Suruton nuoruusaika
“Surutun nuoruusaika”, näinhän vanha kunnon Irwin Goodman aikoinaan lauloi. Ja niinhän se on, hauskaa pitää olla, kun on siihen mahdollisuus.
Alunperin minun oli tarkoitus mennä perjantaina katsomaan asuntoa Ouluun, mutta lopulta jätin sen välistä fysioterapian takia, joten suunnitelmaksi muodostoi lähtö Pyhäjärvelle Tuijan kanssa. Tämä taaseen kaatui rahapulaani, joten perjantai-ilta vierähti kotikulmilla, tosin joskus yöllä käppäilin autoon unohtuneeni viinipönikän kanssa lähistölle asustelevalle Antille.
Eilen K soitteli ja sanoi, että hän on tulossa Nivalassa käymään, joten juhlathan olivat paikalla. Alkuillan olimme Miikan kämpillä, jonka jälkeen suunnaksi muodostoi perinteisesti Rio Grande. Valomerkin tultua jälleen niin aikaisin, oli aika pohtia miten edetä, eikä ollut muuta mahdollisuutta kuin tulla kotiini, koska minkäänsortin jatkojakaan ei enään löytynyt.
Pitkästä aikaa oli mukavaa herätä jonkun ihmisen vierestä, joten oli jokseenkin haikeaa, kun tässä illemmalla kävin heittämässä K:t takaisin Pyhäsalmeen. Saisihan hän tulla useammin pyörimään Nivalassa, viimeksihän näimme monta kuukautta sitten.
Samankaltaiset merkinnät: