Haussa: muutos elämääni
Elämäni toistaa itseään viikosta viikkoon samanlaisten rutiinien ketjuna. Tähän on pakko saada muutos!
Torstai vierähti ohi uskomattoman nopeasti pyöriskellen Ylivieskassa ja Haapajärvellä Heidin kanssa, mutta varsinaisesti mitään raportoitavaa tästä päivästä ei kertynyt. Perjantaina sen sijaan armeijassa valtion täysihoitolomalla oleskeleva Olli piipahti käymään, tai no jos tarkkoja ollaan, niin minä siellä kävin ensin. Ollin kanssa kävimmekin sitten tutustumassa Riston ja Tuijan uuteen rivitalokämppään. Oli muuten huomattavasi isompi, kuin heidän entinen kerrostaloasuntonsa.
Lauantaina pääsinkin itse asiaan, eli kaupan kylmähyllyille nostelemaan syliini ruskeita pulloja onnelaa. Ilta alkoi monen mutkan kautta Heidin kämpällä, minun, Nikon ja Sinin ollessa paikalla. Nopeasti kumminkin muutimme suunnaksemme Mirvan kämpän, jossa olikin Sara ja liuta ihmisiä, joiden henkilöllisyydestä minulla ei ollut mitään tietoa. Myös Miika ja Anne yksyivät pippalopaikalla, ja heidän kanssaan suunnistinkin jälleen kohti onnelaamme, baaria nimeltä Rio Grande.
Minun pitäisi oppia sulkemaan puhelin yön ajaksi, sillä vihaan yli kaiken heräämistä puhelimen hälytykseen. Soittaja oli Sini, joka oli eksynyt jonnekkin päin Sieviä mökkeilemään. Kello oli vasta yhdeksän, joten epämääräistä mutinaa ja takaisin nukkumaan. Kahden aikaan suunnistin lopulta hakemaan Sinit takaisin Nivalaan.
Samankaltaiset merkinnät: