Kun aika lentää
Huh, eihän tavallinen kaduntallaaja voi tajuta enään, kuinka nopeaa aika vierähtää. Edellisen kerran sitä löytyi aikaa koneelle viime torstaina, muuten aika on mennyt sen paljon mainostetun Elämän parissa.
Varsinaista raportoitavaa ei löydy, mutta pakko mainita työvoimatoimiston järjettömyys. Ensin patistetaan hakemaan töitä ja sattumalta minulle ja Heidille luvataan harjoittelupaikat Halpa-Hallista. Tyytyväinen olo, joten suuntaamme samantien työkkäriin ilmoittamaan tästä. No, mitäpä he ovat tästä mieltä: Ei käy. Kuulemma työntekijöitä ei anneta harjoitteluun työnantajan tarpeiden mukaan, vaan työntekijän tarpeiden mukaan. Eli mitä helv… Tarvitsemme töitä. Halpa-Halli tarvitsee töitä. Mikä vikana?
Tänään kävimme uudestaan työkkärissä ja ilmeisesti meidän kummankin pitänee suunnistaa harjoitteluun nuorten työpajalle, jossa vierähtäisi 3 kuukautta harjoittelupalkalla ja loput 2 kuukautta reilun 900 euron kuukausipalkalla. Mutta ei vain innosta tuollaiset työpajat.
Vaikka nämä byrokratiaympyrät vituttavat, niin ei se silti päivää synkistä, kun elämä hymyilee. On aika ottaa iltaolut, jonka jälkeen minua odotteleekin lämmin peti.
Samankaltaiset merkinnät: