Appelsiini.org
Appelsiini päivässä pitää lääkärin loitolla

Armeijaan arvalla

January 18th 2005 in Maailmalta, Päiväkirja

Tämän päivän Iltalehdessä Osmo Soininvaara pohdiskelee Suomen armeijan tarpeellisuutta ja esittää varsin hienosti, että väkimäärää voitaisiin kutistaa kolmanneksella.

Sinänsä erittäin ajankohtaista, koska minun olisi pitänyt mennä viikko sitten suorittamaan asepalvelustani, mutta onnistuin lykkäämään sitä vuodella käsivammani takia. Useasti olemme kavereideni kanssa puhuneet/väitelleet armeijan tarpeellisuudesta ja olenkin usein toivonut, että jollain tuolla arkkaatianmäellä olisi tarpeeksi munaa puuttua tähän Suomen pahimpaan epäkohtaan.

Sanotaan, että on onni syntyä vapaaseen Suomeen. Mitä vapaata siinä on, jos jossain vaiheessa elämää joudun uhraamaan 6-12 kuukautta asepalvelukseen, jota vastustan henkeen ja vereen. Toinen rangaistusvaihto olisi sivari, mutta jälleen, 13 kuukautta vapauden ja ansiotulojen menetystä. Ja mikä parasta, tarjotaanhan meille vapaassa Suomessa myös kolmas vaihtoehto, eli totaalikieltäytyminen, jota seuraa näytösmäinen oikeinkäynti ja vankilareissu. Se siitä vapaasta Suomesta.

Toivottavasti nämä Soininvaaran puheet herättävät keskustelua ja saavat ihmiset ajattelemaan, tarvitsemmeko todellakin näin suurta armeijaa, joka meillä nyt jo on. Ja mitä Suomen armeija tekee kaltaisillani, jotka eivät ole innostuneet tästä laitoksesta, joka kouluttaa tappamaan.


Samankaltaiset merkinnät:

  1. Antti Tuisku Tuiskulassa
  2. Ravintola Nuevo Latino




required



required - won't be displayed


Your Comment:

No, käytetään tätä päiväkirjaani valistuskanava minulle.
Eli, olisiko kenelläkään tietoa siitä, onko minulla mitään mahdollisuutta nyhtää sossusta jonkin verran, kun olen 19-vuotias viime kevään ylioppilas ja asun kotona täysin tulottomana (töitä kyllä olen etsinyt ja etsin edelleen, mutta rikkinäinen käsi on hiekan esteenä). Menoja olisi runsaasti, otetaan nyt esimerkiksi kännykkälaskut, autoon menevät kulut ja lähestyvä katsastus [...]

Previous Entry

Pitäähän minunkin osallistua Sannamarian aloittamaan, Jannen kautta bongaamaani arpimeemiin.
Leikkausarpia minulta ei onneksi löydy, lukuisia muita arpia kyllä. Pahin jälki on sormessa, johon 10-vuotiaana vekarana viilsin veitsellä, erinäisiä kaatumisia ylöspäin olevaan lukkoon, korvasa oleva arpi, kun siskoni veti korvikseni irti korvasta jne, mutta tällä kertaa esittelen vain em. sormiarven. Olkaa hyvä, klikkaamalla saat silmiesi eteen suurempia [...]

Next Entry