Turhautuminen järjestelmää kohtaan
Vanha suomalainen sananlaskukin sen sanoo; “Poliisi on ystävä”. Ja näin se tuli jälleen kerran todistettua eilettäin.
Poliisilain mukaan poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen.
Henkilökohtaisesti olen tarvinnut ja soittanut poliisin apuun kahteen otteeseen, eikä kummallakaan kertaa kokemukset ole olleet niitä parhaimpia.
- Ensimmäisen, jo pari vuotta sitten tapahtuneen tapauksen yksityiskohtia en kerro sen tarkemmin julkisuuteen, koska juttuun liittyy sen verran useampi useampi henkilö. Sanotaan, että huomattavasti heikompi henkilö kohtasi väkivaltaa huomattavasti vahvemmalta henkilöltä. Saimme tilanteen jotakuinkin rauhoitettua ja henkilön poistettua asunnosta. Soitimme poliisille ja kerroimme tilanteen. Hälytyskeskus kuuli huudot ja oven hakkaamiseen – yksikkö/yksiköitä luvattiin lähettää paikalle. Ja he saapuivatkin, n. 9 tuntia soiton jälkeen.
- Toinen kerta tapahtui viime syksynä itselleni. Baari-illan jälkeen olin kävelemässä kotia, kun takaani hyökkää varoittamatta täysin tuntematon ihminen (narkkari todennäköisesti). Rytäkässä leukaani tulee hiusmurtuma ja hampaasta lähtee palanen. Soitan samantien hälytyskeskukseen, koska yksiköitä partioi alueella muutenkin sinä iltana useita. Mutta yhtään ei herunut selvittämään tapahtunutta, vaikka tiesin suurinpiirtein mihin ko. henkilö oli poistunut. Ymmärrettävää, onhan tärkeämpää valvoa, ettei teineillä vain satu olemaan yhtä siideripulloa laukussaan.
Tämä päivä alkoi jälleen turruttamaan paatunutta mieltäni. Olin matkalla kuulemaan magneettikuvauksen tuloksia, mutta koska sairaalaan on matkaa sen verran paljon, päätin hypätä bussin kyytiin. Aikaa oli vielä reilusti, kun aloin lähestyä bussipysäkkiä. Mieltä ihmetytti poliisien suuri määrä alueella.
Istahdin odottamaan bussia ja poliisien määrä vain lisääntyi ja liikenne pysäytettiin täysin. Aikani lääkäriin läheni jatkuvasti eikä bussiani näkynyt, vaikka sen piti olla jo paikalla. Aikani kuluksi päätin jutella muiden odottajien kanssa siitä, että mikäs liikennettä noin kamalasti pidättelee ja mistä tämä poliisien suuri määrä johtuu. Pian sainkin tietää, että Venäjän pääministeri Mihail Fradkov ja pääministeri Matti Vanhanen olisivat piakkoin ajamassa saattueineen paikan ohi.
Aikaa kului. Aikaa kului lisää. Viimeinkin, mersusaattua ja tilataksit tummennettuine laseineen kaasuttivat ohi jenkkityyliin ja viimeinkin liikenne alkoi jälleen sujua. Matkalla kuulin, että myös rajavartiolaitos olisi ollut paikalla mukana. Viimein, OYS:n ovella ja vain hieman myöhässä sovittuun tapaamiseen (ja joita kiinnostaa, niin lisätytkimuksia edessä, EMG jne)
Kirjoitukseni pääpointti oli se, että kun apua todella tarvitaan, niin sitä ei saada. Mutta jos kyseessä on sikariportaan edustaja, niin yksiköitä ja hienostelua kyllä riittää, vaikka sitä ei tarvittaisi näissä meidän pohjoisen oloissa. Benropen sanoin, ahdistaa.
Ja jottei kirjoitus olisi pelkkää paapomista, niin suosittelua näköradion puolelta.
Prison Break on osoittautunut varsin koukuttavaksi ja erilaiseksi sarjaksi. Kun monesti valitetaan, että televiosta ei tule yhtään mitään, niin nyt voin ainakin omalta kohdaltani perua sen kaiken, kun meillä on Prison Breakin lisäksi mm. Lost, Deadwood, The Shield ja lukuisat monet muut loistavat sarjat.
Samankaltaiset merkinnät: