Appelsiini.org

Google Streetview on vihdoinkin avannut palvelunsa myös Oulun osalta, antaa mukavasti lisäperspektiiviä Eniron tarjoamien helikopterinäkymien lisäksi.

Vuosi 2010 on lähtenyt jälleen mallikkaasti käyntiin ja muutoksia on jälleen edessä.

Vuosi vaihtui edellisvuoden tapaan juhlien sitä Jounin ja Pian luona ja muutaman päivän rauhoittumisen jälkeen luokseni saapuikin noin viikoksi vierailemaan nykyään Kuopiossa asuva entinen naapurini tyttöystävineen ja juhlintaa riitti, mutta kun arki jälleen saapui, niin saapui myös stressi uuden asunnon hankkimisesta, sillä kuten sanottua, tämän asunnon tulee olla tyhjä 31.3.2010 mennessä.

Jostain syystä henkilökohtaisesti tykkään enemmälti asua yhtiöiden vuokra-asunnoissa, kuin yksityisillä – kenties sen takia, että jos vuokra sattuu myöhästymään päivän tai pari, niin asiaa ei koeta henkilökohtaisesti, joten hakemukset Oulun Sivakalle, VVO:lle sekä Vuokraovi.com:n satunnaista selailua, kunnes VVO:lta ilmoitettiin vapaasti kaksiosta Länsi-Tuirasta. Loppujen lopuksi ko. asunto oli liian kallis ja entisten asukkaiden jäljiltä ei ehkä missään parhaassa kunnossa, joten koin parhaimmaksi sivuuttaa ko. asunnon ja jatkaa etsimistä.

Toissapäivänä asunnonetsintä liikahti jälleen eteenpäin, kun kaverini ilmoitti, että hänen entiseen asuntoonsa olisi mahdollista muuttaa ja luonnollisesti tästä seurasi itselleni innostus keskusta-asumiseen, sillä ko. asunto sijaitsee lähes ydinkeskustassa, miinuksena tosin parvekkeen uupuminen.

Mutta kuten tavallista, asiat tapahtuvat aina yhtä aikaa ja eilen sain puhelun Sivakalta, että Myllytullista olisi tarjolla hieman suurempi asunto parvekkeella, joten pieni vierailukierros asuntoon ja tänään varasin lopullisesti kyseisen asunnon.

Nyt on siis enää reilu kuukausi muuttoon ja täytyy myöntää, että jään kaipaamaan tätä asuntoa, sillä muutto 20 neliötä pienempää asuntoon vaatii varmasti totuttelemista, mutta pakkohan se on myöntää, että tämä asunto oli pitkään jo liiankin halpa ja hyvä ollakseen totta :) Liki 4,5 vuotta ehdin tässä asua, joten nähtäväksi jaa kuinka kauan seuraavassa viihdyn, sillä en ole erityisemmin muuttojen ystävä.

Appelsiini.org on jälleen palannut linjoille tietoturvaongelmien jälkeen, toivottavasti tällä kertaa järjestelmä toimii toivotulla tavalla.

Kesäihminen kun olen, niin joulukuu on sujunut suhkot pitkäveteisesti odottaen ensi kesää, mutta mukaan on mahtunut niin isäni 60-vuotiasjuhlat, Jukan ja Saanan muuttoapuna oleminen Imatralle, useammat pikkujoulut sekä kavereiden tuparit.

Tämän jouluaaton vietin poikkeuksellisesti omissa oloissani täällä Oulussa, sillä miellän lähinnä ahdistavaksi “pakollisen” yhdessäolon perheen kanssa sekä holtittoman rahantuhlauksen. Varsin tylsää ja ahdistavaa oli, mutta niin se olisi ollut myös kotonani Nivalassa, tosin sillä erotuksella, että nyt olisi suuri hinku päästä takaisin tänne Ouluun.

Nyt kun blogi on jälleen linjoilla, niin kirjoitustahti kiivastukoon jälleen vielä ennen vuodenvaihdetta :)

Tänään oli ilmestynyt parkkipaikalle työmaakoppeja, joten remontti senkun vain lähestyy. Periaatteessa talon perusparannus on varsin hieno asia, mutta edessä on 2 kuukauden pakkomuutto ja ihan kuin sekään ei olisi tarpeeksi, niin vuokraa korotetaan vähintään 2€ per m², joka tarkoittaa omassa tapauksessani tarkoittaa 125 euron kuukausittaista hinnankorotusta vuokraan.

Eli uuden kämpän etsintään pitäisi pikkuhiljaa panostaa.

Joskus on vain mahdottoman vaikeaa saada mitään aikaiseksi, tässä tapauksessa reissut kotikuntaani Nivalaan. Aiempina vuosina olen vieraillut kotona jopa parin viikon välein, mutta tänä vuonna olin käynyt vain heinäkuussa Jukan ja Ritun häissä, joten päätin, että on viimeinkin korkea aika viimeinkin käydä kotipuolessa tervehtimässä vanhuksia.

Pitkällisten pohdintojen jälkeen päätin  asettaa lähtöpäiväksi viime torstain ja hieman viiden jälkeen Ylivieskaan saapuvan junan. Mutta yllätys yllätys, päätimme Hennan kanssa vielä keskiviikkona käydä kuuluisilla muutamilla Snuukkerissa, mutta yllätys ei liene suuri, että juhlinta jatkui vielä pitkälle seuraavaan iltapäivään, kunnes uni valtaa silmäkulmat.

Kello 17:09 heräänkin puhelinsoittoon, kun isäni soittaa Ylivieskan juna-asemalta, että juna saapui, mutta minua ei näy. Ankaran kiroilun jälkeen vaatteet kasaan ja suunta kohti rautatieasemaa, jotta kerkeän iltajunaan, johon tällä kertaa ostin koko matkan pituisen lipun, eli Nivalaan asti. Jostain käsittämättömästä syystä silti juna päättyi viipyä Oulaisten asemalla pienen ikuisuuden, jolloin saapuessamme Ylivieskan asemalle, oli jatkoyhteysjuna jo lähtenyt. Soittaessani isääni hakemaan minut asemalta päivän kruunasi tieto siitä, että perheemme auto on parhaillaan huollossa. Onneksi asiat silti järjestyivät laina-auton turvin ja pääsin Nivalaan.

Vierailu Nivalassa sujui perinteiseen tapaan käyden isovanhempiani morjestamassa ja kavereiden kanssa, no, juoden ja takaisin Ouluun pääsinkin jo sunnuntaina serkkuni kyydillä. Summa Summarum, kotikunnassa on aina välillä mukava käydä, kunhan ei liian usein.

Tarkoituksenani oli jo eilen alkaa kirjoittamaan pientä selontekoa matkastani ja ryhdyin kirjautumaan Wordpressin hallintapaneelin, mutta kas kummaa, ruudulla tuijottikin varsin mukava yllätys, joka selvinneekin ylempänä olevasta kuvasta.

Appelsiini.org:n, Verkkokaupat.org ja parin muun projektin etusivu oli korvattu kyseisen hakkeriryhmän “mainokselta” ja palvelimelta oli poistettu kaikki materiaali, mutta onneksi MySQL-tietokannassa sijaitseva materiaali oli pysynyt koskemattomana. Vaikka olen lukenut sekä palvelimen että itse sovellusten jättämiä logeja, niin ainakaan vielä minulle ei ole selvinnyt se, että minkä reiän kautta nämä pienet sankarit olivat päässeet sisälle. Onneksi palveluntarjoajan varmuuskopiointiohjelmisto toimi vallan mainiosti ja sain palautettua ainakin lähes kaikki tiedostot takaisin.

Alkoholin käyttöä vesien läheisyydessä rajoitettava siten, että 100 m rannasta pätee 0,5 promillen raja. Erityisin juoppopelastusliivein varustettu saa mennä 5 m päähän rannasta vartioituna, kunhan allekirjoittaa paperin, että mahdollinen hukkumiskuolema on omalla vastuulla.

Alkoholijuomiin lisättävä pitkät listat erilaisista riskeistä mitä sen nauttija ottaa avattuaan pullon. Lista on allekirjoitettava käyttäjäsopimuksena jo kaupassa.

Jos alkoholia nautitaan siten, että promillet kohoavat yli 0,5:n, tulee nauttijan istua rullatuolissa kypärä päässä jonkun selvinpäin olevan henkilön valvonnassa.

Alkoholia nauttineita ei saa päästää 2 m toisiaan lähemmäksi, jotta vältettäisiin väkivaltaiset tilanteet ja hallitsematon perheenlisäys. Tätä suojelutoimenpidettä tehostetaan ravintoloissa siten, että kukin nauttija eristetään omaan koppiinsa.

Kaikenlainen kokoontuminen, jossa nautitaan alkoholia, edellyttää viranomaisten lupaa.

Jos nautintatilanteeseen kokoontuu enemmän kuin kaksi henkilöä, on paikalle varattava ambulanssi ja pelastuspalvelu henkilöstöineen.

Nimimerkki Kohtuutta HS.fi:n Kaljakelluntaa koskevan uutisen kommenteissa

Ja näinhän asia menee, Suomessa yritetään perinteiseen tapaan estää kaikki hauskanpito ja virallisena linjana on se, että Isoveli tietää paremmin kuin ihminen itse, että miten tulee käyttäytyä.

Erikoista on vaan se, että samaan syssyyn kun poliisit valittavat määrärahojensa puutetta, niin on aika tutkia ja viedä asia syyttäjälle myös tällaisissa järjettömissä asioissa, joissa ihmiset vain pitävät vain hauskaa.

Viime perjantaina suuntasin siskoni kanssa Madetojan salille tarkastamaan Ismo Leikolan ja Pekka Jalavan stadnup-esityksen Kadonneen naurun metsästys ja täytyy myöntää, että oli lippu hintansa arvoinen. Johtuneeko perjantain prestoista vaiko hyvästä esityksestä, mutta nauruhermot olivat herkällä – joiltakin se vain moinen standup sujuu ja joiltakin ei.

Muutamaa viikkoa aiemmin kävin katsomassa myös Ookko nää nauranu -standupin, mutta esityksiä on vaikia verrata keskenään, sillä nyt parin tunnin shown aikana huomio keskittyi vain kahteen esiintyjään, kun taas Ookko nää nauranut -standupissa esiintyjiä oli neljä ja heidän tyylinsä vaihteli suuresti keskenään. Mutta kumpaakin esitystä voin suositella täydellä sydämellä.

Kadonneen naurun jälkeen olikin jälleen aika suunnata Jaakkotiinalaan juhlimaan perjantaita preston parissa ja kuin huomaamatta olikin jo lauantai.

Olin jo aiemmin luvannut hoitaa Hennan kanit hänen Englannin matkansa ajan, joten alkuillasta ohjelmassa olikin kanien ruokkiminen, jonka jälkeen suunnaksi Caritan kämppä ja juhlintaa siellä, josta illan päälle suunnaksi PSK Kaupunni.

Jossain vaiheessa kotimatkaa olin ilmeisesti onnistunut kaatumaan pyörälläni tai jotain vastaavaa, sillä jalkahan oli verissä ja suoraan silmiin tuijotti suhkot syvä hyvä. Tosimieshän ei lääkäriin mene pienten asioiden takia, joten annoin asian olla.

Viikon alkupuoli kuluikin käymällä ruokkimassa kaneja ja kiroillen jatkuvasti kipeytyvää jalkaa, joten viimein tänään olikin aika ottaa suunnaksi terveysasema ja käydä näyttämässä haavaa. No, vastoin ennakko-odotuksia kuulinkin, että olisihan haava ollut parempi tikata samantien useammalla tikillä, mutta nyt oli jo liian myöhäistä moiseen hommaan, joten ainoaksi hoitokeinoksi jäikin haavan puhdistus ja suojaaminen ja kuten näkyy hetki sitten otetussa kuvassa, niin kyllähän mokoma vieläkin verta vuotaa. Eli särkylääkettä naamariin ja kiroillen kohti uusia seikkailuja.

“Ohhoh, onpas syvä, mutta sileäreunainen haava” – Hoitaja TK:ssa

Kuten jo edellisessä merkinässä mainitsin, niin tarjolla on kutsuja Lockerz-palveluun.

Tylsähkön aamun kunniaksi päätinkin väsätä eräänlaisen kutsusivun, jota kautta kutsuja on helppo pyytää, joten kaikki vapaasti hankkimaan oma kutsunsa osoitteesta http://appelsiini.org/lockerz/