Muuttopuuhia
Miksi loppukesän helteisimmän päivän piti osua juuri tälle päivälle, kun edessä oli olemista muuttoapuna Heidille. No, kenties joissakin kulttuureissa arvostetaan sitä, että mies haisee miehekkäästi hieltä.
Viikonloppu sujui jälleen kerraan perinteiseen malliin, vaikkakaan alkuperäiset suunnitelmat eivät toteutuneet. Alunperin olimme Saran ja Mirvan kanssa lähdössä Kokkolan venetsialaisiin, mutta kun korviin kantautui säätiedotukset Kokkolan suunnalta, niin suunnitelma päätettiin haudata. Ilta jatkuikin Miikan ja Annen kämpillä, josta siirryttiin Mirvalle ja sieltä perinteisesti Rio Grandeen, jota en ole ikinä ennen nähnyt niin tyhjänä. Ja oli sentään perjantai!
Lauantai oli nostalginen, sillä viimeisen kerran juhlimme Tuijan kämpillä ennen 1.9 tapahtuvaa muuttoa. Tuijan pienestä kämpästä on muodostunut legenda, sillä sinne on aina päässyt sadetta ja tuiskua suojaan ja monet kerrat on tullut sohvaa kulutettu, kun on ollut liian väsynyt kävelemään baarista kotia. Nyt viimeisellä kerralla paikalla oli se perinteinen porukka – minä, Niilo, Risto, Tuija, Riku ja Kati, sekä 5-6 paikanpäällä käynyttä täysin outoa ihmistä. Hauskaa oli, mutta nyt on eräs vaihde elämässämme ohi. Minuutin hiljaisuus sille siis.
Aurinko paistaa ja pihalla on lämmintä, tulee suorastaan huono omatunto olla täällä sisällä tietokoneen ääressä. Siispä, siirryn pesemään autoni, jonka jälkeen muuttosuffeelle Heidin uuteen kämppään.
Samankaltaiset merkinnät: