Appelsiini.org

Ainakaan vielä ei ole salama iskenyt suoraan minuun, vaikka eilen erosinkin kirkosta. Ellei sitten tämä oletettu ylijohtaja ole erehtynyt osoitteesta ja lähettikin vitsauksena heinäsirkkaparvia muutaman kilometrin liian etelään.

Päivä on jälleen kulunut omaa elämää järjestellessä. Vierailu sairaalassa kuulokäyrätestissä, joka ei osoittanut mitään poikkeavaa, työvoimatoimistossa jonottelua sekä erinäisissä asuntotoimistoissa seikkailua. Pakko sanoa, että 60,5 neliön kaksio valtavalla parvekkeella keskustasta 470 euron kuukausihintaan huokuttelisi minua, mutta haluanko todella asua Nivalassa. Oulu olisi kyllä todella mukava paikka, mutta asunnonetsintä täältä käsin on hieman vaikeampaa.

Huh, koko päivä mennyt erinäisiä asioita hoitaessa ja vihani virastoja kohtaan senkun kasvaa.

Ensitöikseni otin yhteyttä Oulun esikuntaan lykkäysanomuksen muodossa, jonka jälkeen olikin aikaa suunnistaa asioimaan aina yhtä ihanaan työvoimatoimistoon toimittamaan tietoja muuttuneesta terveydentilasta sekä työtilanteestani. Työkkärin jälkeen muutama askel ja Kelan toimistoon sisään kysymään asuntotuen suuruutta, josta täyttä marssia kohti sossua kyselemään mahdollisista taloudellisista tukiasioista.

Näiden aina yhtä ihanien virastojen jälkeen pitikin ajella kohti terveyskeskusta hakemaan lääkärintodistusta, mutta eihän tämä tietenkään ole niin yksinkertaista, vaan jouduin varaamaan uuden ajan ja maksamaan uudet maksut siitä, että lääkäri laittaa nimensä lääkärintodistukseen, vaikka juuri viikko sitten minut tutkittiin.

Ja viimein toteutuin pitkään kypsyneen päätöksen ja sain kuin sainkin vietyä allekirjoitetut paperit kirkkoherranvirastoon. Eli suomeksi sanottuna, en kuulu enään tähän nylkylaitokseen, jota evankelis-luterilaiseksi laitokseksi kutsutaan.

Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa

Ei enään tuota. Onneksi

Totta se on, kynttilät luovat tunnelmaa jopa näinkin ankeisiin tiloihin. Tykkään.

Terveisiä Oulusta, jossa piipahdimme Mirvan kanssa siskoni synttäripippaloissa. Paikalla oli vanhat tuttuni Mari aka nättityttö, Salla aka vielä-yksi-pusu sekä iso kourallinen muita ihmisiä, joiden nimiä en saa sitten millään päähäni. Monen miehen unelma, sillä paikalla oli tosiaan minun lisäksi 11 kaunista Oululaista tyttöstä. Voisiko muuta toivoa :).

Lisäraportti myöhemmin, kunhan eräs näistä paikalla olleista hieman oudommista ihmisistä saa lähetettyä lisää kuvia.

Lähipäivinä taidan päättää erään antoisan ja erittäin mahtavan ajanjakson elämästäni. Siedän paljon, mutta en kaikkea. Enkä puhua nyt huomenna loppuvasta työpestistä, josta otin loparit terveydellisistä syistä. Mutta ei siitä lisää julkisesti. Masentaa hieman, mutta elämä jatkuu.

Jo viime kesästä lähtien minua on kirjaimellisesti ahdistanut asua täällä kotona vanhempieni luona ja päivä päivältä paineet muuttaa omaan kämppään ovat kasvaneet.

Olen päättänyt, että nyt viimein hankin sen oman asuntoni, mutta uudeksi ongelmaksi on muodostunut se, että mistä. Haluanko pysyä tutussa ja turvallisessa, mutta erittäin tylsässä Nivalassa, vaiko muuttaa vieraaseen, mutta menevämpään kaupunkiin. Oulua houkuttulisi, mutta toisaalta minua vetää Tampereelle H:n puheet sinne muutosta.

Aihe on kumminkin ajankohtainen, joten päätöksiä pitää tehdä. Ajattelin huomenna hankkia ensimmäisiä huonekaluja, sillä työssäkäynti huonekalutehtaalla takaa tiettyjä etuja hintoihin.

Tulin minä kaapista ulos / ja arvaa mikä oli lopputulos.
Sano mulle töissä pomo / painu täältä vittuun homo.

Tulin minä kaapista ulos / ja arvaa mikä oli lopputulos.
Sekosi vaimolta vintti / kun olikin äijä hintti.

Eli jälleen “hauskoja” musiikkivideoita: SNL_Kaapista_ulos.mpg

Syntymäpäiväonnittelut siskolleni sinne Ouluun. Vielä vuosi, niin sinuakin voidaan sanoa täysi-ikäiseksi.

Tänään marssin uudestaan lääkärin pakeille ja tulokset olivat seuraavia: Röntgenkuvassa näkynyt murtuma oli vanha lasketteluvamma, mutta käden diagnoosi oli “Hauislihaksen pitkän pään lihas- tai jännevamma”. Hoidoksi lepoa, kipulääkkeitä ja fysioterapiaa.

Samalla testautin kuuloni, jonka olen huomannuyt heikentyneen oikeasta korvastani. Ja niinhän se olikin, ensi viikolla pitäisi käydä jossain ihmeen kuulokäyrässä.

Em. käsivamman takia lääkäri suositteli, että hommaisin lykkäystä tammikuun 10. alkavasta armeijasta, jotta käsi ehtisi parantua kunnolla. Ja minullehan se passaa. Ja toisekseen, tuo kuulovamma aiheuttaa tiettyjä rajoituksia ammunnoissa jne, joten saa nähdä, miten tämän asian kanssa edetään.

Kello kahdeksan ylös ja lekurin pakeille näyttämään kättä, mutta tämä tulevaisuuden toivo ei osannut sanoa juuta eikä jaata käteni tilaan – kehoitti käymään uudestaan ensi viikolla, kun paikalla ovat ammattitaitoiset lääkärit. Vitutti.

Turhan terveyskeskusvisiitin jälkeen oli sopivasti aikaa nauttia Kummeli – Kylä lähtee -dvd:stä, jonka jälkeen suunnistimme Jeren kanssa töihin, jossa ilmeisesti jatkamme myös ensi viikolla.

Turha merkintä? Kyllä, mutta ajattelin vain ilmoittaa, että edelleen ollaan hengissä, tosin väsyneenä. Jo 22,5 tuntia hereillä, eikä edes väsytä. Eikä kurkusta ole mennyt alas pisaraakaan alkoholia, vaikka onkin perjantai. Hyvä minä, ehkä opin jotain siitä kahden kuukauden ryyppyputkesta. No, ainakin sen, että se vei rahaa.