenvetoja muistanutkaan ja eipä loppuyönä enää tullutkaan nukuttua – eikä kipu ole vieläkään helpottanut. Tosin kotilääkärin johtopäätöksellä asia lienee yhteydessä aiempien viikkojen sairasteluun.

Juurikin kun luuli, että alkavat jo lääkkeet tehoamaan, niin uudet vaivat iskevät vaivaamaan eloa.

Sunnuntai alkoi suhkot kovalla vatsakivulla ja heikotuksella, mutta toisaalta niinhän moni muukin sunnuntai – takana kun oli perjantain keikka-ilta Nukessa ja lauantain Ykän Pubissa, mutta jo maanantaina tilanne muuttui suorastaan sietämättömäksi ja tiistaina olikin pakko suunnistaa tuttuun ja turvalliseen paikkaan, eli Sepän terveysasemalle. Koskaan aiemmin en ole muista kipua vatsassani kokenut ja oireiden perusteella luulin jo umpilisäkkeen olevan räjähtämäisillään.

Terveyasemalla alkoivatkin uudet kokemukset, kun käteen iskettiin kanyyli ja tipan kautta valumaan niin suoloja, kipulääkettä kuin pahoinvointilääkettä, jota seurasikin jälleen uusi kokemus; kyyditys ambulanssilla OYS:iin lisätutkimuksiin.

Vaikka julkista terveydenhuoltoa yleensä haukutaankin, niin tällä kertaa on pakkoa kehua ainakin sen verran, että nyt tutkittiin lähes kaikkea. Luonnollisestikkaan piikkikammoiselle tämä ei ollut mukava kokemus useiden piikitysten muodossa, mutta toisaalta piikitystä auttoi kestämään se fakta, että pakkohan asiat on selvittää.

Epäilyjä oli aina umpilisäkkeen tulehtumisesta myyräkuumeen kautta sukupuolitauteihin jatkuen suolistotautuien kautta aina syöpäepäilyyn, mutta varsinaisesti mitään ei kuitenkaan selvinnyt. Pitkän päivän päätteeksi lääkäri olisi halunnut ottaa minut vielä yöksi tarkkailuun, mutta kukapa sitä sairaalassa viihtyisi, joten kipulääkeresepti taskussa suunnistin kotiin.

Kipuja ja pahoinvointia on toki vielä jonkin verran, mutta parempaan suuntaan tässä ollaan kaikinpuolin menossa. Toisaalta eniten kiinnostaisi tietää mikä minua todellisuudessa vaivasi, vai oliko tämä vai jonkinlainen lyhytaikainen “häiriö”. Kenties maanantaina tietää taas lisää veriviljelyiden valmistuttua. Toivon mukaan mistään vakavammasta ei ole kyse.