Appelsiini.org

Tässä viestissä on koekäytössä linkitys nimihakuun, bugeista saa ilmoittaa.

Toisen kuin aiemmin arvelin, loppujen lopuksi pääsinkin matkalle kohti Nivalaa, tosin junalla. Miika tuli matkalle mukaan ja matka kohti Ylivieskan juna-asemaa alkoikin. Sattumalta samaan vaunuun tuli myös Kati, joten rattoisa matka ravintovaunun tuotteiden turvin oli taattu. Ylivieskasta Nivalaan pääsimme onneksi Anskun kyydillä ja samantien suunnaksi Rikun kämppä. Pyhänä tarkoituksena oli suunnistaa kyseisenä iltana avattavaa Club 46:en, mutta omalta kohdaltani väsy valtasi minut jo hyvissä ajoin.

Aamulla koinkin peilin edessä varsin mukavat permenttitussi-hitleröinnit, mutta hyväksytetään se, että ne kuuluvat asiaan. Muutaman tunnin kuluttua olikin aika suunnata auton keula kohti Raahea, jossa olivat mm. Callen ja Sarin syntymäpäiväjuhlat. Hauskaa oli kaikilla ja uudestaan voisi ottaa vaikka samantien. Seuraavana päivänä olikin jo aika suunnata takaisin Nivalaa ja pohtia, miten pääsisin takaisin Ouluun. Onneksi sainkin kuulla, että isukkini olisi suunnistamassa Oulun lentokentällä maanantaina, joten kyytiongelma oli historiaa.

Rauhaisaa eloa ei kauaakaan kestänyt, kun koulunlopetushuumassani suunnistimme Anskun kanssa juhlimaan. Tarkoituksena oli tutustua aiemmin käymättömiin baareihin, mutta matkalla tuli törmättyä Olliin ja suunnistimmekin perinteisesti Kantikseen.

Ilta jatkui omalta osaltani aina aamu kahdeksaan ja sen tajusinkin, kun heräsin vasta torstai-iltana, vaikka tarkoituksena oli hoidella virastoasioita. Hienostihan asiat olisi voinut myös perjantaina hoitaa, mutta Niilo saapui Ouluun ja perinteisestihän olimme juhlakannalla Hevimestan suunnassa. Seuraavana päivänä sama jälleen jatkui, tällä kertaa Meijun kämpillä Kaakkurissa.

Tosin ko. Iltaa hieman synkisti se, että äitini oli joutunut OYS:in tarkkailuun, mutta onneksi mitään vakavampaa ei havaittu ja hän pääsi tänään maanantaina jo pois.

Eli tässä jälleen vallan perinteiseiä kuulumisia. Juhlimista ja lompakon keventymistä. Kenties jokin kaunis päivänä tässä tulee vielä rauhoituttua.

…käymme aina rinnakkain – Tai sitten emme, kuva selittäköön loput. Ei ko. koulutusohjelma ollut vain minulle oikea.

Perjantai 13 on nimensä veroinen, ainakin tämän aamun perusteella. Tarkoituksenani oli lähteä käymään Nivalassa, mutta yllätys yllätys, baarissa vietetyn illan jälkeen heräsin keskustasta, josta alkaakin mahdoton kilpajuoksu kelloa vastaan kohti tuiraa.

Paljoa aikaa en olisi tarvinnut, mutta silti myöhästyin kyydistä, meinaa hieman ahdistaa. Ja oloa ei auta se, että puhelimen lähetetyissä viesteissä on jälleen varsin mukavia avautumisia – luulin jo päässeni niistä ohi.

Pahoittelen sitä, etten ole pitkään aikaan kirjoitellut mitään, mutta jos suoraan puhutaan, niin merkintöjen kirjoittelu on suorastaan unohtunut.

Jos jälleen tiiviissä paketissa kuulumisia, niin viimeisimmän merkinnän jälkeen elämään on mahtunut niin ylä- kuin alamäkiäkin. Näistä hyvistä kertoilen lisää kenties myöhemmin.

Jos huonoja mainitaan, niin sanotaan se, että koulu ei maita – eihän minua ole koulun penkillä näkynyt muutamaan viikkoon, enkä ole edes jaksanut käydä lopettamassa ko. koulua. Myös viime viikko oli tavallaan synkkä, kun reilu viikko sitten sunnuntaina isäni äiti kaatui ja hänen reitensä murtui, joten ei muutakuin OYS:in leikkaukseen. Jotta sukutapaamiset onnistuisivat, äitini isällä ilmaantui sydänongelmia ja heti seuraavana päivänä hän joutui OYS:in. Hyvä puoli se, että kummatkin ovat jo kotiutettu.

Siinäpä hieman kuulumisia, yritetään tästä lähtien olla taas ahkerampia.

Ps. tilasin viimein uudet housut :)