Roudasta rospuuttoon
Ellen ole ihan väärässä, niin nyt on jälleen se aika viikosta, jolloin tarinoitsen viikonlopun riennoista.
Viikonlopun viettäminen alkoi periaatteessa jo torstaina, jolloin päätimme Saran ja Miikan kanssa lähteä seuraavana päivänä käymään Raahessa Miikan bänditreeneissä. Asia lukkoon ja lähden käymään kaupassa ja ulostullessani huomaan, että nainen on liukastunut maahan eikä pääse itse ylös – eikä kukaan edes pysähdy hänen kohdalleen. Ajan hieman lähemmäksi ja samalla hetkellä paikalle tulee myös erään kaverini isä, jonka kanssa päätämme soittaa ambulanssi tälle naiselle, koska hän valitteli kipuja jaloissaan. Eli näin tuli tehtyä päivän hyvä työ.
Perjantaina pääsimme matkaan kahden aikoihin, jonka jälkeen suunnistimme Miikan bändikavereiden kanssa heidän treeneihin, jossa vierähtikin seuraavat pari tuntia, jonka jälkeen otimme suunnaksi Miikan serkun ja hänen tyttöystävänsä asunnon, jossa olimmekin loppuillan. Porukkaa oli paljon ja uskoisin, että kaikilla oli erittäin hauskaa. Illan päälle baariin jatkamaan hauskanpitoa.
Lauantaiaamu alkaa useilla tasoittavilla ja pienoisella suuttumuksella, koska olin luvannut Saralle, että minä ajan takaisin, mutta minkäs sille voi, kun mies tarvii *köh köh* muutaman tasoittavan. Nivalaan päästyämme suuntaamme perinteisesti Rio Grandeen, jossa näkyilikin rutkasti armeijasta ensimmäisille lomilleen päässeitä tuttavia.
Eilen illalla, noin puoli yhdentoista aikaan Olli soittaa ja kyselee kyytiä Kajaaniin sotimaan, koska hän oli luullut, että bussilla pääsisi, mutta kyseinen vuoro olikin peruttu ja perillä tulisi olla 1,5 tunnin päästä. No, eihän siinä mikään muukaan auttanut, joten auto käyntiin ja matkaan. Onneksi ilma ei ollut niinkään paha kuin olin uumoillut, joten pääsimme varsin hyvää tahtia ajamaan.
Ja siinä oli jälleen kerran tiiviissä paketissa tämä viikonloppu.
Samankaltaiset merkinnät: