Appelsiini.org

Niin ikävältä kuin se tuntuukin, niin pakko se on myöntää: vuoden 2004 juhannus on ohi, mutta muistot erittäin hienot pysyvät vielä pitkään mielessä. Raumanmeren juhannus oli erittäin hieno kokemus ja halu mennä sinne myös ensi vuonna olisi suuri, mutta esteenä ovat luultavasti kasarmin portit. Mutta ei anneta sen synkistää mieltä, tässä pieni matkakertomus vuoden 2004 juhannuksen tapahtumista.

Lähdimme matkaan torstaina noin kello kuusi ja matka sujuikin varsin rattoisissa merkeissä, mutta perillä mieliala kieltämättä laski, kun meitä odotti kaatosade. No, säälle emme ole ennenkään voineet mitään, joten osaamme oli pakko tyytyä. Onneksi sade ei kuitenkaan kestänyt pitkään, joten olikin aika palata takaisin teltoille. Veren alkoholipitoisuuden kohotessa kohosi myös tunnelma ja oli aika tehdä tuttavuutta naapuritelttojen ihmisten kanssa, joista lähes kaikki osoittautuivat mahtaviksi ihmisiksi, joten tässä vaiheessa lieneekin sopivaa lähettää terveiset Tialle ja kumppaneille Helsinkiin, Viktorille ja Marikalle sinne jonnekkin päin Suomea sekä erityisesti Ollille ja Matille, joiden seurassa tuli vietettyä aikaa erittäin paljon.

Illan pimentyessä olikin aika suunnistaa kohti itse aluetta, jossa kävimme samantien katsomassa Viikatteen ja CMX:n keikat. Aivan mahtavaa oli. Illan tuli törmättyä myös muilla kyydeillä tulleisiin kavereihin ja eräs erittäin mukava osuus koko juhannuksesta alkoi, kun tapasimme Annukan. Mahtava ihminen. Kertakaikkiaan mahtava. Take care ja muista pitää yhteyttä. Illemmalla suunnistin katsomaan Stratovariuksen keikan, jonka aikana tuli norkoiltua liian lähellä kajareita ja koko viikonlopun ajan kuulin kaikuna puheeni. Tarkoitus olisikin huomenissa vielä suunnistaa lääkäriin näyttämään, että tuliko mitään pysyvää vahinkoa.

Perjantaina meininki jatkui samana ja tuli tehtyä rutkasti lisää tuttuja, joista todisteena hyvien festari-ihmisten nimiä täynnä olevat kädet, jalat sekä vatsa :). Päivä meni terassilaivalla sekä yleisen seikkailun parissa ja illemmalla suunnistimme Annukan kanssa katsomaan Ismo Alangon kertakaikkiaan mahtavan keikan ja keikan aikana tulikin otettua festereiden toiset näkyvat ja tuntuvat vahingot, kun Annukka oli olkapäilläni ja festarihuuman ohessa kaaduimme. Housut polvesta halki ja itse polvi tirskuttaa verta. Mutta vahingot ovat vain hidasteita, eivät ne estä hauskanpitoa. Niilon kanssa käytiin vielä illalla katsomassa Matti Nykäsen keikkaa noin biisin ajan, jonka jälkeen pää ei enään kestänyt. Onneksi Timo Rautiaisen keikka eturivistä käsin poisti Matista tulleen huonon olon.

Lauantai alkoi Alfred Hitchcockin Linnut-elokuvan tunnelmissa, kun lokkiparvi hyökkäili leirimme kimppuun syömään ruuantähteitä. Oli ainakin erilaisempi herätys – samoin kuin kunto näiden pommitusten jälkeen. Lauantain aikana Olli ja Matti lähtivät takaisin koteihinsa, mutta me muut jatkoimme juhlimista. Illan aikana tuli tarkastettua vain yksi keikka, joka oli Yön aivan mahtava esitys, mutta vähitellen alkoi vain kasvaa haikeus siitä, että kohta tämä kaikki on ohi ja edessä on paluu arkeen. Piristystä iltaan toi sentään se, että tapaisin “suuren sankarini”, Henry Saaren, jolle tuli tuoppi tarjottua.

Sunnuntaina olikin aikana morjenstaa viikonlopun aikana tutuiksi tulleet ihmiset ja suunnistaa kohti kotia. Matkalla pysähdyimme Porissa syömään ja samantien onnistuin saamaan vienoja hymyä aikaan, kun Hesburgerin myyjä ei pystynyt pidättämään ihmitystään käsistäni, jotka olivat täynnä näiden em. mainittujen mahtavien ihmisten nimmareita. Samoin kävi myöhemmin huoltoasemalla Seinäjoella.

Mutta mikäs on mahtavampaa, kuin paluu hikisenä ja haisevana kotiin ja siskolla on kylässä Oulusta kotoisin oleva kaveri, jota en ole aiemmin tavannut. Tein hienon vaikutuksen luultavasti. Tänään olikin edessä paluu arkeen ja töihin, jonne tänään saapuivat uudet tonnitalkoolaiset, Mirva ja Niko, jotka vaikuttavat varsin päteviltä tonnareilta. Huomenna pitäisi saapua vielä kolmannenkin, mutta ahdistaa vain pohtia sitä, että mistä keksiä töitä jälleen kolmelle, kaksi on juuri sopivasti.

Viime päivät ovat olleet yhtä tuskaa liian hitaasti, mutta silti niin nopeasti lähetystyvän juhannuksen kanssa. Jos en ole jo maininnut, niin tarkoituksena olisi suunnistaa kaveriporukan kanssa Raumanmeren juhanukseen viettämään toivottavasti aurinkoista ja lämmintä juhannusta.

Niilon kanssa käytiin juuri hakemassa hieman nestemäistä evästä reissua varten ja kylläpä se takakontti alkoikin täyttyä uhkaavasti. Onneksi epäolennaiset asiat, kuten teltta ja makuupussi, on helppo unohtaa ja muistaa vasta Rauman lähiseuduilla.

Mutta nyt allekirjoittanut kuittaa ja lähtee pienille nokosille.

Perjantai-iltana onnistui vahvistimen ja subbarin asentaminen, mutta ikävä kyllä takakontti rämisee suhkot ikävällä tavalla, joten eristeitä peliin ja mahdollisimman pian.

Lauantai-ilta vierähti Tuijan 18v-synttäreillä ja jatkoilla Rio Grandessa. Mukavaa oli, mutta yö oli suhkot epämukava, sillä Tuijan kämpän eteistä ei ole ilmeisesti suunniteltu nukkumista varten

Tänään serkkuni toi häneltä ylimääräiseksi jääneen subbarin, joten ooppeli kontissa on tällä hetkellä 10″ ja 12″ subit. Ja rämina on entistä pahempaa :)

Väsyttää, nälkä, vituttaa – voi tätä ihanaa työelämää. Pari kuukautta kirjoitusten jälkeen elin tyhjänpanttina ja pohdin, että eipä tämä lomailu nyt niin mahtavaa ole. Ja tällä hetkellä pohdin, että ei tämä työntekokaan niin mahtavaa ole ja odotankin vain seuraavaa viikonloppua. Tylsää! Onneksi kello on kohta neljä, voisi harkita kohtapuoliin kotia lähtemistä ja tappelemista vahvistimen kanssa.

Tietokoneympyröistä tuttu termi Plug & Play olisi mahtava juttu myös mm. autojen kanssa. Miksei mitään voisi yksinkertaisesti laittaa paikalleen ja kaikki toimisi.

Töiden jälkeen päätin asentaa vahvistimen viimeinkin paikoilleen. RCA-piuhat kulkivat ilman ongelmia, mutta päivän pilaajaksi osottautui virtakaapeli, jolle ei ole autossani sopivaa reikää konetilaan. Edessä onkin siis porailu lokasuojan välitilaan ja sieltä konetilaan. Jos ennusmerkit pitävät paikkansa, niin ei säätö tule siihen loppumaan, seuratkaamme tilannetta jännityksellä.

Sodan hinta

Laajalti kehutusta FireFox-selaimesta julkaistiin muutama sitten versio 0.9. Lukuisia kertoja olen yrittänyt pakkototuttaa itseni FireFoxin käyttäjäksi, mutta karkoittajina ovat toimineet yli 40 sekuntia kestävä käynnistyminen ja yleinen hitaus käytettäessä kyseistä ohjelmaa, joten tuloksena on ollut aina paluu hyväksi havaitun Operan pariin.

Versio 0.9 kuitenkin yllätti minut positiivisesti – ainakin kopiointinopeutensa puolesta. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten olkaa hyvä: firefox09-proxy_ja_socks5_2.jpg. Aivan, FireFox kopioi yli 700 kt/s tällä 512 ADSL:llä, jonka teoreettinen maksinopeus on n. 58 kt/s. Viritin FireFoxin käyttämään ISP:n proxya ja omaa Socks5-palvelua, joka ohjaa samaan proxyyn, jonka jälkeen alkoivat pyöriä nämä ihmeelliset lukemat.

Kun ajokortti on ollut kohta vuoden, niin on tullut mieleen, että miten ihmeessä kaikki onnistuikaan ennen ajokortti. Ajokortti on tuonut mukanaan tunteen vapaudesta ja mahdollisuudesta mennä minne vain, milloin vain.

Tämä ajatus tuli mieleeni matkalla serkkujeni luo Kokkolaan. Vielä vuosi sitten tuo mitätön sadan kilometrin matka olisi vaatinut suunnittelu ja pohdintaa, että mistä saisin kyydin, vai menenkö bussilla. Tällä kertaa pohdinnaksi riitti 5 minuuttia ja matkalla oltiin. Ja mukavaa oli.

Matkalla varmistui myös, että sitä ollaan todella menossa käymään Qstockissa. Matkalle ilmeisesti lähteekin reilumpi porukka, toisin kuin aiemmassa merkinnässäni pohdin, sillä mukaan on Saran lisäksi tulossa Anne, Marika ja Mirva. Uh, ruma mies ja 4 tyttöstä, mitähän tästäkin seuraa.

Jostain syystä en onnistunut löytämään Qstocin www-sivuilta lippujen online-kauppaa, joka on nykyaikana lähes välttämättömyys, vaan lippuja myydään vain levykaupoissa ja vastaavissa. Pitänee laittaa siis Oulussa asuva siskoni matkalle hakemaan liput, jotta ei jäädä ilman.

Tänään saapuivat myös hakutulokset ammattikorkeakouluista. Ensimmäisenä vaihtoehtona hain Oulun AMK:on viestintää, toisena Jyväskylään viestintää ja kolmenta Jyväskylässä mediatekniikka. Hain myös Oulun Yliopistoon opiskelemaan historiaa, mutta unohdin pääsykokeet. Kesäkuun alussa saapui kutsu ainoastaan mediatekniikan pääsykokeisiin, joten tilanne alkoi näyttää jo synkältä, eikä se tänään siitä parantunut. Ensimmäisen ja toisen hakutoiveen kohdalla oli täydellinen pääsyeste ja kolmannen hakutoiveen, eli mediatekniikan kohdalla olin varasijalla 221. Vahvasti meneee

Ja jotta tämä ei olisi pelkkää lifettämistä, niin tässä hieman teknistä faktaa. Sain eilen koodattua sivuilla hakukoneen sekä vielä beta-asteella olevan RSS-feedin, joten olkaa hyvä ja nauttikaa.