OMVF on nyt jo siis virallisesti ohi ja täytyy sanoa, että ainakin itselläni oli varsin hauska, mutta suhkot rankka viikonloppu ko. tapahtuman parissa ja kaiken kruunasi karonkka Myllyojan asukastuvalla kera ilmaisten juomien, puusaunan sekä aivan mahtavan kuumavesipaljun, johon olen rakastunut sydämeni pohjasta.
Sitähän sanotaan, että lähes aina kannattaa ottaa vastaan tarjottu työ, sillä se voi poikia uusia työtilaisuuksia ja niin ilmeisesti on käymässä myös nyt, sillä OMVF:n jälkimainingeissa minua pyydettiin mukaan roudaamaan huomenna Agentsia Ouluhallille. Rahapula on akuutti, joten hyvin kelpaa myös tällaiset työt. Sinänsä vaan harmi, että ko. homman takia jää välistä Minnan tälle illalle suunnitellut läksijäiset sekä viikonlopun mökkireissu.
Toisin kuin aiemmassa merkinnässä arvelin, niin illan mittaan päädyin kuitenkin Kiikelin kautta Teatrialle hoitamaan vielä viimeiset roudaukset pois alta, eli edessä oli Pumpeligaalan hautaaminen naftaliiniin jälleen vuodeksi.
Hommaa ei kuitenkaan enää ollut kovinkaan paljoa, joten kotia pääsi jo ennen kahta, mutta on mainita, että jokainen talkoopäivä olisi voinut alkaa kuten tämä päivä: ei työntekoa samantien, vaan skumppalasi käteen ja maljankohotus. Päkkäriltä tuli bongattua myös Fredi, Irina Björklund sekä illan juontajana toiminut, Hauskimpien kotivideoiden juontaja Sampo Marjomaa.
Illalla on edessä luonnollisesti karonkka, mutta sitä ennen alla vielä kultaisen pumpelin voittanut Eleanoora Rosenholm – Ambulanssikuskitar
Oulun musiikkivideofestivaalit alkavat viimeinkin olla loppusuoralla ja sen kyllä tuntee jo kehossaan. Kuten jo aiemmissa pikamerkinnöissä mainitsin, niin ensimmäinen OMVF-päivä meni normaalisti videoita katsellen, mutta jossain välissä olin päättänyt ilmottautua talkootyöläiseksi.
Ensimmäinen päivä sujui varsin rauhallisesti Torinrannassa lähinnä valmistellen tulevaa seuraavan päivän koitosta, mutta eilinen olikin jo varsin rankka päivä, alkuperäisen suunnitelman mukaan työpäivän keston piti olla 09:00 – 04:00, eli n. 19 tunnin vuoro olisi ollut tiedossa.
Paikalla talkoolaisista oli aamusta lähtien vain minä ja Katja, jonka kanssa jouduimme kahdestaan kantamaan niin trampoliineja, jääkaappeja, aitoja, paineaitoja sekä niiden pystyttämistä ja niin paljon muuta. Viimeinkin kuuden aikaan saapui lisää yksi talkoolainen, yhdeksän aikaan illalla seuraava ja noin klo 23 seuraava. Muutoin tämä ei olisi ollut ongelma, mutta koska kahdestaan olimme tehneet jo valtavasti työtä, niin alkoi tuntua varsin epäreilulta, että olisimme joutuneet myös alueen purkutöihin, joten viimein puolen yön aikaan oli aika sanoa herra isoherralle, että nyt ei enää jalat kanna ja kädet ovat maitohapoilla, että voimmeko lähteä pois – onneksi tämä sopi myös hänelle. Ja nyt kyllä tuntee raajoissa eilisen.
Tavallaan hauska tapaus sattui eilen paineaitojen pystyttämisen ohessa. Olimme pystyttämässä aitoja kun yhtäkkiä hieman aiemmin avuksi saapunut toiminnanjohtaja yhtäkkiä lopetti auttamisen ja siirtyi keskustelemaan muutaman ihmisen kanssa. Aikani katseltuani päätin siirtyä joukon luo kun yhtäkkiä eräs keskustelijoista ojentaa kätensä mielessään kättely. Aluksi en tajunnut homman nimeä, kunnes viimein hehkulamppu syttyi pääni päällä ja tajusin, että Anna Puuhan se siinä yrittää kätellä. Olin kuitenkin pystyttänyt em. paineautoja jo pitkään ilman käsineitä, joten kädet olivat uskomattoman likaiset ja ruosteiset, joten kädet pystyyn ja tokaisu, että oletkos nyt ihan varma asiasta. Ei enää ollutkaan, vaan pieni pakomatka ja kaukokättely.
Anna Puun roudauksen ja keikan jälkeen olikin vuorossa Ilmakitaransoiton MM-kisat ja varsin hyvä tunnelma tuntui porukalla olevan backstagella niin ennen kisaa kuin sen aikana ja myös sen jälkeen. Mestaruuden ratkeamisen jälkeen pikainen lavan siivous serpentiinistä sun muusta ja aika roudata DJBB ja viimeinkin oli kotiinlähdön aika.
Täysin varma en vielä ole, että tarvitaanko minua Pumpeligaalan viimeistelyssä, mutta jokseenkin veikkaan, että taidan jättää tämän kysymyksen leijumaan ilmaan ja hieman parannella jumiutuneita lihaksi. Huomenna on onneksi OMVF:n karonkka ja ilmaista viinaa.
Ensimmäisen päivän osalta videot on nyt katsottu ja juhlat on juhlittu niin mestassa, kuin snuukkerissa ja Nuclearissa. Seuraavat kolme päivää talkootyötä OMVF:n parissa.
Irtisanomisen perusteena on kiinteistössä suoritettava peruskorjaus. Peruskorjauksen alustava suoritusaika on n. 2kk:tta
Huoneiston tulee olla tyhjä ja vapaasti vuokranantajan käytettävissä 1.4.2010 alkaen.
Tilapäisasunnon hakemisesta järjestetään asukastilaisuus kiinteistössä marraskuun aikana. Asukkaille tulee kirjeitse kutsu asukastilaisuuteen
Eli näin tällä kertaa. Onhan tämä remontti ollut tiedossa jo pidempään, mutta nyt se tuntuu olevan vieläkin lähempänä. Vaikkakin vuokrasopimus irtisanotaan, niin meillä nykyisillä asukkailla on etuoikeus muuttaa takaisin omaan asuntoomme.
Muutoinhan tämä ei olisi mikään ongelma – kämpästä tulee kerralla rutkasti parempi uusien lattioiden, seinien, kaapistojen ja kodinkoneiden muodossa, mutta sillä on myös hintansa, sillä arviolta hinta kokoaa 2e per m2², eli tässä asunnossa hinta kohoaa n. 125e/kk ja enpä tiedä onko itselläni varaa enää asua asua tässä.
Lieneekin parempi aloittaa jo kohtapuoliin uuden kämpän etsintä.
Ota viesti vastaan,
Jo kaukomaa kutsuu.
Me laivaan noustaan,
Ja huolet karkoittuu.
Sä tiedät silloin,
On aika matkailun.
Seikkailuun!
Karkkiautomaatti – Seikkailuun
Hevossaaren nuotiopaikkaa Teron kuvaamana
Vaikka kesä alkaakin kohta olla jo ohi, niin seikkailut eivät ainakaan vielä ota loppuakseen.
Viikko alkoin normaaliin tapaan Kiikelissä istuskellen ja nauttien seurasta, mutta seikkailut alkoivat jälleen tiistaina, kun suuntasin tapamaan muutamia tuttuja Teatterin luo. Hetken istuskelun jälkeen saimme, tai paremminkin Mikko sai idean, että meidän täytyy lähteä seikkailemaan jonnekkin. Ideoita heitettiin ilmaan matkasta Tampereelle ja ties mihin muuhun, mutta lopulta päädyimme tuttuun ja turvalliseen ideaan matkata Raaheen.
Suunta siis kohti bussiasemaa ja keula kohti Raahea, jossa tapasimme aluksi Mikon tutun Tuomon, jonka luona alkoikin illanistunta niissä normaaleissa merkeissä käyden välistä Manussa luikauttamassa karaokea muiden ihmisten kauhuksi.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän olisi ollut tarkoitus tulla seuraavana päivänä jo takaisin, mutta makoisten loipparien ohessa päädyimme lopputulokseen jatkaa vielä seuraava samalla linjalla päästen takaisin Ouluun vasta torstaina, jossa ilta jatkui Kiikelissä.
Perjantaina olikin viikon pääsuunnitelman toteuttamisen aika, eli kumiveneillä lähtö terminaalin kautta valloittamaan Hevossaarta. Paikka on siis asumaton saari, mutta ilmeisesti vieresen tehtaan työntekijät olivat pystyttäneet paikalle lähes kaiken tarvittan grillausmahdollisuudesta aina minigolf-radan kautta telttasaunaan.
Ilta kuluikin jälleen rattoisissa merkeissä kunnes kylmä alkoi ylivaltaa itsestäni, joten suunnistimme Niinan, Nooran ja Heidin kanssa Heinäkenkään laulamaan karaokea kopaten matkalla mukaan myös Paavot, jonka kanssa suunnistinkin valomerkin tultua vielä Tuiran Park 57:aan muutamalle.
Lauantai alkoikin hieman väsyneissä merkeissä ja tietyssä vitutuksessa siitä, että olisi pääsemässä illan Tehosekoittimen keikalle Raksilaan. Viimeinkin kuitenkin sain itseni ylös ja Paavon kämpän kautta olikin aika suunnistaa jälleen Hevossaareen, jossa olikin jo juomingit käynnissä.
Illan saatossa sainkin puhelun Niinalta Tehosoittimen keikalta ja olisihan tuo ollut mahtavaa olla itsekkin katsomassa ja lauleskelemassa Asfaltti polttaa, mutta todellisuus iski silti päin naamaa ja “jouduin” vain valloittamaan saarta. Kylmän noustessa suunnistimmekin Jaakon kanssa Peten ja Merjan kämpän kautta takaisin Tuiraan ottamaan arki vastaan :I
Seikkailumieli ei ota laantuaakseen, vaan matkat jatkuvat niin Oulussa kuin muuallakin lähiympäristössä.
Viime keskiviikkona hetken Kiikelissä istumisen jälkeen päätimme suunnata Niinan ja Ruottiksen kanssa Kärkkäiselle ostamaan muutamat kumiveneet, jonka jälkeen vielä Saara kyytiin ja auton keula kohti Raahea seikkailumielessä.
Matkalla pysähdyimme yllätysvisiitille Saaran vanhemmille, jonka jälkeen viimeinkin Niilon luo ja katse kohti rantaa ja kumiveneen täyttäminen oli seuraava luonnollinen askel. Kova homma, mutta viimeinkin sitä pääsimme kellumaan ja mukavaa oli.
Uimapuuhien jälkeen seikkailut jatkuivat varsin mukavissa merkeissä, kunnes erään pysähtymisen jälkeen auto ei suostunutkaan enää starttaamaan. Onneksi saimme hieman työntöapua, mutta ilmeisesti jonkinlainan vika starttiin ilmaantui, joten päätimme, että on ilmeisesti parasta suunnata takaisin Ouluun.
Muutoin viikko onkin mennyt taas normaaleissa merkeissä, eli lähinnä Kiikelissä istuen ja kumiveneillen pitkin ja poikin vesiä ja komeasti katseita keräten, kun kumivene-armadamme kiisi pitkin torinrantaa. Katseita myös keräsi minun ja Jukan uimaretki Etu-Lyötyn koristealtaassa.
Syntymäpäiväjuhlat on jälleen juhlittu – itseasiassa neljän päivän juhliksi juhlat jälleen venyivät, mutta kiitokset tosiaan kaikille onnittelijoille niin täällä, naamakirjassa kuin viestein. Jottei arkeen palaaminen olisi liian heppoista, niin oli jälleen aika seikkailla. Kun muutamat tutut lähtivät merille purjeveneellä, niin meille muille jäikin auto käyttö, joten luonnollisesti sen “hyötykäyttö” oli välttämätöntä ja ilman sen kummempia suunnitelmia lähdimme Niinan, Samin, Minnan ja Ruottiksen kanssa jälleen matkaan. Aluksi donitsikahvit kämpilläni, jonka jälkeen suunnistimme kiikelin puolelle tutkailemaan Koitelin koskea sekä uimaan, tosin vain yksi pääsi veteen asti. Sekalaisen suunnistelun jälkeen Kempeleen “esittelyä” ja iltaolunen Night Trainissä. Eli kuten sanottu, ei mitään suunnitelmaa, mutta kyllä ilta sujuu näin mukavasti kavereiden kera. Ja jälleen keskiviikkona uudestaan.
