Appelsiini.org

Niinhän sitä sanotaan, että pitää takoa kun rauta on kuumaa, mutta miksi kaikkien hommien pitää kasaantua aina päällekkäin.

Työn alla on mm. erään yhdistyksen verkkosivujen uusi ulkoasu ja täydellinen hallintapaneeli ja pakko sanoa, että en ole koskaan rakentanut mitään näin laajaa kokonaisuutta. Hommaa siis riittää. Myös erään yrityksen verkosivuille pitäisi rakentaa hallintapaneeli ja töitä riittää myös Photoshopin ääressä. Mutta kaikenkaikkiaan, tällä hetkellä minua vaivaa inspiksen puute, joten pieni tauko on siis paikallaan.

Mutta viikonloppu häämöttää viimein edessä ja tarkoituksenani olisi lähteä käymään kotonani Nivalassa. Toivottavasti säät suosivat myös silloin, sillä ainakin tällä hetkellä täällä Oulussa on helle.

Ps. Huomenna minulla on kädessäni Ensiapu II -kortti :). Varokaa vain, pitänee joskus baarissa tarkistaa pulssia sun muuta, toivottovasti myös elvyttää suusta suuhun -menetelmällä.

Ah tätä Suomen säätä, sillä muutaman päivän aikana on satanut lunta, ollut uskomattoman kuumaa sekä satanut Saharan vuotuisen sademäärän verran vettä. Mutta ei tämä ilmajen ainainen vaihtelu haittaa, kun mielessä pyörii ajatus lähenevästä kestohelteestä (ok, dream on…).

Perjantaina otimme Ritun kanssa suunnaksi Raahen ja siellä odottavan Murder by the Dollsin keikan Rytmikellarissa. Pojat vetivät uskomattoman hienon setin ja pitänee pitää peukkuja pystyssä, jotta he pääsisivät vielä esim. Lentävään Lautaseen soittamaan.

Maanantai kului mustavalkokuvauksen parissa ja illalle otimmekin suunnaksi jälleen kerran Oulun Kaupunginteatterin, jossa pyöri
Katariina Lahden ohjaama Arkkienkeli Oulussa. Vaikka harjoittelun ja kovan työn jälki näkyi tässäkin teoksessa, minua tämä ei vakuuttanut – kiitos flunssan, en nukahtanut katsomoon.

Mutta jotain hyvääkin, sillä onnistuin saamaan harjoittelupaikan eräästä mainostoimistosta kesäkuuksi, joten ei tästäkään tarvi enään murehtia. Muuten päivät ovat kuluneet valokuvauksen parissa ja kuvia kehitellen, tosin tämän ja huomisen päivän suorittelen Ensiapu I -kurssia ja viikon päästä onkin aika suorittaa Ensiapu II -kurssi. Uskokaa siis henkenne minun käsiini.

Tällä hetkellä aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, joten tulee suorastaan huono omatunto istua tässä koneen ääressä. Siispä sanoista tekoihin ja kiertelemään kaupungille. Ja huomenna onkin sitten Miss Farkku-Suomi -teatteriesityksen aika Nukulla.

Toissapäivänä saimme valmiiksi ensimmäisen lyhytelokuvamme – Harhaako vain – kuvaukset ja onneksi kaikki sujui aurinkoisissa maisemissa. Yhtä hyvä tuuri ei ollut vielä nimeättömän toisen elokuvamme kuvauksissa, jossa on runsaasti ulkokuvauksia. Sää täällä pohjoisessa on ollut kylmä ja sateinen, mutta mitäpä emme tekisi “taiteen eteen”

Itse olin Harhaako vain -leffan taustapuolella ja tässä toisessa leffassa olen itsekkin mukana kameran etupuolella, joten mitään suurta ja mahtavaa ette tule näkemään. No.. Pieni mahdollisuus, että tulisitte muutenkaan näkemään noita elokuvia.

Muutenkin viimeajat ovat olleet kulttuuripainotteisia. Viime viikolla kävimme katsomassa Nukketeatteri Akseli Klonkin esityksen Takuumiehet, joka oli näin ennen nukketeatteri vain lastenhommina pitäneelle ihmisille mieluisa yllätys: tämähän oli suorastaan viihdyttävää katsottavaa. Voisin mennä uudemmakin kerran.

Mitä sinä teit! Minun muistot… ei se ollut kuva, se oli muisto… tuhosit meidän merihämähäkin… mitä meille jää jos ei ole muistoja!

Myös tämä päivä oli kulttuuripainotteinen. Kuvaukset kestivät vain puolisen päivää ja hiukset esiintymisstailissa suunnistimme Oulun Kaupunginteatteriin katsomaan absurdia komediaa, eli Turistin paluuta. Myös teatteri on minulle suhkot vierasta, mutta kyllä oli naurulihakset (mitä? lihaksia minulla? se oli vain vertauskuvallinen ilmaisu) kovilla ja pakkohan se on viimein uskoa: teatteri voi olla/on viihdyttävämpää ajanvietettä kuin elokuvat. Seuraavat teatterinäytökset, joihin minun on tarkoitus suunnistaa, ovat Arkkienkeli Oulussa sekä uusinkierrokselle pyrähtävä Miss Farkku-Suomi

Tämän toimminnantäytteisen päivän päätteeksi tarkoituksenani oli lähteä Tiinan kanssa Lentävään Lautaseen katsomaan lätkää isolta screenilta (jukolauta, siellähän ne suomi-pojat rökittää svedupellen), mutta tämä todennäköisesti kariutui, koska teatteri lähtiessämme unohdimme vaihtaa numeroita ja tiedämme vain suunnilleen toistemme asuinpaikan. Kirottua.

Vappusimat on nyt nautittu ja ennakko-odotuksia vastoin sääkin oli todella loistava.

Oma vappuni alkoi torstaina Jannen ja Marian kämpiltä ja tuskaisen työpäivän jälkeen olikin aika nautiskella simoja Anskun ja Pekan kanssa, jonka jälkeen suuntasimme keskustaan ihmisten ilmoille.

Seuraava aamu alkoikin piknikillä puistossa sekä seuraamalla fuksien uittoa joessa. Viimein iltapäivällä muutama tuttuni Nivalasta saapui tänne Ouluun ja päivä kuluikin lähinnä baarikierroksia tehtailemalla ja sammumalla lopulta Lentävään Lautaseen. Näin siis tämä vappu… Enään vuosi seuraavaan vappuun.